Teema

Kiinan vaatteista löytyy haitallisia kemikaaleja

Suomeen tuoduista tekstiileistä on Tullilaboratorion tänä vuonna tekemissä pistokokeissa löytynyt useita terveydelle haitallisia kemikaaleja, joiden käyttö on EU:n alueella joko kokonaan kiellettyä tai rajoitettua.

Esimerkiksi Kiinasta tuoduista, vauvoille tarkoitetuista paidoista löytyi liian suuria pitoisuuksia hengitysteitä ärsyttävää formaldehydiä. Intiasta tuoduissa naisten huiveissa oli värjäykseen käytetyistä atsoväriaineista vapautuvia, syöpää aiheuttavia aromaattisia amiineja.

Myös monien kiinalaisten nahkatuotteiden, kuten kenkien ja hansikkaiden, kromi VI -pitoisuudet ylittivät EU:n sallimat rajat. Kromi VI -yhdisteitä voi muodostua nahan parkitsemisprosesseissa.

Ihokosketuksessa ne voivat aiheuttaa allergisia reaktioita tai laukaista yliherkkyyden.

EU:ssa kemikaalilainsäädännön toimeenpanoa hoitaa Euroopan kemikaalivirasto ECHA. Suomessa tuotteiden turvallisuutta valvovat pistokokein Tulli ja Turvallisuus- ja kemikaalivirasto Tukes. 

Valvonnasta ja tiukoista määräyksistä huolimatta EU:ssa kiellettyjä tekstiilikemikaaleja löytyy markkinoilta joka vuosi. Esimerkiksi Tulli testaa vuosittain noin 500 näytettä Suomeen tuoduista tekstiili- ja nahkatuotteista, joista löytyy säännöllisesti määräysten vastaisia kemikaaleja.

Suurin osa tutkituista tuotteista on peräisin Aasiasta, sanoo Tullilaboratorion jaostopäällikkö Arja Meriläinen.

Tullilaboratoriossa tutkitaan muun muassa sitä, löytyykö tekstiileistä siliävyyskemikaaleista peräisin olevaa formaldehydiä, joka voi aiheuttaa allergiaa. Esimerkiksi lasten ulkoiluhaalareista on viime vuosina löytynyt liian suuria formaldehydipitoisuuksia. 

Toinen esimerkki ovat tietyt tekstiilien värjäämiseen käytetyt atsovärit, joista voi vapautua mahdollisesti syöpää aiheuttavia aromaattisia amiineja. Liian suuria amiinipitoisuuksia on löytynyt muun muassa työkäsineistä ja huiveista.

– Tämän vuoden aikana Tulli on ehtinyt testata reilut neljäsataa tuotetta. Niistä 22 on ollut määräysten vastaisia joko niiden sisältämien haitallisten kemikaalien tai esimerkiksi niistä irtoavien pienten osien vuoksi, Meriläinen sanoo.

Määräysten vastaisten tuotteiden osuus tutkituista näytteistä vaihtelee vuosittain. Viime vuonna Tullilaboratoriossa tutkittiin 554 näytettä, joista määräysten vastaisia oli 11. Tutkituista tuotteista noin puolet oli Kiinasta ja noin joka viides Intiasta.

Vuotta aiemmin tutkittiin 510 näytettä, joista määräysten vastaisia oli 27. Tutkituista näytteistä suurin osa oli peräisin Kiinasta ja Intiasta.

Tukesin kemikaalituotteiden ryhmäpäällikkö Marilla Anttila sanoo, että koska tekstiilikemikaaleja valvotaan lähinnä pistokokein, ei viranomaisilla ole kattavaa tietoa EU-markkinoilla olevien tuotteiden sisältämistä kemikaalista. Hän ei kuitenkaan pidä tekstiilejä erityisen ongelmallisina haitallisten kemikaalien suhteen.

– Korostaisin ennen kaikkea valmistajan, myyjän ja koko toimitusketjun vastuuta siitä, että tuotteet ovat turvallisia.

Myös Suomen tekstiili & muoti ry:n standardointipäällikkö Satu Nissi-Rantakömi sanoo, että EU-markkinoilla toimivien yritysten on tunnettava tuotteensa ja varmistettava, että ne täyttävät tuoteturvallisuuden vaatimukset.

– Kuluttajalla on esimerkiksi halutessaan oikeus saada tietää 45 vuorokauden sisällä, onko EU:n alueella myynnissä olevassa tuotteessa käytetty aineita, jotka ovat mukana EU:n kandidaattilistalla, Nissi-Rantakömi sanoo.

– Kuluttajan tärkein tehtävä taas on tietää, keneltä ostaa. Jos tilaa EU:n ulkopuolisista maista, kannattaa valita toimija, joka tietää EU:n lainsäädännön. Jo verkkokauppoja vertailemalla voi päätellä, ovatko asiat kunnossa: löytyvätkö esimerkiksi yhteystiedot, onko tuotteista tarjolla tietoa tai onko myyjä tavoitettavissa, hän jatkaa. 

Pitkän uran tekstiilialalla tehnyt tekstiilitoksikologi Kaisa Klemola sanoo, että vaikka lainsäädäntöä on EU:ssa kehitetty hyvään suuntaan kemikaaliturvallisuuden näkökulmasta, on tekstiilikemikaalien haitallisuutta ryhdytty tutkimaan vasta hyvin myöhään. 

– Tekstiilialalla on ollut innostusta keskittyä ensisijaisesti materiaalien ominaisuuksien kehittämiseen. Myös jätevesiasiat ovat olleet tuoteturvallisuuden edellä.

Myös Aalto-yliopiston erikoistutkija Marja Rissasen sanoo, että etenkin tekstiilikemikaalien yhteis- ja pitkäaikaisvaikutuksista tarvitaan lisää tutkimusta. Hänen mukaansa on aivan mahdollista, että nykyisin turvallisena pidettyjen, tuhansien erilaisten tekstiilikemikaalien joukossa on aineita, jotka tulevaisuudessa todetaan haitallisiksi.

– Esimerkiksi vedenhylkivyyskemikaaleina käytetyt fluorokemikaalit, PVC:n pehmentimet ja bromatut palonsuoja-aineet ovat kemikaaleja, joita pidettiin ensin turvallisina, mutta jotka on sittemmin todettu haitallisiksi.