fbpx
Teema

Galapagoksen karuilla saarilla kohtaat takuulla konnan

Tyynenmeren sinisen pinnan alla ainoa ääni, jonka kuulen, on oma hengitykseni.

Ja ainoa asia, jonka näen, on sinisyyden keskellä hitaasti etenevä, yli metrin mittainen kilpikonna.

Tämä on jokaisen snorklaajan haave: päästä uimaan merikilpikonnan kanssa. Melkein missä päin maailmaa tahansa toiveen toteutuminen vaatii kuitenkin rutkasti onnea.

Galapagossaarilla on toisin. Päiväntasaajalla, tuhat kilometriä Ecuadorin rannikolta sijaitsevan saariryhmän rannikoilla on monia paikkoja, joissa konnan kohtaa varmasti.

GALAPAGOSSAARET koostuu kolmestatoista pääsaaresta ja lukuisista pikkusaarista.

Saaret ovat syntyneet merenalaisista tulivuorenpurkauksista. Ne eivät ole koskaan olleet yhteydessä mantereeseen. Niille on kehittynyt eläinlajeja, joita ei elä missään muualla maapallolla.

Ja mikä parasta: Koska saarten eläimiä ole koskaan metsästetty, ne eivät pelkää ihmisiä. Siksi niitä pääsee todella lähelle.

Luonto on karua. Maaperä on kuivunutta laavaa, kasvien värit hailakoita. Merenalaisesta maailmasta puuttuvat värikkäät korallit ja trooppiset pikkukalaparvet.

Poikkeuksellinen eläimistö korvaa nämä puutteet. Saarten asukkaisiin kuuluvat muun muassa 200-kiloiset galapagoksen maakilpikonnat, joista saariryhmä on saanut nimensä.

Saarilla majailee myös merileguaaneja, merileijonia, sinijalkasuulia, albatrosseja ja pingviinejä.

Eläimet ovat kullakin saarella omanlaisiaan. Esimerkiksi leguaanien koko vaihtelee sen mukaan, paljonko milläkin saarella on ollut tarjolla ravintoa.

Kuuluisa esimerkki ovat darwininsirkut, pikkulinnut, joita brittiläinen luonnontieteilijä Charles Darwin tutki kehittäessään evoluutioteoriaansa. Saarilla elää 13 eri sirkkulajia, joiden kaikkien uskotaan polveutuvan samasta esi-isästä. Darwinille olennaisinta oli lintujen nokan koko ja muoto, joka vaihtelee asteittain saaresta riippuen.

ERI SAARTEN eläimistön fyysisten erojen tarkkailu on mielenkiintoinen osa Galapagoksella vierailua.

Saarten visuaalisesti hienoin osuus on silti piilossa veden alla. Meressä snorklatessaan pääsee näkemään, miten sinijalkasuulat sukeltavat ja merileguaanit hamuavat ruokaa merenpohjasta.

Maalla hieman aggressiivisista merileijonista paljastuu veden alla leikkisämpi puoli, kun ne ajavat toisiaan takaa ja saapuvat ihmettelemään vedessä räpiköivää uimaria.

Pingviinien nopeus ja sulavuus käy sekin ilmi vasta vedessä. Meressä pääsee tapaamaan myös rauskuja sekä vaarattomia riuttahaita. Ja niitä merikilpikonnia.

Yksi hienoimmista snorklauspaikoista löytyy Isabela-saarelta, kävelymatkan päästä Puerto Villamilin kylästä.

Siellä on Concha de Perla, pikkuinen laguuni, jonka reunalle rakennetulta laiturilta voi pulahtaa omin päin snorklaamaan.

Vedessä odottava palkinto on huikaiseva: merikilpikonnia, merileijonia, yksinäinen pingviinikin. Ja sen saa kokea ihan yksin, ilman ympärillä huitovia toisia turisteja.

Niina Lavia

Menot