Teemajutut

Luetko sinä? Osa 3/3 – Näkymätön

Istuin huoneessani ja tuijotin peiliä. Katselin entistä huonettani ja entistä elämääni, johon minulla ei ollut enää pääsyä.

Kuuntelin, kuinka äiti raivosi Sakelle, selitti, kuinka etsintäpartio oli haravoinut minua turhaan läheisestä metsästä, ihan kuin muka olisin liikkunut siellä koskaan.

Minä oli muualla.

Olin löytänyt isäni, mutta sillä ei ollut väliä, jollen pystynyt kukistamaan petoa. Jos en onnistuisi, soturikuninkaan joukot ottaisivat kuningaskunnan valtaansa.

Harjoittelin miekkailua isäni kanssa. Opettelin, kuinka keihästä heitetään ja kuinka suojaan kilvellä Horlizin sylkemiä lieskoja. Sain tietää, kuinka peto liikkuu ja mihin kohtaan sitä piti iskeä, jos sen aikoi nujertaa.

Tapellessani harjoitusvastusten kanssa käytin haarniskaa ja kypärää niin kuin oikeassakin taistelussa; sain tuntea, kuinka kuuma ja raskas asu oli, kun siinä joutui liikkumaan.

Valmistauduin elämän ja kuoleman taisteluun, sillä se oli kuninkaan pojan tehtävä.

Vihdoin koitti turnajaispäivä. Linnan lähettyvillä oli areena, jonka katsomoon kaikki kaupungin asukkaat mahtuivat istumaan.

Iholleni siveltiin rasvaa, joka suojasi palovammoilta. Minulle puettiin pellavainen alusasu ja sen päälle panssari kerros kerrokselta.

Astellessani areenan hiekalle kuulin kannustuksen pauhun. Yleisö seisoi paikoillaan ja hurrasi minulle, mutta hiljeni täysin, kun vastapäinen ovi kammettiin auki ja sieltä käveli esille vastustajani.

Varusteinani oli keihäs ja miekka ja nahkavyössäni roikkuva pullo, jossa oli valmistamani sekoitus.

Minun piti läpäistä Horlizin sydän ennen kuin se polttaisi minut tuhkaksi tai polkisi jalkojensa alle.

Annoin pedon lähestyä tunnustelevasti minua.

Tarkkailtuaan hetken se lähti laukalle ja ampui liskonsuustaan tulenlieskoja. Suojasin itseäni kilvelläni. Se kuumeni, kättäni alkoi polttaa.

Heitin keihään. Peto väisti ja kärki upposi sen selkään. Hevoslisko perääntyi ja ravisteli keihään irti lihastaan. Sitten se hyökkäsi sotaratsun nopeudella minua kohti ja potkaisi minua rintaan niin että lensin maahan.

Torjuin sen lähestymisyritykset miekalla. Suojasin kilvellä kasvojani, mutta otus teutaroi ja kierteli ympärilläni sylkemässä tulipalloja.

Tunsin kärventyväni. Maatessani hiekalla irrotin vyötäisille sitomani pullon ja tähtäsin sillä pedon avonaiseen kitaan niin kuin olin sotapelejä pelatessa tähdännyt tankkien ilmanottoluukkuun.

Sekoitus tervaa ja viinaa. Pullo rikkoutui iskeytyessään otuksen hampaisiin ja liskon kasvot peittyivät liekkeihin ja savuun. Se kaatui kirkuen maahan ja sätki siinä hetken elävänä roihuten.

Nousin seisomaan voipuneena, hikinen naamani areenan pölyn peittämänä. Yleisö mylvi ja hyppi penkeillään. Jaksoin juuri ja juuri nostaa käteni ilmaan voiton merkiksi.

Jan Ventoa ei enää ollut. Tai kyllä minä olin, mutta olin pelissä, jonka seuraavia käänteitä en tiennyt; seuraavia tehtäviä, jotka Solituden pyhissä aikakirjoissa oli määrätty kuninkaan pojan suoritettaviksi.

Niitä odottaessani harjoitutin taitojani ritareiden kanssa, pakoilin turhan innokkaita linnanneitoja ja osallistuin riehakkaisiin illanviettoihin.

Kaipasinko kotiin? Siihen kotiin, joka minulla oli ollut.

Toisinaan asetuin peilin ääreen ja katsoin huonettani, jonka äitini oli säilyttänyt ennallaan. Kaipa hän odotti minun palaavan jonain päivänä.
Näin joskus, kun äiti kävi huoneessani ja istui sängylläni hypistelemässä paitaani.

Vilkutin, mutta hän ei nähnyt minua, niin kuin ei koskaan aikaisemminkaan.

Jukka Behm

 

Lue Näkymätön-novellin osa 2/3

Lue Näkymätön-novellin osa 1/3

Luetko sinä? on Sanomalehtien liiton kampanja kahdeksasluokkalaisille.

Tuoreimpia artikkeleita