Teema

Hammashoitolakoira Nipsu auttaa pelkopotilaita

Hammaslääkärin ovi aukeaa. Kääpiömäyräkoira Nipsu pyrähtää tervehtimään Pauline Viinikkalaa. 20-vuotias Viinikkala tunnustaa hieman pelkäävänsä hammaslääkärikäyntejä, joten edellisestä kerrasta on jo jonkin aikaa.

Nyt jännitys on tipotiessään, sillä Nipsu varastaa kaiken huomion. Kun Viinikkala asettuu hoitotuoliin, hyppää koira syliin ja rauhoittuu samantien.

Nipsu on työskennellyt Hämeenlinnassa ja Hattulassa toimivan työparin apulaisena jo kolmatta vuotta. Sen tehtävä on lievittää hammashoitopelkoa makaamalla potilaan sylissä.

– Nipsu on hoitotilanteessa aina rauhallinen. Usein se työntää kuononsa potilaan kainaloon ja lämmittää rinnan päällä. Koiran läheisyys laskee potilaan verenpainetta. Samalla erittyy mielihyvähormoni oksitosiinia, eikä potilas tarvitse välttämättä puudutusta, kertovat hammaslääkäri Richard Rydbeck ja suuhygienisti Ulla Below.

Puudutus, kipu, tukehtumisen tunne, vinkuva pora, hampaita arvosteleva hammaslääkäri. Hammashoitopelko on hyvin yleistä ja syitä siihen on lukemattomia, sanoo Turun yliopiston sosiaalihammaslääketieteen professori Satu Lahti.

Joka kolmas aikuinen pelkää hammaslääkärillä käyntiä joko paljon tai jonkin verran.

– Nuoret aikuiset näyttävät pelkäävän hammaslääkärissä käyntiä enemmän kuin vanhemmat ihmiset, mutta toisaalta he tulevat tunnollisesti vastaanotolle pelosta huolimatta. Sen sijaan vanhemmat ihmiset jättävät käynnit helpommin väliin.

Pelko ei aina näy päälle päin, 25 vuoden ajan hammashoitopelkoisia hoitanut Lahti korostaa. Jotkut hikoilevat ja höpöttävät, jotkut jähmettyvät.

– Lääkärin pitää aina kysyä eikä päätellä mitään potilaan olemuksesta. Potilaan taas kannattaa kertoa pelostaan lääkärille, mielellään jo aikaa varatessaan. Moni häpeää pelkoaan, aivan turhaan. On normaalia jännittää, kun operoidaan alueella, joka on tärkeä.

Kätevä tapa pelon kartoitukseen on kyselylomake, jonka hammaslääkärin vastaanotolle tuleva täyttää. Jo pelkän lomakkeen täyttämisen on huomattu vähentävän pelkoa, Lahti sanoo.

Kun pelko on tiedossa, potilaalle tulisi luoda tunne siitä, että hän pystyy vaikuttamaan siihen, mitä vastaanotolla tapahtuu. Kontrollin tunteen lisäksi tärkeitä asioita ovat rentoutus ja tietenkin kivun hallinta. Myös ikävien toimenpiteiden jaksotus voi auttaa.

– Voidaan sopia, että tauon saa aina viittaamalla tai että porataan niin, että lasketaan hitaasti kolmeen ja sitten pidetään tauko. Näin ei tule sellaista oloa, että makaan tässä avuttomana hamaan tappiin asti suu auki, Lahti kuvaa.

– Sylissä rapsuteltava koirakin voi olla yksi tapa rentoutua, kunhan potilas tietää tulevansa koiravastaanotolle, hän toteaa.

Hammaslääkärikammoa voi kitkeä myös siedätysharjoituksilla. Puudutusneulapelkoa voi työstää ottamalla neulan ensin käteensä ja kokeilemalla, mitä se tuntuu huulta vasten.

– Seuraavaksi potilas voi kokeilla, miltä neula tuntuu huulta vasten silloin, kun huuleen on sipaistu puudutussalvaa. Jo pari harjoituskertaa voi auttaa huomattavasti, Lahti sanoo.

Hammaslääkäri Katja Karimo tunnustaa itsekin pelkäävänsä hammaslääkärissä – erityisesti puudutusta, kuten moni hammaslääkärikammoinen.

– Pelko kumpuaa lapsuuden kokemuksista, eikä sillä ole mitään tekemistä järjen kanssa. Kyllähän minä tiedän tarkalleen, miten hammaslääkäri puudutuksen tekee.

Karimon mukaan osa potilaista lykkää hammaslääkäriin tuloa pelon vuoksi. Suurin osa tulee, mutta kertoo jännittävänsä ja nukkuneensa huonosti.

Karimo suosittelee aina myös puudutuspelkoisille potilaille puudutusta, sillä ilman sitä poraaminen voi tuntua ikävältä, varsinkin jos porataan lähellä ienrajaa.

– Itsekin otan aina puudutuksen, vaikka jännitän sitä joka kerta etukäteen.

Jos hammaslääkäripelko on voimakasta, voidaan turvautua myös rauhoittavaan esilääkitykseen tai jopa potilaan nukuttamiseen toimenpiteiden ajaksi.

Sekä Karimo että Lahti pitävät esilääkitystä ensisijaisesti suositeltavana vaihtoehtona. Silloin potilas saa ensin rauhoittavaa lääkettä ennen varsinaista operaatiota. Pelkopotilaiden rentoutukseen käytetään jonkin verran myös ilokaasua.

Joskus asiakas haluaa turvautua nukutukseen.

– Silloin toimenpiteeseen osallistuvat myös anestesialääkäri ja -hoitaja. Nukutus on aina riski ja myös kustannuskysymys, joten sitä ei pidä ajatella minään helppona vaihtoehtona. On myös varmistettava, ettei tilanne jatkossa pääse niin pahaksi, että nukutushoitoa tarvitaan, Karimo sanoo.

Tätä korostaa myös Lahti, joka suhtautuu nukutukseen varauksella.

– Itse ajattelen, että yksityisellä puolella nukutushoitoja käytetään helposti markkinointikeinona. Jotta julkisella puolella perusterve aikuinen pääsisi pelon vuoksi nukutukseen, täytyy suun olla todella huonossa kunnossa ja riski yleisterveydentilalle. Toki jokainen tekee rahoillaan, mitä haluaa.

Pauline Viinikkalan hampaat on kuvattu ja tarkastettu. Ulla Below nostaa hoitopöydän ylös. Se on merkki Nipsulle siitä, että työt ovat ohi. Koira valpastuu ja käy suukottelemassa Viinikkalaa.

– Nipsu tekee lopputarkastuksen, se on meidän laadunvalvoja ja kokee selvästi olevansa hoitotyössä itsekin, Below sanoo.