Teema

Makkara kädessä saksalaisuuden ytimessä

”Umpappaa, tsim, bum, umpappaa”. Suunnilleen näin voisi sanoittaa jytkeen, jonka vankkojen saksalaismiesten sekstetti loihtii ilmoille.

Münchenin suurimmassa olut­hallissa Hofbräuhausissa on katto korkealla, ja niin myös tunnelma. Välillä soittajat särpivät olutta nilkkansa viereen jemmatusta tuopista, jotta umpappaa soisi taas hieman kosteammin nuotein.

Istahdan sattumalta samaan pöytään suomalaisen Johnny Sjöblomin kanssa. Kun perinteiseen baijerilaiseen Dirndl-pukuun sonnustautunut tarjoilija tiedustelee mielihalujamme, ihailen, ellen jopa kadehdi Johnnyn tottuneita otteita.

A Maß, bitte, hän sanoo.

Maß on litran kokoinen tuoppi. Se edessään olo on turvallinen, kun lasinpohja ei innokkaallakaan ryystämisellä heti ala näkyä.

Johnny on työskennellyt Baijerissa viitisen vuotta. Päämäärätietoinen oluttilaus vahvistaa hänen asemansa paikalliselämän auktoriteettina silmissäni. Hän varmasti tietää, minkälainen paikka Hofbräuhaus oikeasti on.

– Ennen Hofbräuhausilla oli turistirysän maine ja paikalliset menivät mieluummin jonnekin muualle, mutta viime vuosien aikana imago on muuttunut paremmaksi.

Ei se paikan vika ole, jos turistitkin siitä tykkäävät.

Suomalaiset menevät Berliiniin ja luulevat käyneensä Saksassa, mutta eihän se niin ole, Johnny tuhahtaa.

Atmosfääri Münchenin kaduilla on kovin erilainen kuin pääkaupungissa. Koirankakkaa ei tarvitse väistellä, ja nahkatakkien sijaan etelässä uskotaan nahkahousuihin.

Baijeri on sitä perinteisen syvää Saksaa, missä elämänvoima ammennetaan satojen vuosien aikana vakiintuneista olutresepteistä ja makkarasta.

Münchenissä onkin suositeltavaa haukata makkaraa nimeltä Weißwurst. Rakenteeltaan se muistuttaa siskonmakkaraa. Makupaletista löytää tavallisesti persiljaa, muskottia, sitruunaa ja jopa kardemummaa.

Makean sinapin kera nautittava Weißwurst valmistettiin alun perin aamulla, eikä se saanut kuulla keskipäivän kirkonkellojen soittoa. Ennen kylmätekniikkaa tuoremakkara tahtoi näet lähteä iltapäivällä kävelemään.

Nykyisin Weißwurstia saa mihin aikaan tahansa. Matkailijan on silti turvallisinta pitää perinteistä kiinni.

– Kyseessä on vanha traditio, ja niistähän monet baijerilaiset ovat ylpeitä, joten ehta bayerilainen näkisi iltapäiväsyönnin etikettivirheenä, Johnny tuumii.

Säästäkäämme siis Weißwurstit aamupäivän välipalaksi. Hyvä paikka maisteluun on pittoreski Viktualienmarkt-tori.

Mutta takaisin Hofbräuhausiin. Metallihäkissä lepäävät nimikkotuopit kertovat siitä, että myös paikalliset käyvät istumassa iltapäivää ja iltaa.

– Perinteiseen baijerilaisasuun pukeutuvat tyypit ovat tärkeitä, sillä heitähän turistit haluavat pöydissä nähdä.

Hofbräuhaus on vain yksi kauniin olutkaupungin suurista panimoista Paulanerin, Franziskanerin, Löwenbraun, Hacker-Pschorrin ja Augustinerin rinnalla.

Jokaisella on oma suuri oluthallinsa, joiden takapihoilla kesäaikaan miellyttävät Biergartenit tulvivat olutta. Mitä loitommaksi keskustasta kävelee, sitä useammin tapaa ehtoja müncheniläisiä, eikä matkamuistojakaan myydä.

– Parasta Münchenissä on sijainti, se on keskellä Eurooppaa ja Alpit lähellä. Ja vaikka kaupunki on melko suuri, se tuntuu aika pieneltä ja mukavalta. Meininkikin on rento, vaikka Baijeri Suomessa usein nähdäänkin hyvin konservatiivisena paikkana.

Menot