Teema

Julius-pojan kettubody on äidin ompelema

Yksivuotias Julius Levänen osoittelee kameraa yllään äitinsä Annika Leväsen ompelema turkoosi trikoobody.

Se on pehmeää luomupuuvillaa ja sen veikeä kettukuosi on kotimaista suunnittelua – ja siinä yhdistyvät tärkeimmät syyt siihen, miksi Levänen haluaa ommella lapselleen vaatteita itse.

Hän tilaa kankaat suomalaisista nettikaupoista. Suosikkeja ovat esimerkiksi PaaPii Design, Nosh Company ja Ainola.

– Haluan tukea valinnoillani kotimaisia tekijöitä ja ostaa sellaisia kankaita, jotka paitsi tuntuvat hyvältä lapsen päällä, myös miellyttävät omaa silmääni. Toki ompelu on ollut minulle aina myös rakas harrastus, suorastaan henkireikä, tekstiili- ja vaatetustekniikan insinööriksi kouluttautunut Levänen sanoo.

Julius-pojan äiti ei ole ainoa, jolle vaatteiden kotimaisuus ja yksilöllisyys ovat tärkeitä arvoja.

Kokkolassa toimivan PaaPii Designin perustaja ja designer Anniina Isokangas sanoo, että eettiset näkökulmat kiinnostavat yhä useampaa kuluttajaa.

Erityisesti kotimaisuuden arvostus kasvaa koko ajan. Lisäksi ihmiset ovat yhä kiinnostuneempia myös siitä, ovatko kankaiden materiaalit lapsille turvallisia ja onko ne tuotettu eettisesti.

– Kaupasta saa kyllä vaatteita halvalla, mutta niiden eettisyydestä tai ekologisuudesta ei voi olla varma. Luomuna voidaan myydä vaatteita, jotka ovat vain osittain luomua. Hyvin halpa hinta voi kieliä myös työntekijöiden huonoista oloista.

Isokankaan mukaan suomalaiset kankaat kiinnostavat ulkomaita myöten. Kankaiden kohdalla luomutuotanto ja omaleimainen design ovat maailmanlaajuisia kilpailuvaltteja.

– Euroopassa tuotetuilla kankailla on kysyntää Yhdysvaltoja ja Australiaa myöten, sillä täällä huolehditaan paremmin työntekijöiden oloista ja ympäristönäkökohdista kuin monissa muissa maissa maailmalla.

Kasvava ilmiö on Isokankaan mukaan myös ompeluharrastus ja erityisesti lastenvaatteiden ompelu.

Hän sanoo huomanneensa, että tekijöitä on kahdenlaisia: pienille lapsilleen ompelevia ensikertalaisia ja sitten heitä, jotka ovat ommelleet omille lapsilleen 1980-luvulla ja innostuvat taas tekemään vaatteita lastenlapsilleen.

– Hyvin usein käy niin, että ompeluharrastus vie mukanaan. Ensin tehdään lapsille ja sitten ryhdytään tekemään vaatteita myös itselle.

Suomalaiset ovat Isokankaan mukaan todella järkeviä ompelussaan. Käytännöllisiä perusvaatteita, kuten housuja, paitoja ja tunikoita tehdään paljon.

Toisaalta nettimaailman ompeluryhmissä perusvaatteita usein vähätellään.

– Ehkä niiden teko ei samalla tavalla anna haastetta sille, joka on tehnyt paljon itse. Nyt moni on innostunut tekemään uudenlaisia leikkauksia, siirtokuvia ja applikointeja.

Annika Levänen ompelee Juliukselle pääasiassa paitoja, bodyja, housuja ja muita sisävaatteita. Osan vaatteista hän ostaa uutena kaupasta ja varsinkin ulkovaatteita myös käytettynä.

Levänen arvioi, että hänen hankkimiensa kankaiden metrihinnat liikkuvat 15–25 euron paikkeilla. Hän ostaa kankaita usein myös alennusmyynneistä.

– Yhdestä metristä kangasta saa tehtyä lapselle suurin piirtein yhdet housut ja bodyn sekä asusteita, riippuen tietysti kankaasta ja siitä minkä verran kuosia täytyy kohdistaa. Hinta ei kuitenkaan ole tässä se tärkein seikka. Tärkeämpää on yksilöllisyys ja se, että vaatteet myös istuvat hyvin.

Osa yksivuotiaalle esikoiselle tehdyistä vaatteista on jo käymässä pieneksi. Sohvan kulmalle nostettujen bodyjen ja housujen joukossa onkin odottamassa jo seuraavan koon vaatteita ja kesäkäyttöön tarkoitettuja pipoja.

Inspiraatiota ompeluun Levänen hakee kirjoista, lehdistä ja myös blogeista ja Facebookin ompeluyhteisöistä.

Seuraavaksi tekovuorossa on hupullinen jumpsuit, josta on tullut kotiompelijoiden keskuudessa varsinainen hittijuttu.