Teema

Lapsen kiukullekin on aikansa

Pieni muumikiiltokuva kulki nelivuotiaan Robin Edsvikin taskussa pitkään.

Kuvassa suuri sarvikuono yrittää änkeytyä sisälle taloon. Muumimamma työntää kaikin voimin vastaan. Kuvan kääntöpuolelle on kirjoitettu Robinin ajatus: ”Mun kiukku oli noin suuri eilen”.

Päiväkodissa laminoitu kuva muistutti Robinia siitä, että tulossa oleva ärripurri pitää tunnistaa ajoissa, ennen kuin se pääsee ottamaan vallan.

Lapsen olotiloille on hyvä antaa nimiä, Suomen Mielenterveysseuran projektipäällikkö Elina Marjamäki sanoo.

Vatsassa pyörii, kun jännittää. Kurkkua kuristaa, kun harmittaa. Joskus kiukku kasvaa sarvikuonon kokoiseksi ärripurriksi.

– Aikuisen avulla lapsi oppii yhdistämään tunteita kehon tuntemuksiin.

Lasten tunnekasvatukseen kuuluu vahvojenkin tunteiden sietäminen.

– Tarkoitus ei ole heti hoivata pois lapsen vihaa tai surua, Marjamäki toteaa.

Tunteiden nimeämisen taito auttaa vielä aikuisenakin.

– Tutkimusten mukaan tunteiden nimeäminen rauhoittaa aivojen mantelitumaketta ja aktivoi etuotsalohkoa. Nimeäminen siis rauhoittaa aivoissa sitä osaa, joka aiheuttaa ahdistusta.

Etuotsalohkoa puolestaan tarvitaan käyttäytymisen säätelyyn. Vaikka tunne saa tulla, sen vallassa ei voi tehdä, mitä sattuu.

Tätä opetellaan myös Edsvikin perheessä, jossa vahvatkin tunteet ovat sallittuja.

– Meillä on kaksi erittäin voimakastahtoista lasta, Anu ja Kim Edsvik kertovat.

Edsvikit ovat huomanneet, että mitä enemmän arjen tilanteista stressaa, sitä enemmän lapset laittavat hanttiin.

– Lapsiperheessä tahtoo aina olla kiire. Pitää viedä, hakea ja kuljettaa harrastuksiin. Me aikuiset toivoisimme useimmiten, että lapset olisivat vain hiljaa ja käyttäytyisivät kunnolla.

Aina tilanteet eivät vain mene niin.

– Niissä kiireisissäkin hetkissä pitäisi osata havaita ja huomioida lapsen tunne, Anu Edsvik ajattelee.

Kun vanhempi antaa lapsen tunteen tulla, tämä saa kokemuksen turvallisuudesta ja ymmärretyksi tulemisesta.

– Tunteiden nimeämisen avulla lapsi oppii puhumaan asioista. Tämä auttaa häntä tulemaan toimeen muiden kanssa ja ymmärtämään myös toisen tunteita, Marjamäki sanoo.

Vanhempi auttaa lasta lohduttamalla, rohkaisemalla ja kannustamalla.

– Ja kun lapsi oppii kertomaan tunteistaan, vanhempi oppii myös tuntemaan lastaan entistä paremmin, toteaa Elina Marjamäki Suomen Mielenterveysseurasta.

Anu Edsvik kuvailee itseään tulisieluksi ja miestään rauhallisuuden huipentumaksi.

– Meillä itketään, nauretaan ja riidellään. Meillä myös puhalletaan yhteen hiileen.

– Vaikka lapset ovat kuinka voimakastahtoisia, toivon, ettei kukaan koskaan sammuta heitä. Asioihin pitää saada reagoida. Kun välillä saa kiukuta, sitten tulee taas hymykin.

Parhaiten arjesta on selvitty avoimesti keskustelemalla, niin kotona kuin päiväkodissakin.

Yksi toimivimmista päiväkodista kotiin rantautuneista keinoista on ollut hengityksen harjoittelu.

Kun oikein hirveästi suututtaa, pian viisi vuotta täyttävä Robin osaa usein jo aiemman itkupotkuraivarin sijaan laittaa kädet puuskaan ja keskittyä hengittämiseen.

– Rauhallista hengittämistä on harjoiteltu peilinkin edessä, kädet rinnan päällä. Se on päiväkodissa nimetty rauhan paikaksi, Anu Edsvik kertoo.

Marjamäki korostaa, että vaikeat tunteet ja niiden sietäminen kuuluvat ihmisyyteen.

Mutta myös myönteisten tunteiden tavoittamiseksi kannattaa nähdä vaivaa.

– On olemassa runsaasti tutkimusta siitä, kuinka myönteisten asioiden huomaaminen vaikuttaa sekä mielenterveyteen että fyysiseen terveyteen.

Hyvien asioiden tunnistamista voi opetella jo lapsen kanssa. Iltaisin voi muistella päivän mittaan tapahtuneita kivoja asioita.

– Kielteiset tunteet kaventavat ajattelua. Ilon ilmapiirissä oppiminen sujuu helpommin ja yhteistyökyky lisääntyy, Marjamäki sanoo.

Eivätkä hankalimmatkaan tunteet kestä ikuisesti.

– Siedä itsessäsi lapsen tunteen aiheuttamaa ahdistusta vähän aikaa ja anna hänen kertoa asiansa.

Monesti se riittää.

– Lapsi saa heitettyä tunteensa sinulle ja lähtee tyytyväisenä leikkeihinsä.