Teema

K16, mitä väliä? Tiedätkö, mikä on ikäraja lapsesi suosikkiohjelmassa tai -pelissä?

– Saanko ladata pelin?

Nyt vanhempi käsi sydämelle: muistatko katsoa, mikä on peliin merkitty ikäraja?

– Valitettavan harva vanhempi tarkastaa ikärajaa, etenkin jos on kyse ilmaisesta pelistä, toteaa Kansallisen audiovisuaalisen instituutin (KAVI) mediakasvatus- ja kuvaohjelmayksikön (MEKU) ylitarkastaja Maarit Pietinen.

Pietisen mukaan vanhempien tietoisuus ikärajoista on valitettavan huono. Elokuvien ja tv-ohjelmien ikärajat vanhemmat tuntevat vain kohtalaisesti. Pelien ikärajat tunnetaan vieläkin huonommin.

– Ainoastaan 60 prosenttia huoltajista huomioi peliä lapselle ostaessaan siinä olevan ikärajamerkinnän, Pietinen kertoo viitaten parin vuoden takaiseen tutkimukseen.

Ikärajat ovat varoitus elokuvan, televisio-ohjelman tai pelin mahdollisesta haitallisuudesta lapselle.

– Usein unohdetaan, että ikäraja ei ole suositus katsomisiälle. Esimerkiksi moni aikuisille suunnattu draama tai vaikkapa komedia voi olla ikärajamerkinnältään 7, mutta eivät ne silti mitään lasten­elokuvia ole. Niissä ei vain ole lapsille haitallista sisältöä, Pietinen toteaa.

Samaan ilmiöön on törmännyt pelejä myyvän Pelimies-ketjun omistaja Kalle Kemppainen.

– Aikuiset voivat luulla, että pelin kyljessä oleva ikä kertoo pelin vaikeusasteesta. Moni voi pyöritellä esimerkiksi K7-peliä kädessään miettien, että onko se liian helppo 10-vuotiaalle.

Ikärajat perustuvat kuvaohjelmalakiin. Niin kaupat kuin videovuokraamot ovat velvollisia varmistamaan, ettei peliä tai elokuvaa myydä ikärajaa nuoremmalle henkilölle.

– Osasta peliliikkeistä on kerrottu, että vanhemmat ovat voineet käyttäytyä jopa vihamielisesti, kun myyjä on varmistanut,ettei peliä olla hankkimassa liian nuorelle pelaajalle, Pietinen kertoo.

Kalle Kemppainen ei ole kohdannut vihamielisyyttä, sen sijaan tietämättömyyttä ja hämmentyneisyyttä paljonkin.

– Monet vanhemmat ovat lähinnä kiitollisia, kun vinkkaamme, että heidän lahjaksi suunnittelemansa peli on tarkoitettu aikuisille.

Ikärajat on asetettu perustuen tietoon lapsen kehityksen vaiheista keskimäärin. Ikärajojen on tarkoitus auttaa vanhempia valitsemaan lapselleen sopivia pelejä ja katsottavaa. Silti aikuisen kannattaa aina harkita, kuinka herkkä oma lapsi erilaisille sisällöille on ja kuinka vahvasti hän eläytyy näkemäänsä.

”Mutta meidän lapsi on niin kypsä ikäisekseen” -lausahdus on tuttu sellaisen vanhemman suusta, joka haluaa perustella, miksi heidän lapsensa ei tarvitse ikärajoja noudattaa.

– Yksilöllisiä eroja toki on. Joku 10-vuotias rohkea rämäpää voi katsoa K12-elokuvaa yhdessä vanhempiensa kanssa ilman mitään ongelmaa, kun taas toinen samanikäinen arempi lapsi ahdistuu näkemästään ja näkee painajaisia.

Mikäli lapsen haluaa antaa katsoa vaikkapa Harry Potter -elokuvan (K12) jo 9-vuotiaana, on se Pietisen mukaan periaatteessa ihan ok, mikäli aikuinen tuntee hyvin lapsensa ja lisäksi tuntee elokuvan sisällön.

– Kannattaa kuitenkin muistaa, että tietyssä kohtaa lasten ja nuorten jännityshakuisuus lisääntyy. Tällöin lapsi voi helposti myös yliarvioida oman sietokykynsä rajat, Pietinen toteaa.

Elokuvateattereiden niin sanottua kolmen vuoden joustoa, jolloin vanhemman seurassa elokuviin saa tulla myös ikärajaa kolme vuotta nuorempi henkilö, ei myöskään kannata käyttää automaatin tavoin.

Usein vanhempi voi ajatella lapsensa olevan valmis katsomaan jonkin elokuvan vain, koska on itsekin katsonut sen lapsena samassa iässä.

Lapset vetoavat vanhempiinsa usein sillä, että elokuvan tai pelin on saanut hänen kaverinsakin. Lapsen toiveen edessä moni vanhempi antaa periksi.

Ikärajatietoutta selvittäneen tutkimuksen mukaan vanhemmista noin joka kolmas jättää noudattamatta ikärajaa. Pelien kohdalla jopa puolet.

Jos pelimaailma tuntuu vieraalta, kannattaa mennä viereen seuraamaan pelaamista ja pyytää lasta näyttämään, miten hyvin hän osaa pelata.

– Moni lapsi esittelee pelitaitojaan varmasti mielellään ja on hyvillään, kun aikuinen on kiinnostunut siitä, mitä hän tekee. Samalla voi keskustella pelien sisällöstä.