Teema

Jaa nuorelle onnittelupuheessa ohjeiden sijaan toivoa ja rohkaisua

Poika pääsee kohta ylioppilaaksi ja kummityttö viettää kesällä rippijuhliaan. Puhetta varmaan odotetaan, mutta en viitsi. En uskalla. En kehtaa.

Minä en ole mikään puheiden pitäjä.

Näistä ajatuksista suomalaisten olisi jo korkea aika päästä eroon, toimittaja ja kirjailija Jenni Pääskysaari sanoo.

– Ajattelen näin sekä kuulijana että puheiden pitäjänä. Puheet ovat monesti juuri se, josta tulee koko juhlan kohokohta. Se, jota jälkikäteen muistellaan.

Onnittelupuhe on hyvä hetki sanoa nuorelle lauseita, joilla saattaa olla kauaskantoinen vaikutus. Hyviä, vahvistavia lauseita.

– Puhe ei ole oikea paikka purkaa omia pelkoja, huolia ja uhkakuvia, Pääskysaari huomauttaa.

Puheessa voi esimerkiksi kertoa, mitä hyvää nuorelle toivoisi. Puheella voi luoda lohtua ja tuoda rohkaisua.

– Ohjeiden ja neuvojen sijaan voi kertoa, mitä toivoisi nuoren löytävän elämässään, kuten rohkeutta, läheisiä ihmisiä ja mielekästä tekemistä. Ainakin itselleni olisi nuorena ollut tärkeää kuulla, että kaikki muuttuu paremmaksi ja helpottaa.

Malliesimerkit täydellisestä puheesta saa Pääskysaaren mielestä surutta karistaa harteiltaan.

– Väitän, että ei ole niin väliä sillä, miten ne sanat suusta tulevat kuin sillä, mitä sieltä suusta tulee.

Puheenpitäjän ei myöskään tarvitse pelätä liikutusta.

– Ehkä itkemiseen tai liikuttumiseen liittyy vielä jotakin noloutta, mutta itse ajattelen, että mitä sitten. Ei se niin vaarallista ole.

Pääskysaari rohkaisee ainakin yrittämään.

– Kävele paikalle, ala puhua, ja katso, tuleeko siitä mitään. Monesti on niin, että pahin, mitä voisi tapahtua, ei olekaan lopulta mitään kovin kauheaa. Pieni tunnekuohu on tuhat kertaa parempi kuin viisitoista minuuttia kestävä puhe, jossa ei ole päätä eikä häntää.

Pääskysaaren mukaan lyhyt puhe on usein jopa pitkää parempi.

– Puhe voi olla vaikka vain neljän lauseen mittainen, jos ne lauseet ovat oikeasti merkityksellisiä. Puheen voi myös lukea suoraan paperista, jos se on itselle helpompaa. Paperista lukeminen voi auttaa myös liikutuksen hetkistä eteenpäin.

Onnittelupuheessa pääasia on puheen kohde, eivät puheenpitäjän omat elinvaiheet.

Herkullinen pieni huumorin paikka voi kuitenkin olla kertoa muutama lause siitä, mitä itse puuhasi sen ikäisenä. Itseään voi myös verrata nuoreen kertomalla, mitä nuoressa ihailee.

– Nuoresta voi olla lohdullista kuulla, että monella aikuisellakaan ei vielä samanikäisenä ollut hölkäsen pöläystä käsitystä siitä, mihin elämässään oikein suuntaa.

Esimerkiksi kummin roolissa voi jakaa jonkin erityisen muiston yhteisistä tapaamisista. Pääskysaari uskoo, että nuorta kiinnostaa, mitä asioita ja tilanteita läheinen aikuinen muistaa hänen kehityksestään ja kasvustaan.

– Ei kuitenkaan mitään pottatarinoita. Mieti, mitä itse olisit sen ikäisenä halunnut kuulla.

Sopivaan kohtaan puheessa voi ripauttaa jonkun suuren ajattelijan lauseen, ajatelman tai runon.

– Pikku sitaatti yleensä toimii. Ainakin itse tukeudun usein johonkuhun itseäni fiksumpaan. Esimerkiksi Eeva Kilpi, Tove Jansson ja Edith Södergran toimivat aina.

Pääskysaari muistuttaa, että nuorella on tarve tulla nähdyksi juuri sellaisena kuin on.

– Ajattelemme liian helposti, että kyllä nuori tietää olevansa tärkeä ja rakas. Mutta moni kaipaa kuulla jonkun sanovan, että olen sinusta ylpeä tai että älä pelkää mokaamista, sillä siitä saa vain hyvää materiaalia ja huumoria elämään.

Yksinkertaiset asiat ovat puheessakin usein parhaita. Päätä puhe siihen, että sanot mitä oikeasti sydämessäsi tunnet, Pääskysaari rohkaisee.

– On parempi sanoa minä rakastan sinua, kuin että sitä ei kukaan koskaan nuorelle sano. Rakkauden sanominen ei kulu käytössä.