Teema

Halataanko vai kätelläänkö?

Tunne on varmasti monelle tuttu: pitäisiköhän tuota tuttua halata, kätellä vai ainoastaan moikata? Kysymyksen äärelle joutuu esimerkiksi sukujuhlissa tai valmistujaisissa. Joku saattaa ajatella, että olisipa kiva, jos tuo toinen halaisi. Toinen ajattelee, että kunpa ei halaisi.

– Koskettaminen näinkin arkisessa tilanteessa vaatii intuitiivista lukutaitoa. Lisäksi se on aina vastavuoroista, huomauttaa Itä-Suomen yliopistossa kulttuuriantropologian yliopistonlehtorina työskentelevä Taina Kinnunen.

Entä jos halaaminen tuntuu joka tapauksessa jo ajatuksena epämiellyttävältä?

– Kyse on yksilöllisestä ruumiillisesta reviiristä. Jos toista ei halua halata, ei sitä kannata tehdä, Kinnunen opastaa.

Samaa mieltä on tapakouluttaja Helena Valonen. Jos ei halua halata, tilanteen voi väistää kohteliaasti tarjoamalla kättä.

– Silloin voi ojentaa kätensä, hymyillä ja tervehtiä. Siinä samalla merkkaa reviirinsä ja pysäyttää halaajan, Valonen sanoo.

Pitäisikö halata, kätellä vai moikata vain -kysymys muuttuu, kun siirrytään kulttuurista toiseen. Suomessa puolituttujen väliset kosketukset ovat verraten harvinaisia.

Siinä missä arabikulttuureissa mieskaverukset ovat tottuneet kävelemään käsi kädessä, Suomessa käsikkäin kävelevät lähinnä pariskunnat. Saksassa tuttavienkin kesken kätellään päivittäin, kun Suomessa se on eleenä harvinaisempi.

– Meillä on Suomessa ylipäätään aika niukka kosketuksen kautta tapahtuva kommunikointi, Taina Kinnunen sanoo.

Toisaalta Suomeakin jäykempiä kulttuureja löytyy. Esimerkiksi Japanissa ei edes juuri kätellä vaan ainoastaan nyökätään.

Vaikka koskettamiskulttuurit eri puolella maailmaa vaihtelevat paljon, yhtäläisyyksiäkin on. Valosen mukaan hyvä nyrkkisääntö on, että ensimmäisellä kerralla uusia ihmisiä kohdattaessa ei halata vaan kätellään.

– Halaamiseen kuuluu, että ihminen on toiselle entuudestaan tuttu, Valonen sanoo.

Joka tapauksessa arkisetkin ihmisten väliset kosketustilanteet kumpuavat tavoista ja tottumuksista, jotka muuttuvat hitaasti, Kinnunen arvioi.

– Kaikkiin koskettamiseen liittyviin tilanteisiin liittyy vanha kulttuurikerrostuma. Esimerkiksi Suomessa ajateltiin pitkään, ettei ikään kuin ole miehekästä koskettaa toista varsinkaan julkisesti. Se on vaikuttanut jopa siihen, miten miehet hoitavat lapsia.

Kosketuksessa olisi kuitenkin voimaa. Sen osoittavat Kinnusen omat ja monet muut tutkimukset.

– Jos koskettamisesta puhutaan ylipäätään, toisilla se aiheuttaa hyvän olon hormoneja, toisilla se taas voi aiheuttaa kielteisiä tuntemuksia, Kinnunen sanoo.

Valonen on samaa mieltä.

– Se antaa parhaimmillaan impulssin siitä, että ihminen on tärkeä.

Monella on kokemusta siitä, että tuttavien väliset tervehtimiskäytännöt eivät ole aina kovin loogisia. Toisten kanssa on totuttu halaamaan ja toisten ei – eikä sillä ole välttämättä mitään tekemistä sen kanssa, kuinka tuttuja ollaan muuten.

– Vaatii etiketin tajua ja hienotunteisuutta ymmärtää, milloin kannattaa tervehtiä mitenkin. Ihminen helposti vaistoaa, jos joku ei pidä tietystä kosketuksesta tai säikähtää sitä, Kinnunen sanoo.

Päivän lehti

3.6.2020