Teema

Hankalaa tyyppiä ei tarvitse sietää

Joka työpaikalla on hankala tyyppi. Tiedättehän: se pahantuulinen, sanoillaan suoraan sivaltava, epäystävällinen.

– Ei saisi olla, toteaa psykologian professori Liisa Keltikangas-Järvinen.

– Huonoa Käytöstä selitetään joskus temperamentilla. Mikään temperamentti ei kuitenkaan aiheuta huonoa käytöstä eikä myöskään oikeuta ihmistä käyttäytymään huonosti.

Aktiivisuus, sosiaalisuus ja ekstroversio ovat synnynnäisiä temperamenttipiirteitä.

– Ne selittävät ainoastaan sen, että olemme erilaisia. Niiden vuoksi koemme asiat yksilöllisellä tavalla. Se, mitä sen jälkeen tapahtuu, on kuitenkin kiinni meistä ja siitä, miten haluamme toimia.

Keltikangas-Järvisen mukaan jokainen ihminen tietää, millainen käytös on sopivaa ja kohteliasta.

– Kasvatamme lapsia, että ei saa ottaa toiselta kädestä tavaraa, ei saa lyödä, pitää malttaa odottaa ruokapöydässä. Annamme lapsille keinoja, miten tietyissä tilanteissa tulee toimia.

Nämä pelisäännöt hioutuvat iän myötä niin, että tiedämme mitä meiltä odotetaan, niin työyhteisössä kuin muuallakin.

– Eli vaikka työntekijän ensimmäinen tunne uuden työtehtävän saadessaan olisikin salpautuminen, ei se oikeuta häntä sanomaan, että hän ei ota hommaa hoitaakseen.

Se ettemme ole temperamenttimme armoilla, on toisaalta lohdullistakin. Ujon ei tarvitse piiloutua työpaikan siivouskomeroon loppuelämäkseen, vaan hän voi löytää oman tapansa toimia.

– Vastaavasti hyvin intensiivinen, eli tunteet hyvin voimakkaasti kokeva oppii, ettei hänen kuulu kiihtyä kaikesta tai ladella suorin sanoin jokaiselle mielipiteitään.

Ujosta tai introvertistakin voi siis tulla vaikkapa sanavalmis puhelinmyyjä, mikäli hän niin haluaa.

– Todennäköistä kuitenkin on, että henkilö ei pidä työtä miellyttävänä ja vaihtaa melko pian työpaikkaa. Toisenlaisella temperamentilla varustettu kokee työn mielenkiintoiseksi ja kokee vain mielekkäänä haasteen tulla toimeen hankalien asiakkaiden kanssa.

Työpaikalla tulisi osata erottaa työn tekeminen ja persoonallinen tyyli toimia.

– Seuraava ongelma piileekin siinä, että kuka määrää oikean toimintatyylin. Silloin tarvitsemme temperamenttien ymmärtämisen taitoa.

Esimerkiksi Keltikangas-Järvinen nostaa työpaikan, jossa kaksi ulospäinsuuntautunutta eli ekstroverttiä järjesti illanvieton, jossa jokaisen oli pakko esiintyä ja puhua, eikä kukaan saanut jäädä katsomoon seuraamaan.

– Minkä ihmeen vuoksi? Sillä ei ollut mitään tekemistä itse työn tekemisen tai osaamisen kannalta.

Monilla työpaikoilla tahtipuikon heiluttaminen voikin kuin vahingossa luisua dominoivien ekstroverttien käsiin, jotka olettavat että kaikille on helppoa toimia asioissa samalla tavalla kuin he toimivat.

– Silloin esimiehen on pidettävä huolta siitä, että erilaisille ihmisille on tilaa.

Esimies ja koko työyhteisö ovat myös oikeutettuja vetämään rajan siihen, että huonoa käytöstä ei työpaikalla suvaita.

Milla Sallinen