Teema

Kesäkalaan pääsee melkein ilmaiseksi

Kymmeniä vuosia kalastusta harrastaneiden ja maajoukkuetasolla onginnassa kilpailleiden Taimi ja Martti Knuutisen välinearsenaali on runsas.

– Näitä nyt on kertynyt vuosien mittaan. Mutta pienihän meidän valikoimamme on, kun vertaa, mitä maailmalla näkee. Suurilla kärryillä ajetaan tavaraa onkipaikalle.

Tutun, punavalkoisella koholla varustetun onkilaitteen saa eurolla tai parilla, mutta Martti Knuutinen neuvoo sijoittamaan mukavaan harrastukseen hieman enemmän.

– Niin sanottuja kilpaonkilaitteita löytyy 3–4 eurolla jo tavarataloistakin. Onki on herkkä ja siinä on tarpeeksi pieni koukku. Saalista tulee takuulla paremmin kuin punavalkokoho-ongella.

Jos haluaa koivuvitsaa kestävämmän vaihtoehdon, neljän-viiden metrin onkivavan saa 10–15 eurolla. Kun lierot kaivaa kotikompostista tai lehtikasasta, muuta ei enää tarvitakaan.

– Syötiksi pätkä matoa ja koukun kärki paljaaksi, niin kala tarttuu paremmin. Syötti pohjan tuntumaan ja odottelemaan. Siinä se.

Kuten monessa harrastuksessa, virkistyskalastuksessakin löytyy aina uutta ja parempaa ostettavaa.

– Meillä on kymmeniä erilaisia onkilaitteita ja vapoja kahdesta kymmeneen metriin. Hiilikuituvavat maksavat jopa satasia, mutta ovat keveitä ja kestäviä.

Onkimiseen hurahtanut voi hankkia myös sumppuja, onkituolin, kelaongintalaitteita ja monenlaisia mäskejä eli kalojen houkutteluaineita.

Tekniikka kehittyy onkituntien karttuessa, mutta Knuutiset antavat muutaman perusvinkin.

– Särkikala ottaa onkeen milloin vain, ahven paremmin aamulla ja illalla. Jutella voi, mutta turhaa liikkumista kannattaa välttää. Onkireissulle ylle mieluummin tummat kuin vaaleat vaatteet, et­teivät kalat säiky.

Knuutisten paras kalaruoka syntyy, kun suolalla maustettu ahvenfile paistetaan voissa pannulla.

Kajaanin Linnanvirta on kalastuskeidas keskellä kaupunkia. Juha Väisänen on perhovapoineen paikan vakiokävijä.

– Lupa pitää hankkia, mutta se ei maksa mitään, kiitos sponsoriemme, Kainuun Vapaa-ajan kalastajien puheenjohtajana toimiva Väisänen kertoo.

Monenlaista kalastusta harrastava mies oikoo käsityksiä perhokalastuksen vaikeudesta.

– Perhokalastus on helpompaa kuin monelle tuttu haspelikelalla kalastaminen. Kun on hyvä opettaja, perhoa oppii heittämään nopeasti.

Kovin kallistakaan ei perhostelu ole.

– Vapa kuusikymppiä, kela neljäkymppiä ja siima saman verran. Moni sitoo perhonsa itse. Ostettuina niiden hinta alkaa muutamasta eurosta, Väisänen kertoo.

150 eurolla pääsee jo hyvin lajiin kiinni, mutta ostoksille kannattaa ottaa mukaan lajin tunteva kaveri, ettei tule virheostoksia.

Yksi virhe on, että hankitaan liian järeät välineet. Parilla kympillä saa hyvän haavin, joka on tärkeä, kun alamittaisia kaloja vapautetaan. Puukko ja tainnutuskapula eli pappi kuuluvat myös vapakalastajan varustukseen.

– Mitta pitää olla myös, tai tärkeimmät mittarajat vapaan merkittynä. Kalastajan on aina tiedettävä, mitä ja minkä kokoisia kaloja hän saa ottaa.

Vetouistelua ja virvelöintiä unohtamatta Väisänen kehuu jigikalastusta mainioksi kesälajiksi.

– Satasella saa kelpo kelan ja vavan. Vielä valikoima jigejä, alkaen euron kappale. Ja tarpeeksi ohutta kuitusiimaa, usein 0,16 milliä riittää.

Mies heittää keltaisen kumikalan Oulujärven aaltoihin ja heiluttelee vapaa kelatessaan. Tuttu ahvenpaikka ei petä nytkään.

Päivän lehti

26.1.2020