Teemajutut

Ilon häviäminen pysäytti supersuorittajan

Jos en tältä matkalta löydä iloani takaisin, en enää jatka samalla tiellä. Näin Marisa Kainulainen päätti istuessaan matkalaukut pakattuina junassa kohti Helsinkiä.

Kainulainen oli lähdössä veljensä ja ystävänsä kanssa unelmiensa lomamatkalle Vietnamiin.

– Mutta edes siltä pieneltä paratiisisaarelta en löytänyt mitään, mikä olisi tuottanut iloa. Kukatkaan eivät ilahduttaneet, vaikka yleensä nautin kaikesta kauniista, Kainulainen sanoo.

Päätös alkoi olla kypsynyt: supersuorittamisen oli jäätävä taakse.

– En enää halunnut sitä, että mikään ei tunnu miltään. Koin suurta identiteettikriisiä ja kaipasin iloista perusluonnettani.

Kainulaisen elämässä oli jo aiemmin ollut suuria mullistuksia: veljen kuolema, lapsen syntymän jälkeinen alavireisyys, avioero ja oman isän kuolema.

Kainulainen piti kuitenkin sitkeästi yllä lapsuudenperheessä omaksuttua järki-ihmisen roolia. Hän on se, joka pitää asiat kasassa. Hän ei pysähdy.

Takana oli myös kaksi kehon ylikuntotilaa ja syömishäiriö.

– Kehonikin on yrittänyt pysäyttää minua. Mutta vaikka minulla oli vakavat oireet ja jaksoin hädin tuskin tehdä töitä, sekään ei vielä herättänyt, liikunta- ja hyvinvointialan yrittäjänä toimiva Kainulainen sanoo.

Sillä hommathan piti hoitaa.

– En voinut esimerkiksi nähdä ystäviäni, elleivät itse laatimani to do -listat olleet tehty. Armollisuus itseä kohtaan puuttui ihan täysin.

Pelko luovuttamisesta oli liian suuri.

Reilun vuoden kestäneestä terapiasta saamansa tuen avulla Kainulainen ymmärtää kantaneensa alkoholistiperheen lapsen viittaa.

– Mitä enemmän tein asioita, sitä enemmän sain kiitosta eli lapsen tulkinnan mukaan rakkautta. Koin, että ilman jatkuvaa tekemistä en olisi rakkauden arvoinen.

Myös turvattomuuden tunne oli iso. Kainulainen koki, että jos hän ei tee kaikkea sitä, mitä itseltään vaatii, seuraa totaalinen romahdus tai jotakin muuta pahaa.

Avun pyytämisen opettelu on ollut vaikeaa.

– On iso muutos, että kaltaiseni supervahva ja ylireipas ihminen sanookin, että nyt en jaksa ja tarvitsen apua.

Superviitasta luopuminen on kuitenkin tuonut sitä, mitä Kainulainen kaipasikin.

– Olen nyt enemmän sellainen kuin alkujaan olin lapsena. Elämässäni on taas hassuttelua, luovuutta ja leikkisyyttä. Uskallan tehdä virheitä, eikä maailma siihen kaadu.

– On ihana tunne, että voin ansaita jotakin hyvää, vaikken ole niin paljon tehnytkään. Asiat hoituvat ilman jatkuvaa kontrolliakin.

Kainulaisen kaltaiset tarinat ovat tuttuja psykoterapeutti Anniina Kermanille.

– Suorittaminen on lisääntynyt valtavasti, hän sanoo.

Erityisesti kyse on naisten ongelmasta: asiat tehdään sata lasissa niin töissä kuin vapaa-ajallakin. Mistään ei voi höllätä.

– Väitän, että sekä loppuunpalamiset että masennus saataisiin selvään laskuun, jos tähän asiaan osattaisiin paremmin puuttua, Kerman toteaa.

Suorittajan elämää hallitsevat varsinkin itseen kohdistuva kielteisyys ja tyytymättömyys.

– Se voi kohdistua ihan kaikkeen: omaan kehoon, omiin suorituksiin, valintoihin ja koko elämään, Kerman sanoo.

Vaikka suorittaja tekee koko ajan parhaansa, mikään ei riitä. Onnistuminen ja menestyminen eivät lisää hyvää oloa, vaan listalla odottaa aina uusi vaatimus.

Suorittamisen taustalta löytyy Kermanin mukaan usein hyväksynnän hakemista ja elämän merkityksellisyyden etsimistä.

– Suorittajat kokevat, etteivät ole näkyviä ilman jotakin erityisosaamista. Normaali ei riitä, Kerman sanoo.

Ylisuorittamiseen ajaa erityisesti perfektionistiluonne, mutta lähes aina taustalta paljastuvat myös kasvuympäristön vaatimukset.

– Jos lapselle ei anneta tervettä kannustusta ja tukea omien päätösten tekemiseen, hänelle ei myöskään kehity uskallusta ilmaista omaa mielipidettä.

Kerman korostaa olemisen taidon opettelua.

– Jos vain paahdat paikasta toiseen ilman pysähtymistä tai nautinnon hetkeä, on todellakin jo aika pysähtyä. On opeteltava nauttimaan siitä, mitä jo on.

Monelle suorittajalle kuitenkin jo pelkkä ajatus on älytön: kuka nämä hommat tekee, jos en minä?

– Ihmisen jaksaminen on rajallista, ja pysähdyspiste tulee ennemmin tai myöhemmin. Iloton ja uneton elämä on tuskin sitä, mitä kukaan elämältään haluaa, Kerman toteaa.

Usein kuitenkin käy niin, että kuluu vuosi tai kaksi ja asiakas palaa loppuunpalaneena takaisin Kermanin vastaanotolle.

– Olit oikeassa, Kerman kuulee silloin.

Päiväkohtaisia uutisia

syyskuu 2018
ma ti ke to pe la su
« elo    
 12
3456789
10111213141516
17181920212223
24252627282930