Teema

Madagaskarilla bussi lähtee sitten, kun auto on täynnä

Istun puolella kankulla minibussin takapenkillä. Korvani juuressa olevasta kaiuttimesta raikaa afripop.

Jaloissani kotkottaa paikoilleen sidottu musta kana, joka lienee matkalla jonkun päivällispöytään.

Tämä on madagaskarilainen taxi-­brousse, maan käytännössä ainoa julkinen liikenneväline. Vanhassa minibussissa on 16 istumapaikkaa. Matkustajia on poikkeuksetta kolmisenkymmentä.

MADAGASKARILAISILLA on pieni pylly, mutta meillä länsimaalaisilla ei, joten välillä on ahdasta. Siitä selviää, kun vuorottelee vieruskaverin kanssa siinä, kenen hartiat kulloinkin saavat levätä selkänojaa vasten. Kyyti on hidas ja epämukava. Siksi useimmat turistit vuokraavat Madagaskarin matkallaan auton ja kuljettajan. Mutta jos aikaa on, julkinen liikenne on elämys itsessään.

Busseilla ei ole aikatauluja. Tai on: niiden sanotaan lähtevän aamupäivällä tai iltapäivällä. Oikeasti ne lähtevät sitten, kun ne ovat täynnä. Jos bussi ei täyty tänään, matkaan lähdetään vasta huomenna.

Ei siis kannata olla kiireen kanssa liikenteessä. Sen sijaan kannattaa ottaa odotteluaika reissuelämysten kannalta – ostaa katumyyjältä välipalaksi upporasvassa paistettuja kasvisnyyttejä tai kiivetä bussin katolle kuvaamaan aseman kaaosta.

Lohtua odotteluun voi saada myös siitä, että bussimatka on länsimaalaisen näkökulmasta käytännössä ilmainen.

TAXI-BROUSSELLA matkaaminen on mainio tapa kohdata paikallisia. Matkojen aikana ehdin opettaa paikalliselle nuorelle miehelle suomea ja vaihtaa suopeita hymyjä harvahampaisen mummon kanssa.

Harvoin haittaa sekään, että yhteistä kieltä ei juuri ole.

Taxi-broussen kanssa päätyy myös seikkailuihin, joita ei mitenkään olisi voinut suunnitella. Vai mitä sanotte 20 tunnin bussimatkasta, jonka aikana heräämme siihen, että bussi ajaa keskellä yötä pimeän tien varteen ja pysähtyy? Matkustajat valuvat ulos autosta ja sytyttävät tien poskeen nuotioita.

PUOLEN TUNNIN paikoillaan olon jälkeen rohkaistumme kysymään haparoivalla ranskalla kuljettajalta, mikä on homman nimi. Hän vastaa: ”Odotamme muita autoja, että voimme muodostaa saattueen. Tällä tieosuudella on maantierosvoja.”

Niina Pasula