Teema

Koskenlasku sademetsäviidakossa on elämys vailla vertaa

Costa Rica on maailman kuuluisimpia koskenlaskukohteita. Sen sademetsissä on villeinä virtaavia jokia, joita tullaan laskemaan ympäri maailmaa.

Olemme päässeet koskenlaskujoista kuuluisimmalle eli Costa Ricaa halkovilta vuorilta Karibianmereen virtaavalle Pacuare-joelle.

Kun kumiveneemme on laskettu rantakivikosta virran vietäväksi, oppaamme Diego Alvarado alkaa ohjata lauttaa perästä tottuneesti. Hän, kuten suurin osa muistakin oppaista, on kasvanut seudulla.

– Lapsena täytimme renkaita ilmalla ja laskimme niillä jokia pitkin, Alvarado muistelee.

Nyt takana on jo yhdeksän vuotta ympärivuotisena lauttaoppaana Explornaturilla.

– Joka ikinen kivi näissä koskissa on tuttu, Alvarado sanoo hymyillen.

Niin kuuluu ollakin. Pacuare-jokea pidetään yhtenä maailman viidestä parhaimmasta koskenlaskujoesta.

Tällä matkalla laskemme hyvin monia helppoja II-luokan koskia, useita keskivaikeita III-luokan koskia ja kolme vaikeaa IV-luokan koskea. Lauttaa on ohjattava tarkasti. Siitä huolimatta aina ajoittain koskenlaskijoita putoaa kuohuissa veneistä tai koskenlaskijoiden kumilautat jopa kaatuvat tuimissa koskissa.

Rio Pacuaren maine tulee poikkeuksellisista maisemista. Lautalla olijat jäävät vähän väliä katselemaan niitä.

– Tämä on aivan mahtavaa. Joen kanjonit tekevät kokemuksesta ainutlaatuisen, kertoo yksi lautan melojista, teksasilainen Karen Volpitta. Hän on päässyt miehensä ja poikansa kanssa ensimmäistä kertaa tälle joelle.

Useammassa kohtaa lähes pystysuorat vuoret nousevat joesta. Sen verran vuorenseinämät kuitenkin ovat kallellaan, että sademetsä on päässyt kasvamaan seinämiin kiinni. Koskenlaskija tuntee itsensä pieneksi veden virratessa valtavien vihreiden metsäseinämien välissä.

Pacuare-joen varrella luonto on villiä. Joki on nyt suojelualuetta, sillä padon rakentaminen alueelle estettiin kansanäänestyksellä.

Joen eteläpuolelta alkaa valtava luonnonpuisto, joka ulottuu aina valtionrajan yli Panamaan. Kansallispuiston lähes ainoat asukkaat ovat alkuperäiskansoja eli ennen espanjalaisten tuloa maassa asuneiden intiaanien jälkeläisiä. Melontaretken aikana joen varrella näkyykin intiaanikylien lapsia leikkimässä ja kalastamassa.

Costa Rican maine matkakohteena syntyy suojellusta sademetsäluonnosta ja monista joista. Maa on hyvin pieni, kapeimmillaan vain noin sata kilometriä Karibianmereltä Tyynenmeren rantaan, mutta välissä olevat vuoret saattavat nousta jopa yli kolmeen kilometriin. Tuulet tuovat Karibianmereltä paljon kosteutta, joka törmää Costa Ricaa halkoviin vuoriin ja sataa alas runsaana vetenä.

Joen koskissa näkyy kuningaskalastajia ja muita lintuja, jotka etsivät syömistä kivien välistä. Päätämme olla tarkemmin miettimättä, miksi raatoja syövät korppikotkat lentävät päällämme.

Apinoita ei näy roikkumassa rantapuista. Melojaryhmät pitävät joella sen verran ääntä, että apinat ovat siirtyneet päiväksi syvemmälle viidakkoon.

Koskenlasku kestää yleensä kolmesta neljään tuntia, mutta tarjolla on myös pidempiä matkoja, joissa yövytään joen varrella.

Oman nelituntisen koskenlaskumme viimeisessä isossa koskessa yksi naapuriveneen melojista putoaa kuohuihin. Pelastusliivit pitävät melojan pinnalla ja pakollinen kypärä melojan pään ehjänä. Alle minuutissa Alvadaro on kiskonut kuohuihin pudonneen veneeseemme pelastusliivien olkahihnoista, ja matka jatkuu nauraen.

Seuraavaksi vuorossa onkin kanjonissa oleva suvanto. Nyt opas varta vasten kehottaa jokaista hyppäämään veteen ja antautumaan hetkeksi hiljaisen virran vietäväksi.

Lämpimässä vedessä on hyvä jättäytyä liivien varaan ja katsella rentona kelluen ja sanaakaan sanomatta, miten tropiikin taivas pilkottaa sademetsän vuorenseinämien välistä. Mieli lepää luonnon keskellä.

Päivän lehti

7.4.2020