fbpx
Teema

Ilkka Remes tekee salaisesta viihdettä

Suositulla jännityskirjailijalla ei ole poliittisia tavoitteita. Silti hän onnistuu vuosittain paljastamaan olennaisia ilmiöitä turvallisuuden ja tiedustelun kulissien takaa.Uudessa romaanissa turvapaikanhakijaa syytetään kirkon poltosta. Venäjä horjuttaa Suomen itsenäisyyttä pakolaiskriisin varjolla. Ilkka Remes korostaa harvinaisessa haastattelussa, että hänen tarinoissaan länsikin on kaksinaamainen.

lkka Remes on suomalaisten suosikkitrilleristi. Hänen romaanistaan voi joka syksy tarkistaa, missä turvallisuuspolitiikan ja kansainvälisen vakoilupelin varjomaailmassa mennään. Uusin kirja 
Kiirastuli ilmestyi perjantaina.

Yksityisyyttään tiukasti varjeleva Remes, oikealta nimeltään Petri Pykälä, vastasi Lännen Median kysymyksiin sähköpostihaastattelussa kustantajansa välityksellä.

Uudessakin kirjassasi Venäjän Suomeen kohdistama paine saa tuhoa aikaan. Tuleeko kaikki paha Venäjältä?

– Uskottavin uhka Suomelle tulee Venäjältä. Siitä Kreml on itse huolehtinut. Kaikki paha ei kuitenkaan tule idästä, vaan monissakin tarinoissani länsi toimii petollisesti. USA on pilannut maineensa urkintakoneistollaan, joka myös esiintyy useasti.

Kirjoissasi on aina äärimmäisen ajankohtaisia tosielämän ilmiöitä. Mitä uutislähteitä seuraat? 

– Seuraan verkossa toimivia uutislähteitä, mutta vieläkin tärkeämpää on lukea historiaa, muistelmia ja muuta ”hidasta”, pitkiä linjoja kattavaa analyysiä. Päiväkohtaiset uutiset jäsentyvät vain niitä vasten, ja vain siten on mahdollista löytää aiheita, jotka voisivat nousta vähitellen esiin.

– Keskeinen kriteeri on oma kiinnostus. 

Kuinka laskelmoivaa ajankohtaisuuden laittaminen mukaan on? Teoksesi myyvät hyvin.

– Realismi ja uskottavuus kuuluvat tyylilajiini. Olen kiinnostunut isoista, ajankohtaisista aiheista. Ellen löydä aiheeseen kipinää, ei vuoden työrupeama onnistu.

Kun viime vuonna ilmestyneessä kirjassa Jäätyvä helvetti kuvasit suomalaista infrastruktuuria, kuten sähköverkkoja, asiantuntija hämmästeli tietojasi. Onko sinulla salaisia lähteitä virastoissa ja ministeriöissä? Mikä heitä motivoi?

– Kaikki tietävät riippumattomuuteni, ja minun on helppo kysyä asiantuntijoiden mielipiteitä. Ihmiset kertovat mielellään työstään ja varsinkin asioista, joita eivät yrityksistään huolimatta ole saaneet etenemään. 

– Ehkä heitä palkitsee se, että näkevät edes fiktiivisessä tarinassa tulleensa kuulluiksi.

Monesti käy niin, että tosielämä seuraa kirjailijan juonta vielä enemmän kuin kirja tosielämää. Etkö pelkää, että joku kuvaamistasi asioista muuttuu profetiaksi? Että esimerkiksi joku tuikkaa Keuruun puukirkon palamaan ja piirtää seinälle islamistisia symboleita?

– En usko, että rikoksentekijät tarvitsevat ideoita teoilleen romaaneista. Ja kyllä Keuruullakin on teolle monia hidasteita, jotka jätin tarinassa mainitsematta.

– Jos ajattelee jonkin rikoksen kuvailun johtavan jäljittelyyn, ei voisi kirjoittaa mistään. Eivät toimittajatkaan voisi kirjoittaa rikoksista ja niiden tekotavoista.

– Tarinaan kirkkopalo on otettu osoittamaan, miten tehokkaasti ja helposti kansalaismielipidettä voidaan ohjailla psykologisessa sodankäynnissä. Jokin vastaavanlainen teko voisi tapahtua esimerkiksi Nato-kansanäänestyksen alla, ilman että kukaan tietäisi sitä järjestetyksi.

Suomen ja Yhdysvaltojen tiivistyvä puolustusyhteistyö on tosielämää. Uudessa kirjassa samantapainen yritys aiheuttaa itärajan avautumisen myötä yhä pahempia ongelmia Suomelle. Onko romaanisi kannanotto tositilanteeseen?

– Pyrin tekemään kiinnostavia tarinoita, joissa käytetään tosielämän elementtejä, en antamaan vastauksia mihinkään. On olemassa erilaisia uhkaskenaarioita, joihin viranomaisetkin varautuvat, ja voi olla hyödyllistä, että kansalaisetkin edes fiktion äärellä päätyvät miettimään isoja kansallisia haasteita. 

Kun osa puolueista ja enemmistö kansasta yhä vastustaa Nato-jäsenyyttä, Yhdysvaltojen ja Ruotsin kanssa lähentymisellä yritetään vahvistaa maamme turvallisuutta. Jännitteet Itämeren alueella ovat oikeastikin kiristyneet. Onko sinulla Nato-kantaa?

– En anna ajatteluohjeita. Jokainen voi muodostaa kantansa havaintojensa perusteella. Ja huomioida, että kaikkiin meihin yritetään tässä asiassa vaikuttaa sekä näkyvin että näkymättömin keinoin.

Oletko koskaan käynyt Venäjällä? Entä Yhdysvalloissa?

– Olen käynyt kummassakin. Washingtonissa tulin jopa kiinniotetuksi, kun kävin tutustumassa CIA:han ja mukanani olleella videokameralla oli Fort Detrickin bioaselaitoksesta kuvaamaani materiaalia. Venäjällä selvisin sotilaan nuhtelulla sotilaskohdetta salaa kuvattuani.

– Jännityskirjailija tekee mielikuvitukseen perustuvaa sepitettä, jossa faktaa ja fiktiota sekoitetaan tahallisesti. Sitä ei koeta merkitykselliseksi. Ja länsikin on usein ollut tarinoissani konnan roolissa. 

– Haluan tehdä tarinoita, en puhua itsestäni. Vastaava linja on useilla kollegoillani ulkomailla. 

Entä jos väitän, että yksinkertaisesti vain pelkäät nykyistä repivää julkisuutta?

– Valitsin tämän linjan jo vuosituhannen vaihteen tienoilla.

– Julkisuudessa viihtyviä ihmisiä on Suomessa melko riittävästi ilman minuakin. Kukin toimikoon itselleen luontevimmalla tyylillään.

– Saan toki palautetta vaikken esiinny julkisuudessa. 

– En lymyile kammiossani vaan liikun normaalisti ja keskustelen lukijoideni kanssa. He tuntevat tyylini jo pitkältä ajalta ja ymmärtävät sen. 

– Olin suunnitellut laittavani tarinaan realistisia, elävän elämän viestejä somesta ja kommenttipalstoilta. Mutta kun seurasin niitä taustatutkimusta tehdessäni, tajusin etten halua olla missään tekemissä niin aggressiivisen ja alatyylisen viestinnän kanssa. Nyt tarinani some-viestit ovat kuulemma aivan liian asiallisia, mutta joskus pieni epärealismi voi tehostaa sanomaa. 

Joko seuraava teos on työn alla? Se varmaan käsittelee suomalaisia uusnatseja?

– Se on vahvasti työn alla ja ilmestyy sopivasti Suomen itsenäisyyden juhlavuonna, sillä joudumme siinä hankkimaan Suomelle uudelleen itsenäisyyden. 

– Tarina on eräänlainen Itsenäisyystaistelu 2.0.

 

Menot