Teema

Liikkuuko urheileva lapsi myös aikuisena?

Liikuntatieteiden lisensiaatti Susanna Takalo on tuoreessa väitöskirjatyössään seurannut 10 vuoden aikajaksolla, miten lapsuuden liikuntatottumukset muuttuivat aikuisikään siirryttäessä. Hän haastatteli lapsia ensin heidän ollessaan 11-vuotiaita ja uudelleen 21-vuotiaina.

Muuttuivatko liikuntatottumukset paljon 10 vuodessa?

– Yhdenkään nuoren aktiivisuus ei pysynyt samana, vaan elämänkulkutarinat osoittivat liikunta-aktiivisuuden vaihtelevan läpi lapsuuden ja nuoruuden. Monella liikunta-aktiivisuus alkoi laskea murrosiässä, ollen matalimmillaan noin 18-vuotiaana. Yleensä liikunta lisääntyi tietyissä muutoskohdissa, kuten peruskoulun aloituksen ja elämän vakiintumisen myötä.

Oliko lapsuuden liikuntaharrastuksesta hyötyä aikuisiän liikunnallisuuteen?

– Kyllä. Lapsena harrastettu liikunta toimii kuin tehosterokote murrosiän jälkeen. Vaikka paljon liikkuneillakin aktiivisuus notkahti murrosiässä, liikunnan määrä lähti uudelleen nousuun opiskelun tai työelämän alkaessa.

– Lapsuudessa järjestettyyn liikuntaan osallistuminen madalsi myös kynnystä osallistua järjestettyyn liikuntaan myöhemmin.

Liikkumaan usuttavat koulut ja vanhemmat tekevät siis melko kauaskantavaa työtä?

– Kyllä. Sosiaaliset verkostot, kuten perhe, kaverit ja koulu vaikuttavat liikunta-aktiivisuuteen. Lapsuudessa perheen tuki ja ohjaus liikunnan pariin on merkittävä, nuoruudessa kavereiden merkitys kasvaa. Vanhempien merkitys ei katoa, vaan nuori arvostaa yhteisiä liikuntahetkiä vanhempien kanssa myös nuoruudessa ja varhaisaikuisuudessa.

– Koulun asemaa liikuntatottumusten rakentamisessa voitaisiin mielestäni vahvistaa. Koulu on kuitenkin se taho, joka tavoittaa kaikki lapset ja nuoret.

Oululainen Susanna Takalo väitteli aiheesta Jyväskylässä 9.12.

Milla Sallinen

Päivän lehti

30.9.2020

Fingerpori

comic