Teema

Kihnun saari Pärnun edustalla ei petä

Kihnun saaresta toistuu eri yhteyksissä aina sama kuva: kansallispukuiset mummot hurvittelevat iloisesti sivuvaunullisella moottoripyörällä. Sellaistako elämä siellä on ihan oikeasti?

Leili Joala tulee kaupasta ja ottaa aivan tavallisen polkupyöränsä seinustalta. Hän kohottaa esiliinaansa ja esittelee raidallista hamettaan. Värikkäät kotikutoiset hameet ovat saaren nähtävyyksiä nekin.

– Hame on päällä kylällä käydessä. Püksid ovat kotona kätevämmät, 73-vuotias iloinen leskirouva toteaa.

Kun saaren miehet ovat kalastaneet ja pyytäneet hylkeitä, naiset ovat hoitaneet talon ja tilukset. Käsitöiden ohella naiset ovat pitäneet vireinä vanhoja lauluja, tansseja ja leikkejä.

Kihnun kulttuuri valittiinkin vuonna 2008 Unescon aineettoman kulttuuriperinnön luetteloon.

MATKAILUN HUIPPUSESONKI on lyhyt mutta kiihkeä. Kodumajutus on yleistä. Se voi tarkoittaa omaa hirsiaittaa pihan laidalla.

– Ornitologit tulevat keväällä, he tutkivat lintujen pesintää luodoilla, kertoo rouva Űlle Lilles Kastani-talon pihamaalla.

– Heinäkuussa kaikki huoneet ovat täynnä. Syksyllä tulevat jahtimiehet lintujahtiin.

Nyt kiireinen emäntä lähtee noutamaan Pärnun lautalta kahta japanilaista vierasta. Sen kunniaksi hän on vaihtanut housut perinteiseen raitahameeseen.

– Japanista tulee usein asiakkaita, emäntä hämmästelee kaukaisten tulijoiden virtaa.

Matkailua kehitetään, uusia ideoita syntyy. Postinhoitaja Eve Laos antaa maistiaisiksi katajanneulasilla maustettuja pikkuleipiä Muhun saarelta.

Kihnulla ei ole vielä vastaavia, mutta jotain omaa voi pian syntyäkin.

NIITYILLÄ LAIDUNTAA edelleen lampaita ja uutuutena lihakarjaa. Monessa talossa on enää vain kanoja.

Monet kihnulaiset käyvät töissä mantereella. Saarelle odotetaan uutta isompaa autolauttaa, joka pystyisi kulkemaan talvella jäissä. Lentokoneeseen mahtuu vain yhdeksän henkilöä, ja jäätie on nykyisin harvinainen.

Vain reilun viidensadan asukkaan saarella on hyvät kunnalliset palvelut. On kirjasto, terveyskeskus, apteekki ja jäteasema. Lapset käyvät saaren koulua yhdeksän vuotta.

Ammattikalastusta on edelleen, silakka on tärkein kala. Kaikki miehet kalastavat vapaa-ajallaan. Aamiaispöydässä onkin tarjolla savuahvenia.

Perinteisiä paksuja kuvioneuleita myydään useassa paikassa.

– Vain vanhat neulovat enää, sanoo museolla lippuja myyvä Veronika Tšetšin.

Hänelläkin on neule käden ulottuvilla, miehen sukkaan syntyy raitaa. Langat ovat omien lampaiden villasta, kehrätty mantereella kehräämössä.

ENTÄPÄ NE moottoripyörillä esiliinat hulmuten ajelevat mummot? Missä he ovat?

Pyöriä näkyy kyllä ajossa muutama, mutta ei yhtään mummon ajamana. Uusi auto on tavallisin kulkupeli.