Teema

Laura pakotettiin seksityöhön Kyproksella, ihmiskaupan uhreja päätyy myös Suomeen – porno on yksi vaiettu väylä

Laura lähti Afrikasta Eurooppaan paremman elämän toivossa mutta päätyi Kyprokselle ihmiskaupan uhriksi.Suomessa seksuaaliseen hyväksikäyttöön perustuva ihmiskauppa tunnistetaan vielä melko huonosti. Tänä vuonna viranomaiset ovat törmänneet 12 tapaukseen. Ihmiskaupan uhriksi joutuneita naisia ja poikia esiintyy muun muassa pornofilmeissä.
Moni nuori nainen luulee pääsevänsä Etelä- tai Länsi-Eurooppaan töihin esimerkiksi tarjoilijaksi, mutta päätyykin pakotettuna seksityöhön.

Euroopassa on erilaista, Hamed lupasi.

16-vuotias Laura uskoi. Mitäpä hänellä olisi menetettävää. Sen jälkeen, kun Laura oli jäänyt kiinni suhteesta tytön kanssa, vanhemmat olivat hakanneet ja heittäneet hänet ulos kodista. Kamerunissa homoseksuaalisuus on rangaistava rikos, joten myös poliisit olivat Lauran perässä.

Mutta Hamedia ei haitannut, ettei Lauralla ollut yhtään rahaa. Hän kyllä auttaisi.

– Olin niin iloinen, että joku uskoi, mitä oli tapahtunut. Halusin vain päästä eroon siitä kaikesta, Laura kertoo.

Keskustelemme Lauran kanssa Skypen välityksellä. Laura on valinnut itselleen nimen, jota haluaa käytettävän tässä haastattelussa. Hän kertoo elämäntarinaansa kyproslaisessa ihmiskaupan uhrien päiväkeskuksessa, jossa hän käy pari kertaa viikossa pienen tyttärensä kanssa.

 

Perillä odotti syrjäinen talo

Hamedin matkassaLauralla alkoi yli kuukauden kestänyt matka hyvinvarustellulla veneellä kohti Kyprosta.

Perillä ei kuitenkaan odottanut vapaa ja lämminsydäminen Eurooppa vaan pimeä, syrjäinen talo tummennetuin ikkunoin. Myös Hamedin käytös muuttui.

– Sinun on maksettava takaisin kaikki rahat, jotka käytin matkaasi. Tänne alkaa tulla miehiä, ja makaat heidän kanssaan. Jos huudat, tapan sinut. Kukaan ei tiedä, että olet täällä, Hamed ilmoitti.

Ja miehiä alkoi tulla. Joskus tuli kaksi, joskus kolmekin miestä.

– Se oli rankkaa. Tosi, tosi, tosi rankkaa, Laura sanoo hiljaa.

Eräänä päivänä tuli mukavantuntuinen mies, joka lupasi viedä Lauran talosta pois – Italiaan. Passintarkastuksessa Laura kuitenkin pysäytettiin väärennettyjen henkilöllisyyspapereiden vuoksi.

– Kerroin viranomaisille, mitä minulle oli tapahtunut, ja pyysin, että he auttaisivat minua.

Poliisi uskoikin Lauraa, sillä tämä oli ollut liikkeellä parittajan seurassa.

Viiden kuukauden vankeuden, kuulustelujen ja oikeudenkäyntien jälkeen oikeus totesi, että Laura oli ihmiskaupan uhri. Siitä alkoi vähittäinen toipumisprosessi.

 

Töitä luvataan tarjoilijoina

Olen saanut Lauraan yhteyden suomalaisen Pia Rendicin kautta, joka työskentelee Kyproksella ihmiskaupan vastaisessa Vapauta uhri -järjestössä.

Rendic on perustanut Kyprokselle päiväkeskuksen jo omillaan asuville ihmiskaupan uhreille. Keskuksessa naiset saavat aamupalan ja heidän kanssaan keskustellaan esimerkiksi tunteiden hallinnasta, lastenkasvatuksesta ja terveestä seksuaalisuudesta. Lähtökohtana on naisten elämän vakauttaminen.

Keskuksessa on myös työpaja, jossa valmistetaan koruja, käsitöitä ja saippuoita.

Lauran kaltaiset kohtalot ovat Rendicille tuttuja. Nuoria, köyhistä oloista tulevia naisia houkutellaan Kyprokselle ja muihin Euroopan maihin esimerkiksi tarjoilijoiksi. Tosiasiassa heidät pakotetaan myymään itseään. Osa naisista tietää, mikä työn luonne tulee olemaan, mutta työolosuhteet, -määrät ja -vaatimukset muuttuvat usein kohtuuttomiksi.

Naiset ovat kotoisin enimmäkseen itäisen Euroopan maista ja Afrikasta, kuten Nigeriasta ja Kamerunista.

– Uskon, että kamerunilaisten naisten määrä kasvaa myös Suomessa, kuten nyt on käynyt täällä Kyproksella, Rendic toteaa.

Laurankin tapaus osoittaa, ettei seksuaaliseen hyväksikäyttöön liittyvä ihmiskauppa tunne valtioiden rajoja. Ihmisiä kuljetetaan maasta toiseen ja valtioiden sisällä kaupungeista toiseen. Näin sosiaalisia suhteita ei pääse syntymään.

Rikollisten kiinnijääminen vaikeutuu, ja samalla vaikeutuu myös tavoittavan työn tekeminen ja uhrien tunnistaminen.

 

Uhrien tunnistaminen on vaikeaa

Suomen viranomaisten tilastoissatunnistettuja, seksuaaliseen hyväksikäyttöön perustuvan ihmiskaupan uhreja näkyy vain vähän.

– Tapaukset, joissa naiset joutuvat pakotettuina tai kiristettyinä tekemään tällaista, ovat vuositasolla laskettavissa kahden käden sormilla, rikoskomisario Petri Partanen KRP:stä toteaa.

Samaa sanoo ylitarkastaja Katri Lyijynen valtiojohtoisen Ihmiskaupan uhrien auttamisjärjestelmästä.

– Palveluihimme ohjautuu hyvin vähän Suomessa tapahtuneen seksuaaliseen hyväksikäyttöön perustuvan ihmiskaupan uhreja. Useimpien auttamisjärjestelmään tulevien kohdalla hyväksikäyttö on tapahtunut jo muualla kuin Suomessa.

Tämän vuoden alkupuolella on kuitenkin tunnistettu aiempaa enemmän nimenomaan Suomessa uhriksi joutuneita. Alkuvuodesta heitä oli tunnistettu ja ohjattu viranomaisavun piiriin kaikkiaan 12.

Tämä ei silti tarkoita, ettei seksiperäisen ihmiskaupan uhreja olisi Suomessa enemmän.

– Suomessa on haasteena uhrien tunnistaminen ja avun piiriin ohjautuminen, Lyijynen sanoo.

Syitä on useita. Lyijynen mainitsee viranomaisten osaamis- ja tietovajeen, asenteet ja resurssipulan mutta myös poliittiset ja strategiset ratkaisut.

– Suomessa ei tällä hetkellä ole voimassaolevaa ihmiskaupan vastaista ohjelmaa, joka linjaisi, kuinka ihmiskaupan vastaista työtä tehdään kansallisesti ja mihin paukut laitetaan. Myös etsivää työtä on liian vähän, Lyijynen sanoo.

 

Järjestöt tavoittavat parhaiten

Ja vaikka uhrit ruohonjuuritasolla tunnistettaisiinkin, he eivät useinkaan hakeudu viranomaisavun piiriin. Tällöin he eivät myöskään näy virallisen auttamisjärjestelmän tilastoissa.

– Monia pelottaa, kuinka vahvasti rikosprosessi ja poliisille ilmoittaminen kytkeytyy valtion ihmiskaupan uhrien auttamisjärjestelmään, Pro-tukipisteen ihmiskaupan vastaisen työn erityisasiantuntija Essi Thesslund sanoo.

Rikosoikeudelliset prosessit kestävät vuosia, pahimmillaan lähes kymmenen vuotta. Lisäksi prosessiin liittyy usein suurta häpeää ja epävarmuutta maassa oleskelusta.

– Suomen ulkomaalaislaissa jo epäily seksin myymisestä on käännytysperuste. Tämä on kolmansista maista tuleville seksinmyyjille yksi merkittävä este avun hakemiselle viranomaisilta, Thesslund toteaa.

Pro-tukipiste on järjestö, joka edistää seksi- ja erotiikka-alalla toimivien ihmisten ja ihmiskaupparikosten uhrien oikeuksia. Järjestö tekee etsivää työtä eli vie sosiaali- ja terveyspalveluja paikan päälle sinne, missä nämä ihmiset toimivat, kuten strippausliikkeisiin ja kaduille.

– Tällä työllä pystymme tavoittamaan ihmisiä myös hankalissa tilanteissa – silloinkin, kun he eivät kolmannen osapuolen vuoksi pysty käymään palveluissa muualla, Thesslund sanoo.

 

Poliiseille uutta koulutusta

Suomessa, toisin kuin esimerkiksi Ruotsissa ja Norjassa, poliiseilla ei ole seksiperäiseen ihmiskauppaan keskittyviä tutkintatiimejä.

– Meillä kyseisen rikoslajin ammattilaiset tekevät myös muuta ammattimaiseen rikollisuuteen keskittyvää tutkintaa, Partanen toteaa.

Poliisihallitus on kuitenkin tänä syksynä aloittanut laajan koulutuksen ihmiskaupan uhrien tunnistamisesta ja tapausten tutkimisesta. Osa koulutuksesta on suunnattu kenttätyön tekijöille, poliisien lisäksi muun muassa raja- ja merivartijoille – siis heille, jotka työnsä ohessa saattavat tavata ihmiskaupan uhreja. Toinen koulutuspaketti tarjotaan tutkijoille.

– Tällainen sadoille poliiseille tarjottu koulutus on erittäin hyvä. Suomessa tietotaito on jakaantunut epätasaisesti johtuen jo siitä, että ihmiskauppaa tapahtuu lähinnä isoissa kaupungeissa, Partanen sanoo.

Myös Pia Rendic kiertää Suomessa kouluttamassa ihmiskaupasta poliiseja, vankilahenkilökuntaa, sosiaali- ja terveysalan työntekijöitä ja muita viranomaisia. Lisäksi hän käy puhumassa kouluissa ja seurakunnissa.

Kuulijoiden vastaanotto vaihtelee kauhistuksesta kiinnostukseen ja kiitoksista kieltämiseen.

– Esimerkiksi vankiloissa on vielä yllättävän vähän tietoa siitä, mitä ihmiskaupan uhrina olo tarkoittaa ihmisen psyykelle, Rendic sanoo.

 

Laura haaveilee kätilöopinnoista

Ihmiskaupan tunnistamisesta on vielä pitkä matka uhrin lopulliseen irrottautumiseen seksibisneksestä. Kansainvälisten tilastojen mukaan vain pari prosenttia uhreista selviytyy.

– Valtaosa päätyy prostituutioon joko vapaaehtoisesti tai pakotettuina, koska heillä ei ole koulutusta tai työtä. Ihmiskaupasta vapautumisensa jälkeenkään naisilla ei ole koulutusta tai työtä, mutta lisäksi he ovat traumatisoituneita kokemuksistaan, Rendic toteaa.

– Niin absurdilta kuin se kuulostaakin, heillä on nyt tieto ja taito, miten myydä itseään. Se on surullisen yleinen tarina, hän sanoo.

Nyt, viisi vuotta uhriksi joutumisensa jälkeen, Lauralla menee hyvin. Hän haaveilee sairaanhoitajan ja erityisesti kätilön opinnoista. Lauralla on ollut mahdollisuus saada tukea toipumiseensa.

– Yritän ymmärtää, ettei elämä ole vain pahoja asioita. Haluan olla hyvä äiti tyttärelleni, hän sanoo.

Oman kokemuksensa jakamalla hän haluaa olla välittämässä tukea ja neuvoja.

– Elämä Afrikassa on tosi vaikeaa, ja tytöt seuraavat helposti auttajiksi tekeytyviä. Ei pidä luottaa jokaiseen, joka lupaa hyviä asioita.

Lasten vanhempia Laura kannustaa ymmärtämään ja ennen kaikkea auttamaan lapsiaan, kun heillä on vaikeaa. Tuomitsemisesta seuraa hänen mukaansa harvoin mitään hyvää.

Kolmannen viestinsä Laura osoittaa kovia kokeneille tytöille.

– Niin kauan kuin on elämää, on myös toivoa, ja vaikeiden vaiheiden jälkeen tulee ilo. Koskaan ei pidä antaa periksi.

 

 

 

Kolme lakia säätelee

Prostituutio ei ole Suomessa laitonta eikä rikosoikeudellisesti rangaistavaa.

Rikoslaissa kielletään kuitenkin paritus, ihmiskauppa sekä seksin ostaminen ihmiskaupan tai parituksen uhrilta. Myös seksin ostaminen alle 18-vuotiaalta on kielletty.

Järjestyslaissa on kielletty seksuaalipalvelujen ostaminen ja niiden maksullinen tarjoaminen yleisillä paikoilla.

Ulkomaalaislain mukaan EU:n ulkopuolelta tuleva henkilö voidaan käännyttää Suomesta, jos hänen epäillään myyvän seksipalveluja.

Seksin oston täyskielto on voimassa muun muassa Ruotsissa, Norjassa ja Islannissa.

Päivän lehti

26.11.2020

Fingerpori

comic