Teemajutut

Historian musta kuilu vie kukkivaan kotipihaan – katso video

Sata vuotta sitten kommunistit kaappasivat vallan Venäjällä. Nyt Tallinnaan kohoaa muistomerkki aatteen uhreille. Teokseen kaiverretaan 20 000 virolaisvainajan nimet.

Se ei ole pelkkä muistomerkki, kiveä ja kirjoitusta. Se tahtoo olla rituaali ja aikakone. Siihen astumalla tajuaa kauhun, joka hyökkää läpi yöunen, kun kotiovea aletaan jyskyttää.

Yksitoista metriä korkeiden mustien muurien välissä tuntee ihmisen pienuuden ja voimattomuuden. Sen hetken, kun totalitaarinen järjestelmä iskee ja tavallinen elämä on ohi.

Synkässä kuilussa aavistaa täyteen sullotun karjavaunun raskaan ilman ja kädet puristamassa hätäisesti pakattuja kapsäkkejä. Ne ovat täällä taas: tuhannet sielut matkalla tuntemattomaan.

Niin, kaikkeen tuohon vie Matka, viroksi Teekond.

Kahdensadan metrin mittainen käytävä on osa ensi vuonna Tallinnaan valmistuvaa Kommunismin uhrien muistomerkkiä.

Käytävän seinille ikuistetaan 20 000 virolaisen vainajan nimet. Ne kuuluivat ihmisille, jotka kuolivat Siperiassa ja kuopattiin routaisen maan tuntemattomiin monttuihin.

Nimirivistöjen rinnalle asetellaan tyhjiä tauluja symboloimaan satavuotiaan kommunismin kaikkia uhreja. Muistomerkillä kulkija voi kuvitella nimiä vaikkapa oman aikamme Pohjois-Korean viheliäisiltä vankileireiltä.

MONUMENTISSA ON Matkan lisäksi toinen osa, Kotipiha (Koduaed). Se avautuu kuin paratiisin puutarha, kun ahdistava käytävä on kuljettu loppuun.

Illan hämärtyessä valaistavat koristeomenapuut kehystävät pientä aukiota. Sen betoninen pinta kuvioidaan muistuttamaan maalaistalon kodikasta lankkulattiaa.

Matkan ja Kotipihan kokonaisuus on virolaisen arkkitehtitoimisto JVR:n luomus. Se vei viime vuonna voiton muistomerkin valtiollisessa suunnittelukilpailussa. Kisa kiinnosti alan ammattilaisia aina Fidzisaaria myöten.

Viitisen miljoonaa euroa maksavan monumentin on määrä valmistua ensi vuonna osana Viron tasavallan satavuotisjuhlintoja.

Kilpailun säännöissä etsittiin teosta, joka kestää aikaa ja kulutusta, jopa vandalismia.

Yhtenä esikuvana taisi olla Berliinin holokaustimuistomerkki. Siitä puuttuu perinteinen patsasteleva paatos, ja se toimii luontevana osana kaupunkitilaa – ajatukseltaan arvokkaana paikkana, jossa joidenkin kauhuksi telmitään, syödään eväitä ja napsitaan selfieitä.

UUSI MONUMENTTI kohoaa Maarjamäelle, lähelle merenrantaa, Lasnamäen kalkkikivikallion alimmalle tasanteelle, Kadriorgin ja Piritan välimaille.

Alue tihkuu historiaa, ja sen ainutlaatuiset kasvit – kuten Viron ainoat tunturihärkit – kukoistavat ruumiiden kyllästämässä maaperässä.

Maarjamäellä voi pian kävellä läpi Viron lähimenneisyyden olennaiset vaiheet ja tajuta niin koetut menetykset kuin vallan ja historian ailahtelevuuden.

Aivan Kommunismin uhrien muistomerkin kyljessä rapistuu neuvostovallan puolesta taistelleiden muistokenttä, aikoinaan keskentekoiseksi jäänyt monumentaalinen kokonaistaideteos. Siihen kuuluu käytäviä, kivipaasia sekä 35 metriä korkea obeliski.

Maarjamäelle on haudattu puna-armeijan sotilaita, vaikka ilmeisesti vähemmän kuin neuvostoajan tarinat väittivät.

Ne kertoivat esimerkiksi matruusi Jevgeni Nikonovista. Samarasta kotoisin ollut neuvostopatriootti ei suostunut paljastamaan saksalaisille vangitsijoille salaisuuksia, ja hänet poltettiin elävältä.

Nikonov sai Neuvosto-Tallinnaan nimeään kantavan kadun ja kouluja sekä maallisille jäänteilleen ylvään hautapaikan.

Saksalaiset hävittivät omalla miehityskaudellaan vuoden 1941 neuvostohaudat ja laskivat niiden tilalle nelisen tuhatta omaa sankarivainajaansa – heidän joukossaan myös virolaisia.

Kun puna-armeija vuonna 1944 palasi, oli saksalaishautojen vuoro kokea hävitys. Viime vuosina leposijat on taas kunnostettu.

Historian äkkikäänteitä ovat julistaneet myös Maarjamäen linnan takapihalle kipatut Leninin ja Stalinin patsaat.

Linnassa sijaitseva Viron historiallinen museo avataan piakkoin perusteellisen remontin jälkeen. Jo nyt historian harrastajaa houkuttelevat linnan pihapiirissä sijaitseva saksalaismiehityksen museo sekä aivan uusi elokuvamuseo.

 

MAARJAMÄEN RANTAAN mahtuu suuren historian rinnalle myös pieniä tarinoita. Alueelle on kasautunut vuosien myötä hämmästyttävä kirjo muistomerkkitaidetta.

Seudulla vaelteleva turisti voi bongata esimerkiksi amerikkalaisen ilmailupioneeri Charles Leroux’n modernin monumentin.

Leroux nousi kuumailmapallolla Maarjamäen taivaalle vuonna 1889. Myrskytuuli tarttui palloon, ja Leroux syöksyi mereen ja hukkui.

Yllättävin tausta on aivan rannan tuntumassa yhdellä kärjellään seisovalla metallikuutiolla.

Kyse on brittiläisen Michael Parkin muistomerkistä. Virolaisen ralliautoilija Markko Märttinin kartanlukijan elämä päättyi ulosajoon Walesin MM-rallissa vuonna 2005.

Virolaisen arkkitehtuuritoimisto JVR:n havainnevideo paljastaa, miltä valmis Kommunismin uhrien muistomerkki näyttää:

Kommunismiohvrite memoriaal ja ohvitseride mälestusmärk from JVR on Vimeo.

 

 

Päiväkohtaisia uutisia

syyskuu 2018
ma ti ke to pe la su
« elo    
 12
3456789
10111213141516
17181920212223
24252627282930