Kymmenisen vuotta sitten toimitusjohtaja Taina Snellman-Langenskiöld työskenteli muoti- ja designmaailmassa, mutta työmatka Intiaan muutti hänen uransa suunnan.
Tutkiessaan intialaisissa tehtaissa ja suurkaupungeissa tekstiilialan taustoja, hänessä syttyi halu auttaa.
Snellman-Langenskiöld näki, että ihmiset halusivat asua omissa kotikylissään, mutta heidän täytyi lähteä työn perässä suurkaupunkien tehtaisiin, ja monet päätyivät asumaan slummeihin.
– Mietin, mitä ihmiset voisivat tehdä omassa kodissaan käsityönä ja vieläpä sellaisissakin kylissä, joissa ei välttämättä ole edes sähköä, hän kertoo.
Niin syntyi idea Tikausta. Sisustustuotteita ja asusteita tuottava designyritys on ollut uranuurtaja sosiaalisen yrittämisen ja auttavan muotoilun alalla Suomessa. Kymmenessä vuodessa eettisyydestä ja kestävästä kehityksestä on alettu puhua muuallakin.
Porin villasta vastuullisia vuoteita
Eettisyys on tavoittanut myös huonekalu-, design- ja sisustustapahtuman Habitaren. Messuilla esiteltiin tänä vuonna kolmatta kertaa eettinen alue, jonka Taina Snellman-Langenskiöld on kuratoinut.
Se kokoaa yhteen yrityksiä ja tuotteita, jotka ovat esimerkkejä eettisen tuotannon ulottuvuuksista.
– Tavallaan on hassua, että meillä on erikseen eettinen alue. Eikö kaikkien huonekalu- ja sisustustuotteiden pitäisi olla vastuullisia ja eettisiä, hän huomauttaa.
Esimerkiksi Snellman-Langenskiöldin kehumat kotimaiset Porin villan luonnonkuituiset sängyt ja vuodevaatteet löytyvätkin Habitaren ”yleiseltä osastolta”, vaikka ne ominaisuuksiltaan sopisivat yhtä hyvin eettiselle alueelle.
Banaanikorin voi kompostoida käytön jälkeen
Mitä vastuullisuus ja eettisyys tarkoittavat sisustuksessa?
Esimerkiksi Snellman-Langenskiöldin johtamassa Tikaussa valmistetaan eettisiä ja ekologisia tuotteita, joiden tekeminen tarjoaa riippumattoman toimeentulon haastavassa asemassa oleville perheille eri puolilla Intian maaseutua.
Yksittäiset käsityöläiset tai yrittäjäyhteisöt valmistavat esimerkiksi lampunvarjostimia bambusta, mattoja luonnonvärisestä lampaanvillasta sekä koreja ja muita sisustustarvikkeita kuivatuista banaaninlehdistä.
– Banaanikuitutuotteet kestävät pesua, ja käytöstä poistettuina ne voi vaikka kompostoida, toimitusjohtaja esittelee.
Käsittelemättömästä villasta tehdyssä matossa on likaa hylkivä ominaisuus ilman kemikaaleja. Myöskään keinotekoisia väriaineita ei yleensä käytetä: harmaasta lampaasta saadaan harmaata väriä, valkoisesta valkoista.
Ensin piti hankkia henkilöpaperit
Ennen kuintähän pisteeseen päästiin, monissa kylissä piti ensin kunnostaa taloja, järjestää rokotusohjelma tai auttaa ihmisiä hankkimaan pankkitili ja henkilöpaperit.
Samalla elvytettiin perinteistä käsityötaitoa ja luotiin tuotteille designilla lisäarvoa.
– Eräässä pienessä kylässä oli korien tekemisen taito, mutta halusimme kehittää koreista jotain uutta. Muotoilija Ilkka Suppasen suunnittelemat bambuvalaisimet ovat olleet tuotannossa jo kahdeksan vuotta, ja nythän tämänkaltaiset ovat suosittuja kaikkialla muuallakin, toimitusjohtaja kuvailee Tikaun klassikkotuotteita.
Intia on iso maa ja sen tekstiiliteollisuus maailmanlaajuisesti valtavaa. Miten yksi pieni suomalaisyritys voi muuttaa maailmaa?
– En kuvittele pelastavani koko Intiaa, mutta tavoitteena on olla kannustava esimerkki vastuullisesta yritystoiminnasta, Snellman-Langenskiöld sanoo.
Suomalaiset sisustavat harkiten, mutta eivät osaa korjata
Sisustamiseen ja kalustamiseen liittyy usein unelmia ja ripaus vaihtuvien trendien tuomaa törsäilynhaluakin. Miten vastuullisuus istuu sisustusmaailmaan?
Snellman-Langenskiöldin mielestä suomalaiset kuluttajat ovat perinteisesti harkitsevia ja kannattavat klassista tyyliä enemmän kuin nopeita trendejä.
Enemmän häntä huolestuttaa se, että kuluttajilta on hävinnyt materiaalien tuntemus. Moni ei tule ajatelleeksi, miten paljon kemikaaleja ja esimerkiksi muovia kodeissa on. Matot ovat usein muoviperäisiä tekokuituja kuten polyesteriä tai akryyliä, ja esimerkiksi sisustusmaaleissa on muovia.
Myös huoltokulttuuri on kadonnut. Ei osata eikä haluta korjata ja huoltaa tavaroita. Snellman-Langenskiöldin mielestä kiertotaloudesta pitäisi puhua työllistymisen keinona: myös muu kuin uudistuotanto luo työpaikkoja.
Mutta voiko eettinen tuotanto olla kannattavaa bisnestä? Snellman-Langenskiöldin mielestä sen täytyy olla.
– Yrityksellä on kolme vastuuta: ympäristövastuu, sosiaalinen vastuu ja taloudellinen vastuu, hän korostaa.
Empaattisuusliike tarjoaa esikuvan
Viime keväänäTikau avasi oman näyttelytilan Helsingin Ullanlinnassa. Omien mallistojen lisäksi siellä on esillä myös muutamien luonnonmukaisia materiaaleja käyttävien suomalaisten yritysten tuotteita.
Pieni ompelimo tarjoaa työ- ja koulutusmahdollisuuksia ulkomaalaistaustaisille henkilöille sekä myös harjoittelupaikkoja esimerkiksi ammattikoulussa opiskeleville maahanmuuttajille.
Ompelimossa valmistetaan parhaillaan muun muassa kangaskasseja ja lahjapusseja. Ne ovat osa Suomen Pakolaisavun Empathy Movementia eli empaattisuusliikettä. Mallisto lanseerataan Habitaressa. Yhteistyöllä tuetaan pakolaistaustaisten kotoutumista ja työllistymistä.
– Tämä on pienimuotoista, mutta haluamme olla esikuvana pakolaistaustaisten ihmisten auttamisesta ja yhdenvertaisuudesta Suomessa, Snellman-Langenskiöld sanoo.
Juttua muokattu 23.9. klo 14.55: poistettu tieto Tikausta Empathy Movementin yhteydestä.
Vihjeitä vastuullisuuteen
1 Osta harkiten, osta kestävää. Jos luovut tuotteesta, katso, että se annetaan ”hyvään kotiin” tai kierrätetään.
2 Mieti, missä ja miten tuote on valmistettu. Onko se lähellä tuotettu, tukeeko se pientuottajia tai haavoittuvassa asemassa olevia?
3 Arvioi, onko hinta kohdillaan. Olemattoman pieni hinta voi kertoa, ettei kaikki ole kestävällä pohjalla jossain tuotantoketjun vaiheessa.
4 Vaadi yrityksiltä tietoa tuotteen arvoketjusta eli vaiheista, joiden kautta hyödyke jalostetaan raaka-aineesta valmiiksi tuotteeksi.
5 Suosi luonnonmukaisia ja ympäristöä rasittamattomia raaka-aineita.
6 Suosi ajatonta designia hetken trendien sijaan.
7 Kierrätä! Matto tai huonekalu on sitä merkityksellisempi, mitä paremmin tunnet sen historian ja tarinan.
