Teema

Kylä vain naisille – Lucy Epashu on elänyt Umojassa lapsuudesta asti

Tuulen nostattamat hiekkapyörteet kohoavat kymmenien metrien korkuisiksi Samburun aavikolla, noin 350 kilometrin päässä Kenian pääkaupungista Nairobista pohjoiseen. Hiekkapylväitä kutsutaan täällä lempinimellä “paholainen”, kertoo matkaopas.

Alueen luonnonpuistot ovat turisteille tavallisin syy matkata Samburuun, mutta vierailu tarjoaa myös tilaisuuden tutustua paikalliseen kulttuuriin. Moni yhteisö saa lisätienestiä turismista, kun matkailijat pysähtyvät esimerkiksi ostamassa käsitöitä.

Turisteille porttinsa ovat avanneet muun muassa Umojan asukkaat. Pieni yhteisö muodostaa kaikin puolin tavallisen samburu-kylän yhdellä poikkeuksella: asukkaina on vain naisia ja lapsia.

 

Ryhmä paikallisia naisia perusti Umojan 1990-luvulla jouduttuaan jättämään kotinsa. Joukko brittisotilaita oli raiskannut naiset, minkä vuoksi he olivat tulleet miestensä hylkäämiksi, kerrotaan kylän historiasta.

Umojasta he halusivat turvapaikan itsensä kaltaisille naisille, jotka eivät syystä tai toisesta voi tai halua asua enää omassa kylässään. Sana umoja on swahilia ja tarkoittaa yhtenäisyyttä.

Sittemmin kylään on muuttanut lisää asukkaita, jotka ovat esimerkiksi paenneet lapsiavioliittoa, sukupuolielinten silpomista tai perheväkivaltaa. Joidenkin miehet ovat kuolleet, ja he ovat siksi päätyneet asumaan naisten yhteiseen kylään. Kylä on monelle ainoa paikka, josta löytää turvaa.

Nykyään Umojassa asuu viitisenkymmentä naista. Yksi heistä on Rose Lakante, joka muutti kahden lapsensa kanssa naisten kylään viisi vuotta sitten. Lakanten aviomies oli väkivaltainen, ja lopulta Lakante sai tarpeekseen. Hän oli kuullut Umojasta omalta äidiltään, joka asui kylässä.

– Sanoin miehelleni, että menemme käymään äitini luona vierailulla. Mieheni ei tiennyt, ettemme aio palata, mutta hän huomasi sen kyllä aikanaan, Lakante kertoo haastattelua englanniksi tulkkaavan kanssa-asukkaan avulla.

Umojan matriarkka ja yksi perustajajäsenistä on Rebecca Lolosoli. Hän on kertonut julkisuudessa, että kyläläiset ovat saaneet ulkopuolisilta uhkauksia ja jätetyksi tulleet aviomiehet ovat esimerkiksi pyrkineet kylään hakemaan vaimonsa takaisin.

Lakantea ei kuitenkaan ole pelottanut, että mies tulisi hakemaan hänet väkisin kotiin. Vaikka miesten on kiellettyä tulla Umojaan, kylällä on miesvartijoita.

– Minulla ei ole mitään aikomusta palata kotikylään, Lakante vakuuttaa.

 

Vaikka Umojassa ei asu miehiä, naiset ovat vapaita olemaan tekemisissä kenen kanssa haluavat. Kylän pitkäaikaisillakin asukkailla saattaa olla pieniä lapsia. Umojassa asuu myös poikia, mutta kun he tulevat täysi-ikäisiksi, heidän on muutettava pois.

18-vuotias Lucy Epashu on elänyt lähes koko elämänsä Umojassa, jonne hän muutti aikanaan äitinsä ja sisarustensa kanssa perheen isän kuoltua. Nykyään Epashulla itsellään on muutaman kuukauden ikäinen tytär.

– En kaipaa itselleni miestä. Miehiä voi kuitenkin tavata kylän ulkopuolella, Epashu sanoo ja naurahtaa.

 

Samburu-kulttuuri on perinteisesti hyvin patriarkaalinen. Miehet vastaavat tärkeistä päätöksistä, eivätkä naiset saisi esimerkiksi omistaa maata. Umojassa naisilla on omaa rahaa ja valta päättää asioistaan, vaikka elämä onkin niukkaa.

Kyläläiset elävät käytännössä turismista. Kylän johtajat pyörittävät viereisen joen varressa sijaitsevaa leirintäaluetta, jossa majoittuu safarille suuntaavia matkailijoita. Naiset toivovat, että turistit poikkeavat Umojaan, jonne pääsystä otetaan pieni maksu. Matkailijoille myydään myös koruja.

Umojassa turisti saa kuulla samburu-kulttuurista ja siitä, miten osa perinteistä muuttuu pikkuhiljaa. Epashun mukaan esimerkiksi ymmärrys sukuelinten silpomisen vaikutuksista naisten terveyteen on lisääntynyt.

– Olemme levittäneet tietoa Samburu-yhteisöissä.