Teema

Katse kodin kelloihin

Kelloseppä Teuvo Ollakan verstaalla käy kiihkeä raksutus.

Ääni lähtee kahdeksasta vanhasta seinäkellosta, jotka Ollakka on ensin korjannut ja sitten ripustanut verstaan seinälle koekäyttöä varten. Tarkoitus on seurata, pysyvätkö kellot ajassa vai täytyykö niille tehdä vielä jotakin ennen kuin ne voi palauttaa takaisin omistajilleen. Koekäyttö kestää kaksi–kolme viikkoa.

– Huomenna on päivä, jolloin vedän ne. Katson, mikä on käyntipoikkeama, ja teen tarvittavat toimenpiteet, Ollakka sanoo.

Ikää Ollakan korjaamilla kelloilla on 50–100 vuotta.

– Osa on tullut yksityishenkilöiltä, osa kelloliikkeiden kautta, Ollakka kertoo.

Teuvo Ollakan korjaamat seinäkellot ovat perinteisiä mekaanisia kelloja – sellaisia, joita ripustettiin pirttien seinille 1900-luvun ensimmäisinä vuosikymmeninä tai olohuoneisiin 1950–60-luvuilla.

Nykyisin mekaanisia kelloja näkee kodeissa enää harvoin, sillä niiden tilalle ovat tulleet elektroniset kvartsikellot sekä sittemmin myös pattereilla toimivat kevyet sisustuskellot, joiden tehtävä ei ole pelkästään näyttää aikaa vaan myös toimia sisustuksellisina elementteinä.

Kellot eivät kuitenkaan ole kadonneet kodeista minnekään, vaan niitä ostetaan kotien seinille yhä. Niin sanovat sekä rovaniemeläinen neljännen polven kellokauppias, kelloseppä Hannu-Pekka Pulkkinen että sisustussuunnittelija Helena Karihtala.

– Kyllä joka kodista ainakin yksi kello löytyy, Karihtala miettii.

Pulkkisen mukaan kelloliikkeissä seinäkellokauppa hiljeni viitisen vuotta sitten, kun tavaratalot ja sisustusliikkeet alkoivat myydä omia sisutuskellojaan. Nyt kauppa on kuitenkin alkanut taas elpyä.

– Pikkuhiljaa seinäkellojen myynti on kasvanut kahden–kolmen vuoden hiljaiselon jälkeen, Pulkkinen sanoo.

Kun vielä 1960-luvulla joka kotiin ostettiin tietynlainen Valmetin tai Junghansin mekaaninen kello, nyt kodeista löytyy hyvin monentyyppisiä ja -näköisiä kelloja.

Sisustussuunnittelija Helena Karihtala ei tunnistakaan tässä ajassa mitään yhtä tiettyä seinäkellotrendiä, vaan hänen mukaansa seinäkellot edustavat nyt monia eri tyylilajeja.

– Kellon valinta tehdään yleensä sen mukaan, miten kello sopii muuhun kodin tyyliin, Karihtala sanoo.

– Monessa kodissa seinäkello sijoittuu keittiöön tai ruokailutilaan ja kellon tyyli saattaa olla hyvinkin pelkistetty. Joku taas tykkää siitä, että kello on isossakin roolissa. Kellolla saatetaan esimerkiksi korvata jokin taulu.

Karihtalan mukaan yksi tämän hetken trendivirtauksista on nostalgisuus, joka näkyy niin kutsutun mummolatyylin nousuna. Tästä johtuen jotkut ovat alkaneet jälleen suosia perinteisiä kaappi- ja seinäkelloja. Niistä haetaan sisutukseen lämpöä ja kodikkuutta.

– Jotkut ostavat jopa käkikelloja, jotka tuovat kotiin vitsikkyyttä, Karihtala sanoo.

Mitään isoa perinteisiin kaappi- tai seinäkelloihin kohdistuvaa buumia Karihtala ei kuitenkaan ole havainnut. Samaa sanovat kellokauppiaat ja -sepät, joiden mukaan viime vuosien mekaanisten kellojen buumi on kohdistunut ennen kaikkea vanhoihin ranne- ja taskukelloihin.

– Kelloharrastajia on tullut valtavasti lisää kahden viime vuoden aikana. Heille on omia Facebook-sivuja, joista suurimmalla, Kelloharrastajat-ryhmällä, on yli 13 000 jäsentä, kertoo Hannu-Pekka Pulkkinen.

Korjattavaksi perinteisiä seinäkelloja tulee kellosepille tasaista tahtia. Teuvo Ollakka arvioi, että hän korjaa vuosittain noin sata seinäkelloa. Määrä on pysynyt samana jo pitkään.

Suurin osa seinäkellojen korjauttajista on joko saanut kellon perinnöksi vanhemmilta tai isovanhemmilta tai ostanut kellon kirpputorilta ja havainnut sen toimimattomaksi.

– Kyllä ne yleensä kuntoon saa, mutta hinta tahtoo olla monille yllätys. Perusseinäkellon täysremontti maksaa 250–300 euroa, Ollakka kertoo.

Sisustusliikkeiden ja tavaratalojen myymät seinäkellot poikkeavat kellokauppiaiden ja -seppien mielestä kelloliikkeiden myymistä kelloista laadultaan ratkaisevasti.

Tätä mieltä on esimerkiksi oululainen kelloseppä Heikki Kotila, joka pitää sisustusliikkeiden myymiä kelloja ennemminkin sisustustavaroina kuin kelloina.

– Niissä on pieni paristokoneisto, ja ne on tehty hyvin halvalla alumiinista tai muusta hyvin kevyestä materiaalista. Siksi kellotaulusta on voinut tehdä minkälaisen tahansa, Kotila kuvailee nykyisiä sisustuskelloja.

Hannu-Pekka Pulkkinen kertoo osan sisustuskelloista olevan niin heikkolaatuisia, etteivät ne kestä kuin vuoden tai kaksi.

– Kerran asiakas toi korjattavaksi kellon, joka oli yhä paketissa. Siihen piti asentaa uusi koneisto. Mietin, että halvemmaksi olisi tullut, kun hän olisi ostanut heti kunnon kellon, Pulkkinen sanoo.