Teema

Ikkuna syvälle maapallon uumeniin

Valtavasta punahehkuisesta kraatterista nousee punainen pilvi, joka tanssii tuulessa. Sen yllä sysipimeässä yössä loistaa tähtitaivas, jonka keskellä kimmeltää Linnunrata.

Kīlauea-tulivuori Havaijin saarella Tyynellä valtamerellä on vaikuttavimmillaan pimeän tultua.

Kīlauea tarjoaa poikkeuksellisen hyvän mahdollisuuden nähdä omin silmin, miten maapallo uusiutuu. Kuumaa laavaa täynnä olevaa kraatteria voi ihailla näköalapaikalta, jonka viereen pääsee autolla.

Tulivuorta ympäröivän Hawaii Volcanoes -kansallispuiston tiedottaja Jessica Ferracane kertoo, että purkaus on jatkunut yhtäjaksoisesti vuodesta 2008. Toisesta purkautumisaukostaan Kīlauea on purkautunut taukoamatta jo yli 30 vuotta.

Matkaa varatessaan voi siis olla luottavaisin mielin sen suhteen, että Kīlauea on yhä aktiivinen matkan alkaessa.

Suurimman osan ajasta laavajärvi on kuitenkin syvällä maan alla. Tällöin näköalapaikalta näkee ainoastaan kraatterista nousevan höyrypilven. Se on upeimmillaan yöllä.

Lähemmäs kraatteria ei ole turvallista mennä.

METSÄNVARTIJA Travis Delimontin mukaan Hawaii Volcanoes eroaa muista luonnonpuistoista ennen kaikkea siinä, miten paljon se voi muuttua lyhyessäkin ajassa.

Moni matkailija tulee puistoon käytettynä ostamansa opaskirjan kanssa ja odottaa näkevänsä mereen virtaavaa laavaa, jota ei ole ollut näkyvissä sitten vuoden 2013.

Viime keväänä laavajärven pinta nousi poikkeuksellisesti niin korkealle, että laavaa virtasi kraatterin ympärille. Tulenhehkuiset laavavirtaukset saattoi nähdä silloin suoraan näköalatasanteelta.

Delimont pääsi todistamaan laavajärven nousua maan pinnalle. Hänellä oli vapaapäivä, mutta hän sattui katsomaan kännykästään tulivuorta kuvaavaa nettikameraa ja huomasi, että laavan pinta oli alkanut nousta.

– Jätimme ystäväni kanssa kesken kaiken, mitä olimme tekemässä ja ajoimme puistoon. Pääsimme näköalapaikalle noin varttia ennen kuin laava tuli näkyviin, hän kertoo.

– Se oli todella ihmeellistä. Olin työskennellyt laavajärven ympäristössä viisi vuotta, ja yhtäkkiä pääsin näkemään sen. Se oli jotain aivan erityistä.

SULAN LAAVAN näkeminen on onnesta kiinni. Onneksi puistossa on paljon muutakin nähtävää. Siellä voi kävellä kovettuneilla laavakentillä, kulkea laavan synnyttämän tunnelin läpi ja ihmetellä kalliopiirroksia.

Vaellusreittejä on lukuisia. Yksi suosittu polku kulkee läpi sademetsän ja poikki Kīlauea Iki -kraatterin, jossa ei ole ollut purkausta vuosikymmeniin.

Hyväkuntoisille tiedottaja Ferracane suosittelee pidempää vaellusta puiston kaukaisempiin osiin.

Helikopterilennolla saaren suurimmasta kaupungista Hilosta käsin on mahdollista nähdä alueita, joihin autolla tai jalan ei voi mennä.

Lennolla saattaa kuuman laavankin näkeminen onnistua, jos sitä muuten ei ole näkyvissä.

Metsänvartija Delimont kertoo, ettei ole tavannut juuri koskaan ketään, joka olisi pettynyt vierailuunsa kansallispuistossa.

– Vaikka kaikki eivät pääse näkemään täällä sitä mitä odottivat, ihmiset ovat yleensä ihmeissään ja vaikuttuneita siitä, mitä saivat nähdä, hän sanoo.

– Hehkuva laavajärvi on ikkuna maapallon keskustaan. Harvassa paikassa pääsee kokemaan sellaista.

Maria Annala