Teema

Kolumni: Harva miettii tautiriskiä – Vastustuskyky on osaksi arvoitus, mutta esimerkiksi näin se syntyy

Kuva: -
Marjo Oikarinen

Koronaviruksen leviäminen on saanut monet kiinnostumaan ihmisen vastustuskyvystä. Miksi mikään tauti ei tartu kaikkiin tai ainakaan aiheuta oireita? Voisinko itse tehdä jotain estääkseni taudin puhkeamisen vai onko kyse pelkästä arpapelistä?

Rokotukset perustuvat siihen, että elimistöön annetaan tautia aiheuttavaa virusta tai bakteeria heikennettynä, mikä käynnistää vasta-ainetuotannon. Vasta-ainetta syntyy myös silloin, kun sairastamme jonkin taudin. Uusi koronaviruskaan ei tartu heti uudelleen.

Vastustuskyky voi olla jo perimässämme. Se saattaa nykytietämyksen mukaan periytyä myös epigeneettisesti. Epigenetiikka tarkoittaa sitä, että vaikkapa esivanhempiemme syömä niukka ravinto tai tautihistoria jättää merkkinsä siihen, miten geenejä luetaan, ja näkyy näin vielä meissäkin.

 

Koronauutisten keskellä muistin, kuinka sain lapsena isorokkorokotteen kaksi kertaa, koska tehosta kertonutta märkivää reaktiota ei syntynyt. Toinenkaan kerta ei auttanut. Rokottaja totesi, että minulla on jostain syystä immuniteetti.

En ole voinut sairastaa isorokkoa, mutta ehkä olen saanut vasta-aineita maalla mummolassa samankaltaisesta eläinperäisestä taudista. Tai geeneissäni voi olla mutaatio, joka suojaa tuolta jo hävitetyltä rokolta. Joillain afrikkalaisilla on mutaatio, joka torjuu malariatartunnan.

 

Malaria johtuu loisesta eikä viruksesta, eikä sitä vastaan ole onnistuttu kehittämään rokotetta.

Malariaa ei ole paljon tullut mietittyä, ennen kuin matkustin Afrikkaan. Etiopian pääkaupunkiin en ottanut keltakuumerokotetta enkä syönyt malarian estolääkitystä, koska korkealla sijaitsevassa Addis Abebassa ei juuri ole hyttysiä. Trooppiseen Tansaniaan lähtiessäni ei tullut mieleenkään jättää niitä väliin.

Estolääkitys oli kallis, ja se piti muistaa ottaa joka päivä samaan aikaan, mutta muuta haittaa siitä ei ollut. Työkaveri oli syönyt edullisempaa lääkettä ja ollut koko ajan niin huonotuulinen, että oli päättänyt jättää kuurin kesken. Onneksi hän pysyi terveenä.

Malarialääke voi olla kokeilemisen arvoinen koronaankin, jos vain haitat eivät nouse hyötyjä suuremmiksi.

 

Korona oli levinnyt jo Aasian ulkopuolelle, kun lähdin Tansaniaan tammi-helmikuun vaihteessa. Virus tuntui kuitenkin kaukaiselta vaaralta – mielessä pyörivät vain vatsapöpöt ja hyttysenpistot. Nyt korona on myös Afrikassa, mutta me eurooppalaiset keskitymme luonnollisesti omaan suojautumiseen.

On helppo uskoa malariatutkijaa, joka sanoo, ettei Afrikan köyhien sairastuminen malariaan jaksa länsimaalaisia kiinnostaa. Jos sen hävittämiseen olisi tartuttu yhtä tosissaan kuin samoin ihmishenkiä vaativan koronan, ehkä malaria olisi vain maininta historiankirjoissa.

 

Lue myös: Lotta Anda sairastui malariaan, vaikka riskin piti olla pieni – Lääkitys tehosi kuumeiluun, ja nyt yhtä malarialääkettä halutaan kokeilla myös koronavirukseen

Päivän lehti

7.4.2020