Teema

Mallia kiertotaloudesta: Kestävä pukeutuminen lähtee kestävästä vaatteesta

Rakastan ja vihaan vaatteita, kertoo vaatesuunnittelija ja vastuullisen vaateteollisuuden puolestapuhuja Anniina Nurmi.

Muoti ja vaatteet olivat hänelle intohimo, mutta alaa opiskellessaan hän havahtui ristiriitaan ympäristöystävällisten arvojensa ja kulutustottumustensa välillä.

Hän on kuitenkin vakuuttunut, että vaatteista voi nauttia ilman painavaa ekologista jalanjälkeä. Nykyisin Nurmi jakaa yrityskonsultoinnin, opettamisen sekä verkkosivujensa kautta tietoa vastuullisesta pukeutumisesta. Hän hakee mallia erityisesti kiertotaloudesta.

Kiertotalousmallissa vaate tuotetaan ympäristöystävällisesti, sen tulisi kestää käytössä mahdollisimman pitkään ja lopulta saada uusi elämä uuden tuotteen raaka-aineena.

Ajatus on, että tuotteen arvo syntyy käytön ja kestävyyden, ei määrän mukaan.

– Kiinnostusta ympäristöystävälliseen pukeutumiseen löytyy, mutta vaatteiden tuotantotaustan selvittäminen on kuluttajalle hankalaa.

Kestävä kulutus lähtee kestävästä vaatteesta

Tekstiilituotannossa merkittävimmät ympäristövaikutukset liittyvät maankäyttöön sekä energian ja veden kulutukseen, kertoo Suomen Tekstiili ja Muoti ry:n vastuullisuusasiantuntija Satumaija Mäki.

– Tuotantoketju on monimutkainen prosessi. Ympäristösertifikaatteja on satoja, mutta ne eivät kerro tuotantoketjun kaikista vaiheista ja niitä on hankalaa vertailla keskenään.

Kuinka siis kuluttaa vastuullisesti?

Anniina Nurmi näkee, että ensimmäinen askel on ostaa laatua määrän sijaan.

– Laadukas vaate kestää kierrossa pitkään, ja näin turha kulutus vähentyy.

Oman vaatekaapin sisällöstä voi tehdä inventaarion. Mitä oikeasti käytän, missä vaatteessa viihdyn, mitä tarvitsen? 

– Laatuvaatteisiin voi säästää suunnittelemalla. Pitkällä tähtäimellä hintaero tasaantuu.

Tunnista laatu

Hinta ei ole laadun tae. Vaatteen voi tarkastaa jo kaupassa:

– Kiertyvätkö saumat, onko ommel hyvin päätelty? Palautuuko kangas ennalleen venytyksen jälkeen?

Nurmi muistuttaa, ettei kestävyys automaattisesti tarkoita ympäristöystävällistä valmistustapaa.

– Materiaaleja on vaikeaa laittaa paremmuusjärjestykseen. Polyesteri valmistetaan öljystä, mutta se kestää. Luomupuuvillan tuotannossa ei käytetä haitallisia kemikaaleja, mutta sen viljely syö paljon vettä. Hyvä nyrkkisääntö on suosia omaan käyttötarkoitukseen sopivia materiaaleja.

Nurmi huomauttaa, että yhden materiaalin vaatteet on helppo kierrättää. 

Mäen mukaan suuri osa vaatteen ekologisesta jalanjäljestä muodostuu käytössä. Vaatteen oikeanlainen huoltaminen onkin tärkeää.

– Vesipesu ei aina ole tarpeen. Tahran voi poistaa paikallisesti, ja usein tuuletus tai pakastaminen riittää vaatteen raikastamiseksi, kertoo Nurmi.

Kiertotaloudesta inspiraatiota yrityksille?

Satumaija Mäen mukaan useat yritykset ovat pyrkineet lisäämään läpinäkyvyyttä. 

– Alalle on syntynyt myös uudenlaisia liiketoimintamalleja. Tällaisia ovat esimerkiksi merkkituotteiden second hand -kaupat ja tuotteiden vuokraus- ja huoltopalvelut.

Haasteena kiertotaloudelle on Mäen mukaan se, ettei Suomessa ole kunnollista poistotekstiilien keräysverkostoa tai tekstiilijätteen teollisen mittakaavan hyödyntäjiä. Jätteestä suurin osa päätyy poltettavaksi energiantuotantoon, ja vain pieni osa päätyy kierrätyksessä raaka-aineeksi uusiin tekstiilituotteisiin.

– Poistotekstiileillä on valtavasti käyttömahdollisuuksia; Sitä voitaisiin käyttää esimerkiksi eriste- ja täytemateriaaleina rakennus- ja huonekaluteollisuudessa.