Teema

Lahden ladut ovat jyrkkiä ja mutkaisia

Onneksi Lahden MM-kisojen maastohiihtolajien kilpailujohtajalla Raiko Pousilla on kolme lasta. Hän on tottunut pukemaan heitä sen verran, ettei suksien auttaminen yhden toimittajan jalkaan ole temppu eikä mikään.

– Side nostetaan tästä ylös, mono kiinni ja painetaan alas, Pousi opastaa.

Hän on luvannut lähteä näyttämään, missä suomalaisen hiihdon sankarit vuodattavat hikeä silloin, kun me muut syömme sipsejä sohvalla. Lahden hiihtostadionilla edessä siintää Karpalon nousu.

Havuja ja moottorikelkka, perkele, ajattelen, kun sivakoimme mäkeä ylös.

– Sprintti nousee suoraan stadionilta tähän. Ylämäessä nähdään varmasti heti säpinää ja tiukkaa kisaa, Pousi tuumii.

Kuinkahan kovaa Aino-Kaisa Saarinen suksisikaan pakoon, jos kuulisi läähätykseni niskassaan?

Lahti on urheilukaupunki, ja se hengittää talvilajeista. Moni lahtelainen odottaa MM-kisoja: vuoden 2001 kisojen Hemohes-skandaali tahrasi Lahdenkin nimeä.

Nyt yritysten ikkunoissa komeilevat kisojen tunnukset. Koko kaupunki odottaa puhdasta kuuluisuutta.

– Tämä on urheilukaupunki. Voit mennä kapakkaan tuulipuvussa, se on ihan okei, ja se on minun mielestäni valtavan hienoa, Lahden matkailusta vastaava toimitusjohtaja Raija Forsman sanoo.

Kisoihin odotetaan 200 000 vierasta. Urheilijat majoittuvat Vierumäellä, kansainvälinen lehdistö ja VIP-vieraat keskustan hotelleissa.

– Lahti on täynnä, mutta kotimajoituksissa ja maakunnassa on vielä tilaa. Juna-asemalta on lyhyt matka hiihtostadionille, joten päivämatkalaisia odotamme paljon.

Mutta minkälaiset ne Lahden kisat sitten ovat? Olisi typerää olla kysymättä sitä suomalaisen hiihdon ”Grand Old Ladylta”, Siiri Rantaselta, 92. Hän osuu kohdalle Hiihtomuseolla ihan sattumalta.

– Odotan hyvin jännittäviä kisoja, sellaisiahan niiden pitääkin olla. Aion katsoa kaikki lajit, ainakin televisiosta, jos en joka päivä pääse paikalle, Rantanen sanoo.

Lempinimellä ”Äitee” tunnettu Rantanen voitti pitkällä urallaan kahdeksan arvokisamitalia. Hän uskoo suomalaisiin naisiin, mutta epäilee norjalaisten olevan kovia.

– He harjoittelevat hyvin, Rantanen sanoo.

Hänen aikanaan 1950-luvulla ei ollut sanottua, että nainen sivakoi, jos siltä tuntui.

– Mutta minulla oli hyvä mies. Hän sanoi, että kun olemme saaneet kaksi lasta, saat hiihtää niin paljon kuin haluat, ja minä hiihdän edelleen, Rantanen nauraa.

Takaisin ladulle. Pousin kanssa olemme sauvoneet ylös mäen jos toisenkin. Ne ovat aika pitkiä.

– Mutta kun Niskanen vetelee, se on minuutti ja hän on tuolla ylhäällä, Pousi sanoo.

Ohitamme suden nousuna tunnetun Teivaan nousun, jossa korkeuseroa kertyy 40 metriä.

Sen loppupuolelle nousee Mielensäpahoittajan katsomo, missä selostajalegenda Anssi Kukkonen pitää heinäpaalien seassa kisatunnelmaa yllä.

– Lahdessa ei ole hapenottokykyä vaativia pitkiä nousuja muttei toisaalta pitkiä palauttavia laskujakaan. Se vaati hyvää kykyä pitää vauhtia yllä, Pousi analysoi.

Laskemme kuuluisalta Intiaanikukkulalta stadionille viimeiseen tiukkaan stadionille laskevaan J-mutkaan. Se mittaa kiritilanteessa kilpailijoiden hermot: on pidettävä vauhtia mutta maltettava mielensä.

Pysyn pystyssä ja kuulen kuinka stadion kohisee – tai sitten ne ovat vain verisuonet vain.

Mainos