Teema

Lapsen kipeät korvat huutavat kipulääkettä

Kaksivuotias Jami Jokinen istuu äitinsä sylissä rauhallisena, kun lastentautien ja lasten infektiotautien erikoislääkäri Aino Ruohola Tyksin lasten ja nuorten klinikalta tutkii pojan korvat.

Vielä vuosi sitten korvatarkastus oli jatkuvasta tulehduskierteestä kärsineelle pikkumiehelle kauhistus. Nyt tutun lääkärin luona homma sujuu jo hymyillen.

– Jami sai ensimmäiset korvatulehdukset parikuisena. En todellakaan pysty sanomaan, kuinka monia tulehduksia hänellä on ollut. Korvat on putkitettu kolmesti, kertoo Elina Jokinen.

Tärykalvon läpäisevään ilmastoivaan putkeen päädytään, kun tulehduksen aiheuttama erite ei parane korvasta 2–3 kuukaudessa.

Kun lapsi herää yöllä itkemään tuskaisena, vanhemmat ovat usein neuvottomia: pitääkö lähteä lääkäriin, millä lapsen oloa voisi helpottaa?

Lääkärin toimintaohje on selkeä: kipulääke, voinnin seuranta ja lääkäri. Tässä järjestyksessä.

– Yöllä itkuisena heräävälle lapselle tulee antaa riittävästi kipulääkettä. Jos vointi helpottuu noin tunnin kuluessa, lapsen tilaa voi rauhassa seurata kotona ja varata lääkäriajan myöhemmin, Aino Ruohola neuvoo.

Kiireellisintä on helpottaa kipeän lapsen oloa. Kipulääkettä annetaan, kun herää epäilys lapsen korvakivusta.

– Kivunlievityksessä ei kannata epäröidä. Annosteluohjeissa kilorajat ovat usein melko väljiä ja haarukan yläpäässä milligrammat eivät välttämättä riitä lievittämään lapsen kipua. Kipulääkeannostukset kannattaakin tarkistaa, kun käy neuvolassa tai lääkärissä, Ruohola sanoo.

– Kotiin kannattaa varata puuduttavia korvatippoja jo valmiiksi. Niitä saa apteekeista ilman reseptiä.

Tippoja voidaan myös käyttää suun kautta annettavan kipulääkityksen lisänä. Ruoholan mukaan niistä ei ole mitään haittaa, vaikkei lapsella lopulta olisikaan korvatulehdusta.

Liian usein vanhemmat tulevat vastaanotolle kivusta kärsivän lapsen kanssa.

– Aivan kuin pelättäisiin, että lopputuloksena on väärä diagnoosi, jos kuume on laskenut ja kipu hellittänyt, Ruohola miettii.

Mistä kotona tietää, onko kyseessä korvatulehdus?

Erityisesti pienten lasten kohdalla arviointi voi olla todella hankalaa. Lapsen tuskaisuus voi johtua tukkoisesta nenästä, päänsärystä tai kurkkukivusta. Aina ei ole kyse korvatulehduksesta.

– Jos lapsi ei ole ollut nuhainen tai muuten flunssainen, korvatulehdus ei ole todennäköinen syy levottomuuteen. Korvien harominenkaan ei ole merkki välikorvatulehduksesta, jos lapsi voi hyvin eikä hänellä ole flunssaa tai kuumetta. Pieni lapsi voi väsyneenä hangata korviaan muutenkin.

Kipu korvassa voi Ruoholan mukaan johtua välikorvan alipaineesta tai nielutulehduksesta. Diagnoosi voidaan tehdä vain tutkimalla korvat.

– Jos lääkäri ei ole varma diagnoosista, on seuranta paras vaihtoehto. Pelkästään varmuuden vuoksi antibioottia ei tulisi koskaan aloittaa. Flunssan aikana syöty antibiootti ei nimittäin ehkäise välikorvatulehduksia.

Vanhemmat ovatkin yleensä tietoisia antibioottien haittavaikutuksista, eivätkä halua turhia kuureja.

– Myös diagnosoitu tulehdus usein rauhoittuu ilman antibioottihoitoa. Tutkimusten mukaan noin 70 prosenttia korvatulehduksista paranee ilman antibioottia.

Aino Ruoholan tutkimusryhmän tulosten mukaan korva paranee, jos lapsen oireet paranevat. Uutta lääkärikäyntiäkään ei tarvita rutiininomaisesti.

– Ellei paraneminen edisty, uusi lääkärikäynti on tarpeellinen ja tarvittaessa voidaan aloittaa antibioottihoito. Hoidon teho ei kärsi siitä, että antibiootti aloitetaan pari päivää myöhemmin.

Aino Ruohola muistuttaa, että antibiootti ei ole ihmelääke kaikkeen.

– Se ei poista kipua saman tien eikä auta yölevottomuuteen tai lyhennä viruksen aiheuttamaa flunssaa. Kipulääkettä tarvitaan myös antibioottikuurin aikana, Ruohola sanoo.

Menot