fbpx
Teema

Maamme oli hetken maailman suurin puutalojen viejä – Suomeen jäi alle 10 prosenttia tyyppitaloista, joilla hankittiin tonneittain kahvia, kankaita ja kivihiiltä

Vaatimattomasta tehdasvalmisteisesta tyyppitaloista tuli jälleenrakennuskaudella Suomen arkkitehtuurin suurin vientituote. Puutalo Oy:n tarina unohtui vuosikymmeniksi, mutta nyt myös eri puolilla Eurooppaa on alettu suojella jäljellä olevia "Suomi-taloja". Suomessakin kiinnostavia alueita löytyy esimerkiksi Tampereelta, Turusta, Porista ja Oulusta.
Arjen arkkitehtuuri pitäisi Laura Bergerin ja Kristo Vesikansan mielestä nostaa arvoonsa. Maltillisen kokoiset, tehdasvalmisteiset tyyppitalot edustivat omalla tavallaan modernismia sodanjälkeisessä Suomessa. Kuva: Arttu Laitala
Arjen arkkitehtuuri pitäisi Laura Bergerin ja Kristo Vesikansan mielestä nostaa arvoonsa. Maltillisen kokoiset, tehdasvalmisteiset tyyppitalot edustivat omalla tavallaan modernismia sodanjälkeisessä Suomessa. Kuva: Arttu Laitala

Jos suomalaiselta kysyy, mikä on jälleenrakennuskauden tyyppitalo, mielikuviimme piirtyy 1940–50-luvuilla tehtyjä puurakenteisia, puolitoistakerroksisia omakotitaloja.

Suomalaisen puuarkkitehtuurin historiasta ja tyyppitalojen suojelusta on alettu viime vuosina kiinnostua – ei ainoastaan Suomessa, vaan monissa Euroopan maissa. Suomesta vietiin toisen maailmansodan aikana ja heti sen jälkeen eri puolille maailmaa lähes 200 000 eri käyttötarkoituksiin ja ilmasto-olosuhteisiin sovitettua puuelementtitaloa, joista osa on yhä pystyssä.

Maltillisen kokoiset, kestävät ja helposti muunneltavat puutalot nähdään nyt ekologisena asumisvaihtoehtona.

– Vaatimattoman oloisia tyyppitaloja ei ole mielletty suomalaisen arkkitehtuurin suureksi tarinaksi, mutta ne ovat oleellinen osa arjen arkkitehtuuria ja suomalaisen jälleenrakennuksen historiaa, sanovat jälleenrakennuskauden arkkitehtuuriin ja rakennussuojeluun perehtyneet tutkija Laura Berger ja arkkitehti Kristo Vesikansa.

He haluaisivat nostaa tehdasvalmisteiset talot arvoonsa. Yksi menestystarinoista on 80 vuotta sitten perustettu Puutalo Oy. Sen suunnittelemista ja valmistamista tyyppitaloista tuli jälleenrakennuskaudella huikea vientituote, jolla maksettiin osa Suomen sotakorvauksista ja hankittiin kahvinjanoisille suomalaisille kahvia.

Artikkeli jatkuu kuvan jälkeen.

Jälleenrakennuskauden arkkitehtuuria tutkineet Kristo Vesikansa ja Laura Berger yllättyivät Puutalo Oy:n valtavasta vientivolyymista, mutta alueita löytyy Suomestakin. Yksi niistä on Marttilan asevelikylä Helsingin Pitäjänmäessä. Kuva: Arttu Laitala
Jälleenrakennuskauden arkkitehtuuria tutkineet Kristo Vesikansa ja Laura Berger yllättyivät Puutalo Oy:n valtavasta vientivolyymista, mutta alueita löytyy Suomestakin. Yksi niistä on Marttilan asevelikylä Helsingin Pitäjänmäessä. Kuva: Arttu Laitala

Pikkutalojen piti pelastaa Suomi asuntopulasta

Keväällä 1940 suomalaiset puuteollisuusyhtiöt olivat vaikeuksissa. Monien kauppasuhteet olivat katkenneet toisen maailmansodan takia, ja yrityksissä oli tyhjäkäyntiä.

Toisaalta asuntoja tarvittiin kipeästi. Niitä oli tuhoutunut talvisodassa, ja lisäksi yli 400 000 Karjalan evakkoa tarvitsi nopeasti uuden kodin.

Ratkaisuksi 21 suomalaista puuteollisuusyritystä perusti yhteenliittymän, Puutalo Oy:n, jonka oli tarkoitus koordinoida tyyppitalojen suunnittelua ja valmistusta.

Helposti ja nopeasti pystytettävistä puutaloista piti tulla ratkaisu kotimaan asuntopulaan. Taloudelliset ja poliittiset syyt johtivat kuitenkin siihen, että jo 1940-luvulla jopa yli 90 prosenttia tuotannosta meni vientiin. Suomesta tuli hetkeksi maailman suurin puutalojen viejä.

Artikkeli jatkuu kuvan jälkeen.

Teollisesti esivalmistellut puutalot oli helppo pystyttää vaikka kahden miehen voimin, kehuttiin mainoksissa. Taloista piti tulla pelastus Suomen sodanjälkeiseen asuntopulaan.
Teollisesti esivalmistellut puutalot oli helppo pystyttää vaikka kahden miehen voimin, kehuttiin mainoksissa. Taloista piti tulla pelastus Suomen sodanjälkeiseen asuntopulaan.

Saranat vietiin ulkomaille, Suomessa materiaalipula

Taloteollisuus luotiin lähes tyhjästä talvisodan jälkeen. Laura Bergerin mielestä Suomessa ei ole tähän asti edes ymmärretty volyymia, jolla taloja vietiin. Vuoteen 1956 mennessä Puutalo tuotti pitkälti yli satatuhatta puuelementtitaloa kymmeniin maihin.

Valtiot tekivät kauppasopimuksia keskenään, ja vastineeksi taloista Suomi sai esimerkiksi kahvia Kolumbiasta ja kivihiiltä Puolasta.

Hollannista tuotiin erilaisia kankaita, sadetakkeja, silliä ja kalaverkkoja. Tanskaan vietyjen talojen vastineeksi Suomeen tuotiin miljoona satatuhatta kiloa voita, kahdeksan miljoonaa kiloa sokeria, 600 000 kiloa melassia, 400 000 kiloa omenasosetta, lihaa, kalaa, munatuotteita sekä “suolia, kemikalioita ja radiotarvikkeita”.

Britanniasta tuotiin muun muassa rautaa, terästä, nestemäisiä polttoaineita ja voiteluöljyjä, kivihiiltä, kankaita, traktoreita ja autoja, konttorikoneita, puhelinlaitteita ja mittauskojeita.

Bergerin mukaan vientimenestys on melkoinen paradoksi. Yhtiöhän perustettiin kotimaan asuntopulaa helpottamaan, mutta siitä tulikin ulkomaankaupan väline.

– Mainoksissa suomalaisille luvattiin, että kohta saatte oman kodin, jonka kaksi miestä pystyttää hetkessä. Käytännössä Suomeen jäi vain vähän taloja, noin 9 prosenttia tuotannosta, hän sanoo.

Ulkomaanvienti katsottiin niin tärkeäksi, että esimerkiksi 1940-luvun lopulla kaikki saatavilla olevat saranat pakattiin puutalojen mukana ulkomaille. Samaan aikaan Suomessa rintamamiestalojen rakentajat kärsivät materiaalipulasta.

Artikkeli jatkuu kuvan jälkeen.

Neuvostoliitto oli pitkään Puutalon tärkein vientikohde. Neuvostoliittoon ja Puolaan valmistettiin usein suomalaistyyppistä rintamamiestaloa muistuttavia rakennuksia.
Neuvostoliitto oli pitkään Puutalon tärkein vientikohde. Neuvostoliittoon ja Puolaan valmistettiin usein suomalaistyyppistä rintamamiestaloa muistuttavia rakennuksia.

Kolumbiasta saatiin 3 000 puutalolla kahvia

Kristo Vesikansa hämmästyi tajutessaan, miten tiukasti elementeistä rakennettujen puutalojen vienti kytkeytyi kansainvälisiin suhteisiin ja suurvaltapolitiikan käänteisiin.

– Taloja vietiin erityisesti maihin, joiden kanssa haluttiin olla hyvissä väleissä tai joiden kanssa oli tärkeää käydä kauppaa, hän sanoo.

Sodan aikana taloja valmistettiin eniten Saksaan ja Saksan armeijan käyttöön, mutta toisen maailmansodan jälkeen suurimmaksi vientimaaksi nousi Neuvostoliitto. Sinne vietiin ensin 10 000 taloa sotakorvauksina, mutta sen jälkeen alettiin käydä kauppaa normaalisti.

Neuvostoliiton ja Saksan jälkeen suurimmat vientimaat olivat Puola, Israel ja Britannia.

Kolumbiaan vietiin noin 3 000 puutaloa, joiden vastineeksi saatiin kahvia. Trooppisiin oloihin viedyt talot eivät tietenkään olleet meidän rintamamiestalojemme näköisiä rakennuksia, vaan paikalliseen kulttuuriin muokattuja pikku taloja.

Puutalot ovat sopeutuneet erilaisiin olosuhteisiin ja useiden käyttäjäsukupolvien muuttuviin tarpeisiin. Osa Kolumbian taloistakin on yhä pystyssä.

– Vain kerran sieltä oli vaadittu korvauksia, kun termiitit olivat syöneet keittiöiden takalevyjä, Berger ja Vesikansa kertovat.

Paikalliset makumieltymykset otettiin huomioon myös esimerkiksi Saksan viennissä. Sinne suunniteltiin jyrkkäkattoisia, paikalliseen rakennustyyliin sopeutettuja taloja.

Rakennuselementit, ikkunanpokat, saranat ja naulat pakattiin junaan tai laivaan kuin eräänlainen Ikea-paketti: mukana oli kaikki rakentamiseen tarvittava ikkunoista ja ovenkahvoista lähtien. Mitään ei mennyt hukkaan, mutta mitään ei periaatteessa pitänyt puuttuakaan.

Asuntojen lisäksi valmistettiin erilaisia parakkeja ja muita rakennuksia. Esimerkiksi yksikerroksisia puukouluja vietiin Britanniaan ja Hollantiin.

Artikkeli jatkuu kuvan jälkeen.

Berliinin Kladowin alueen rivitaloista ei juuri löydy alkuperäisiä julkisivumateriaaleja, kun taloja on vuosikymmenten mittaan remontoitu ja muokattu. Kuva: Kristo Vesikansa
Berliinin Kladowin alueen rivitaloista ei juuri löydy alkuperäisiä julkisivumateriaaleja, kun taloja on vuosikymmenten mittaan remontoitu ja muokattu. Kuva: Kristo Vesikansa

Kriisialueille saatiin nopeasti koteja

Kansainvälistä menestystä selittää osaltaan se, että kaikkialla Euroopassa oli yhtä suuri asuntopula 1940–50-lukujen jälleenrakennuskaudella.

Berger ja Vesikansa pitävätkin yrityksen toimintaa esimerkkinä siitä, miten kriisitilanteisiin voidaan löytää ratkaisuja voimia yhdistämällä.

Puutalo Oy lopetti toimintansa vuonna 1955, ja sen jälkeen toimintaa jatkoi Myyntiyhdistys Puutalo, joka toimi vaihtelevalla kokoonpanolla vuoteen 1979 saakka. Kun Neuvostoliitto lopetti ostot vuonna 1955, tuli romahdus. Kotimaan markkinat tai vienti Saksaan ja Ruotsiin 1960–70-luvuilla eivät riittäneet paikkaamaan menetystä.

Yksi voimannäyte oli vielä vuonna 1963, kun suuri maanjäristys tuhosi suurimman osan Skopjen kaupungista Makedoniassa. Myyntiyhdistys Puutalo tuotti sinne nopeasti suuren määrän taloja.

– Tässäkin tapauksessa katastrofin jälkeen pystyttiin nopeasti kasvattamaan asuntotuotantoa, Laura Berger sanoo.

Stadionin suunnittelija piirsi asuintaloja

Puutalon suunnittelijoina oli aikansa nimekkäitä arkkitehteja. Yksi heistä oli Toivo Jäntti (1900–1975), joka oli toinen vuonna 1938 valmistuneen Olympiastadionin arkkitehdeista.

Vuoden 1940 olympialaisia varten suunniteltu stadion oli kansallinen symbolirakennus, joka henki tulevaisuudenuskoa pelkistetyn valkoisena ja suurena kuin vain 1930-luvun funktionalismin ihanteisiin sopi. Puutalot olivat jotain aivan muuta. Ne olivat pieniä, vaatimattomia ja enimmäkseen yksityisten ihmisten käyttöön tarkoitettuja

Kun olympialaiset peruuntuivat sotatilanteen takia, Jäntti siirtyi vuosiksi 1943–1954 Puutalon palvelukseen. Hän vastasi myös stadionin laajennus- ja muutostöistä aina 1970-luvulle saakka, mutta hänen nimensä ei ole kovin tunnettu suomalaisen arkkitehtuurin historiassa.

– Tästäkin voi päätellä, mikä arkkitehtuurissa on katsottu arvokkaaksi ja muistamisen arvoiseksi: arjen arkkitehtuuri, jota tehdään tuhansille ja taas tuhansille ihmisille, vai monumentaaliset symbolirakennukset, Laura Berger sanoo.

Toimivat ratkaisut olivat modernismia

Vaikka tyyppitalojen ulkonäkö poikkesi funktionalismin valkoisista, tasakattoisista laatikkotaloista, niiden ratkaisut edustivat modernismia ja funktionalismia. Tyyppitaloissa periaatteet tarkoittivat esimerkiksi toimivia pohjaratkaisuja, modernia virtaviivaisuutta ja arkea helpottavia innovaatioita.

Ratkaisevaa oli myös standardointi ja sarjatuotannon kehittäminen. 1940-luvulla luotiin monet rakentamisen mitta- ja laatustandardit, jotka ovat yhä voimassa ja joiden ansiosta esimerkiksi ovipainikkeet, saranat ja ikkunapokat ovat tietyntyyppisiä ja siten helposti uusittavia.

Strandardoinnista tuli keskeinen väline ratkaistaessa jälleenrakennuskaudella väestön uudelleenasuttamiseen liittyviä sosiaalisia, taloudellisia ja teknisiä ongelmia.

Artikkeli jatkuu kuvan jälkeen.

Saksan Bodesholmissa paritalon asukkaat ovat kunnostaneet oman puolikkaansa aivan eri tavalla kuin naapuri. Saksaan vietiin jyrkkäkattoisia, paikalliseen rakennuskulttuuriin istuvia taloja. Kuva: Kristo Vesikansa
Saksan Bodesholmissa paritalon asukkaat ovat kunnostaneet oman puolikkaansa aivan eri tavalla kuin naapuri. Saksaan vietiin jyrkkäkattoisia, paikalliseen rakennuskulttuuriin istuvia taloja. Kuva: Kristo Vesikansa

Saksassa taloja on remontoitu moneen kertaan

Laura Berger ja Kristo Vesikansa työskentelevät Aalto-yliopiston arkkitehtuurin laitoksella. He suunnittelivat Aalto-yliopiston kansainvälisen puustudion opettajan Philip Tidwellin kanssa näyttelyn Puutalo Oy:stä. Arkkitehtuurin tiedotuskeskuksen Archinfon tilaama näyttely oli tarkoitus esittää Venetsian arkkitehtuuribiennaalin Suomen paviljongissa tänä keväänä.

Biennaali siirrettiin koronaepidemian takia vuoteen 2021. Juuri nyt, kun koronakriisin talousseuraamuksista puhutaan jälleenrakennuksena, on kuitenkin sopiva aika muistella 80 vuotta sitten luotua arkkitehtuurivientituotetta.

Näyttelyä valmistellessaan kuraattorit kiersivät Saksassa, Puolassa ja Kolumbiassa tutustumassa jäljellä oleviin Puutalon alueisiin ja niiden asukkaisiin. Paljon on jo purettu. Säilyneitä taloja on vuosikymmenten mittaan remontoitu, muunneltu, laajennettu ja sopeutettu asukkaiden tarpeisiin.

Esimerkiksi Saksan Bodesholmissa on paritaloja, joiden omistajat ovat uudistaneet omat puolikkaansa aivan toisistaan poikkeaviksi oman mielensä mukaan. Myöskään Berliinissä Kladowin alueen rivitaloista ei juuri löydy alkuperäisiä julkisivumateriaaleja.

Monilla asuinalueilla asukkaat ovat kuitenkin viime vuosina kiinnostuneet talojensa historiasta ja Puutalon tuotannosta, ja yksittäisiä kokonaisuuksia on suojeltukin.

Varsovassa suojeltu “Suomi-talojen” alue

Varsovan ydinkeskustassa Jazdówin asuinalueella on 27 Metsäkoto- ja Päiväkoto-tyypin taloa, jollaiset ovat olleet yleisiä Suomessakin. Alueelle pystytettiin vuonna 1945 kaikkiaan 70 taloa, jotka Neuvostoliitto oli saanut Suomesta sotakorvauksina ja lahjoittanut sitten Puolaan.

Puistomaisella alueella olevien talojen kohtalosta kamppailtiin pitkään, ja suurin osa niistä on jo ehditty purkaa liikenneväylien ja suurlähetystöjen tieltä. Viimein kaupunki suojeli viimeiset 27 taloa. Asuinalueesta on tarkoitus tulla ekologisen asumisen mallialue.

Monet taloista ovat alkuperäisessä asussaan, mutta toisia on Bergerin ja Vesikansan mukaan laajennettu ja korotettu hämmästyttävillä tavoilla.

– Puutalo Oy on esimerkki massatuotannosta, joka nosti asumisen tasoa laadukkaan muotoilun ja hyvien materiaalien ansiosta. Silti se jätti silti tilaa yksilöllisille ratkaisuille, he sanovat.

Asutko sinäkin tyyppitalossa?

Vaikka suuri osa Puutalon tuotannosta meni vientiin, myös Suomessa on useita sen tyyppitaloista muodostuneita kiinnostavia aluekokonaisuuksia.

Niitä löytyy esimerkiksi Tampereelta, Turusta, Porista, Oulusta, Riihimäeltä ja Mikkelistä.

Arkkitehti Kristo Vesikansan ja tutkija Laura Bergerin mukaan ei ole olemassa kattavaa selvitystä, missä ja kuinka paljon Puutalon taloja on jäljellä. He kokosivat jonkin verran tietoja yhteen valmistellessaan Venetsian arkkitehtuuribiennaalin näyttelyä.

Esimerkiksi Oulun Karjasillalla on laaja puutaloalue, jossa on erilaisia tyyppitaloja. Osa niistä on Puutalon tuotantoa.

Tampereella tehtaan elementtitaloja löytyy muiden jälleenrakennuskauden tyyppitalojen joukosta esimerkiksi Nekalassa ja Kalkussa. Myös Kissanmaan puurivitalot 1950-luvulta ovat Puutalon Toivo Jäntin suunnittelemia.

Firmat rakennuttivat tyyppitaloja työntekijöilleen

Puutalo oy:n talopaketteja pystytettiin Suomessa useammassa aallossa. Talvisodan jälkeen monet järjestöt, kuten Sotainvalidien veljesliitto, rakennuttivat asevelikyliä sotainvalideille ja -leskille.

Myöhemmin kunnat ja kaupungit sekä eri yritykset, esimerkiksi Högforsin tehdas Karkkilassa, Serlachius Jyväskylässä ja Outokumpu oy Vihannissa ja Kiskossa rakennuttivat asuinalueita työntekijöilleen ja kaupungin asukkaille.

Porin Liinaharjassa Puutalo oy varasi kaupungilta tontteja ja hankki taloja varten rakennusluvat ja aravalainat sen jälkeen, kun laki valtion takaamista aravalainoista oli tullut voimaan vuonna 1949. Taloja on jäljellä pitkälle toista sataa.

Rintamamiestalo on yleisin tyyppitalo

Kun puhutaan jälleenrakennuskauden tyyppitaloista, helposti tulee mieleen puolitoistakerroksinen rintamamiestalo. Laura Berger muistuttaa, että se on vain yksi vaihtoehto monista, vaikka onkin yleinen malli.

– Tyyppitalo on laajempi käsite ja tarkoittaa monenlaisia standardisoituja talotyyppejä, hän sanoo.

Ideoiltaan esimerkiksi Puutalon sotienjälkeisissä tyyppitaloissa ja rintamamiestaloissa oli vastaavuuksia. Molemmat jatkoivat suomalaisen arkkitehtuurin senaikaisia funktionalistisia ihanteita. Esimerkiksi rakenteiden käytännöllisyyteen ja toimivuuteen kiinnitettiin paljon huomiota.

Näin tunnistat Puutalo Oy:n talon

Jos arvelee asuvansa Puutalon talossa, mistä sen voi tunnistaa?

Kristo Vesikansan mukaan helppo tuntomerkki on vaakasuora elementtisauma tai sitä peittävä lista ensimmäisen ja toisen kerroksen välissä. Se näkyy tietenkin vain siinä tapauksessa, että alkuperäinen ulkoverhous on säilynyt.

Epäsymmetriset kuistit olivat toinen tyypillinen piirre monille Puutalon malleille. Sellainen näkyy oheisessa Honkatupa-malliston rakennuspiirustuksessa sekä Varsovassa otetussa valokuvassa, jossa on hyvin säilynyt Metsäkoto-talo. Kulmaan sijoitetun kuistin lisäksi mallin tunnistettaviin piirteisiin kuuluu leveä päätyikkuna.

Tyyppitalo

Rakennetaan yleispätevien tyyppipiirustusten mukaan, joskus osittain teollisesti sarjatuotetuista elementeistä.

Suomessa asuinrakennusten tyyppitalomalleja alettiin kehitellä 1920-luvulla, mutta toiminta oli aluksi pienimuotoista.

Tyyppitalosarjoja suunnittelivat 1930–40-luvuilla muun muassa sosiaaliministeriö sekä Maatalousseurojen Keskusliitto. Monilla kaupungeillakin oli omia talotyyppisarjojaan, ja esimerkiksi Ruotsista vuonna 1940 lahjoituksena saadut koottavat puiset omakotitalot eli ns. ruotsalaistalot olivat Suomessa suunniteltuja tyyppitaloja.

Rintamamiestalo

Rintamamiestalosta eli puolitoistakerroksisesta omakotitalosta tuli toisen maailmansodan jälkeen yksi Suomen yleisimmistä tyyppitalomalleista.

Nimitys viittaa myös asutustoimintaan ja maanhankintalakiin, kun rintamalla palvelleille sotilaille ja evakoille piti nopeasti saada tontteja ja asuntoja toisen maailmansodan jälkeen.

Pakettitalo

Tyyppitalojen suunnitteluun liittyi jo 1940-luvulla standardoiminen: rakennustuotteiden mitta- ja laatuohjeistus, joka oli edellytyksenä talojen massatuotannolle.

Pakettitalo on esivalmisteltu ja mahdollisesti teollisesti sarjatuotettu tyyppitalo.

Puutalo Oy:n talot

Tehdasvalmisteisia puuelementtitaloja.

Pakettiin kuuluivat yleensä puuelementtien lisäksi mm. standardoidut ovet ja ikkunat.

Jo vuoteen 1955 mennessä oli valmistunut useita kymmeniä mallipiirustuskokoelmia Suomen ja ulkomaiden markkinoille.

Lähteitä: Hannu Rinne: Rintamamiestalo – kunnostus ja ylläpito (WSOY 2013) ja Kaisu Kammonen: Tyyppitalosta talopakettiin (Tampereen teknillinen yliopisto 2012).

Laura Berger ja Kristo Vesikansa

Laura Berger on tutkija Aalto-yliopiston arkkitehtuurin laitoksella. Hän on käsitellyt tutkimuksissaan mm. Suomen jälleenrakennuskautta ja Viipurin kirjastoa.

Kristo Vesikansa on arkkitehti ja arkkitehtuurin historian sekä restauroinnin lehtori Aalto-yliopistossa. Hän on erikoistunut rakennussuojeluun ja toisen maailmansodan jälkeiseen arkkitehtuuriin.

Yhdessä Philip Tidwellin kanssa he kuratoivat Venetsian arkkitehtuuribiennaaliin näyttelyn New Standards. Koronapandemian takia näyttely toteutuu vasta vuonna 2021.

Mikä Puutalo

Puutalo Oy perustettiin vuonna 1940 tehostamaan tehdasvalmisteisten puurakennusten suunnittelua ja tuotantoa.

Perustajina 21 suomalaista puuteollisuusyritystä.

Taustalla vaikutti talvisodan aiheuttama asuntopula.

Vuoteen 1955 asti tuotannosta 91 prosenttia tehtiin vientiin, 9 prosenttia kotimaan myyntiin.

Suurimmat vientikohteet Neuvostoliitto, Saksa, Puola, Israel, Britannia.

Vuonna 1955 Puutalo Oy ja Myyntiyhdistys Puurakenne yhdistyivät Myyntiyhdistys Puutaloksi, jonka toiminta loppui vuonna 1979.

Menot