Teema

Joonas keräsi 48 000 pokémonia puolessa vuodessa – Videolla hän kertoo, mitä siihen vaaditaan

Usein siitä oli ollut puhetta muiden pelaajien kanssa. Joonas Itkonen tiesi, että vaaleanpunainen ja pitkäkielinen pokémon nimeltä Lickitung oleilee usein Helsingin Kaivopuiston Tähtitorninmäellä. 

Monta kertaa se oli jo joutua Itkosen Poké-palloon, mutta päässyt kuitenkin viime hetkellä livahtamaan tiehensä.

Suomalaisetkin viime kesänä villinnyt mobiilipeli Pokémon Go oli elokuun lopulla suosionsa huipulla. Itkonen oli löytänyt puolessatoista kuukaudessa kaikki löydettävissä olevat pokémonit, yhtä lukuunottamatta.

Elokuisena iltana Tähtitorninmäen pohjoispuolella Itkosen puhelin värähti jälleen. Viikkoja kestäneen metsästyksen jälkeen Lickitung siirtyi vihdoin rankan takaa-ajon seurauksena uudelle omistajalle. 

Tähän päivään mennessä Itkoselle on kertynyt jo muutama pokémon lisää, tarkalleen ottaen 48 000 kappaletta ja 151 erilaista.

Alkuvuodesta viimeinenkin rajapyykki ylittyi, kun Itkonen pääsi pelissä tasolle 40. Se on tällä hetkellä korkein mahdollinen Suomessa saavutettava taso ja tarkoittaa, että Itkonen on kerännyt yhteensä 20 miljoonaa kokemuspistettä.

Aikaa siihen meni tasan puoli vuotta ja käveltyjä kilometrejä kertyi pari tuhatta. 

– Muutama viikko aloittamisen jälkeen olin kipeänä, sillä keho ei ollut tottunut pitkiin kävelyihin. Nyt viidentoista kilometrin kävely illassa ei tunnu missään.

Tavallisimmillaan Itkoselta kului arki-iltaisin pelaamiseen viidestä kuuteen tuntia, enimmillään hän vietti pelin äärellä viikonloppuisin jopa kymmenen tuntia päivässä.

– Suhteellisen suoraviivainen, mutta aikaa vievä prosessi tämä on ollut. Täydellä intensiteetillä en voinut kuitenkaan ihan koko ajan pelata. 

Vaikeimmilla hetkillä Itkonen myöntää myös miettineensä vain antavansa periksi.

– Kun talvipakkasilla kävelee puoli tuntia edestakaisin Hämeenlinnan vallihaudan keskellä Pokémon-salin ulkopuolella, tulee ajateltua kaikenlaista.

– Välillä tulee pohdittua, onko tässä tekemisessä ja ajankäytössä mitään järkeä. 

Mutta onnistumisen tunteet saavat jatkamaan.

Ainoa paikka, jota hän piti pitkään saavuttamattomana, sijaitsee Suomenlinnan eteläkärjessä Kustaanmiekan salmessa.

Sali lepää linnanmuurien sisällä verkon katvealueella. Voimakas merituuli tekee Itkosen mukaan Suomenlinnasta etenkin talvisin äärimmäisen paikan pelata.

Kustaanmiekan salikaan ei jäänyt ikiajoiksi tavoittamattomiin. Tornin Ikonen sai haltuunsa vain muutama viikko sitten, kun hän lähti aktiivipelaajien ryhmän kanssa yrittämään valloitusta vielä viimeisen kerran. 

Peli on tuonutkin Itkoselle runsaasti uusia tuttavuuksia.

– Vastaan tulee kaikenlaisia ihmisiä ja innokkaimpiin pelaajiin tutustuu varsin helposti. 

Ilmojen viiletessä ja kesän kääntyessä syksyksi pelaajien määrä alkoi kuitenkin laskea. 

– Uutuudenviehätys on kaikonnut ja peli alkaa jo olla pienemmän piirin juttu. 

– Kesällä pystyi vaan istahtamaan oikealle paikalle aurinkoon, juoda jotain kylmää ja napata ohi vaeltavia pokémoneja. Nyt joutuu oikeasti lähtemään liikenteeseen, jos pokémoneja tahtoo kerätä. 

Pokémonien ensimmäisestä sukupolvesta puuttuu Suomessa enää vain muutama yksilö. Uusien tasojen saavuttaminen antaa Itkosen mukaan kokeneelle pelaajalle enää vähän. 

Suomeen lähiaikoina rantautuvat toisen sukupolven pokémonit ovat kuitenkin jo matkalla. Niitä on luvassa noin sata kappaletta.

– Uusi generaatio on nyt se seuraava askel, jota kaikki odottavat ja joka tuo peliin uutta mielenkiintoa. 

Itkonen kertookin jatkavansa pelaamista uudestaan siinä vaiheessa, kun uudet pokémonit saapuvat. Nyt olisi aikaa pienelle kevätpaussille.

– Saatan kyllä sitäkin ennen hieman pelailla, mutta en enää viittä tuntia arki-illassa.