Teemajutut

Millainen on museo, josta lapset joutuu patistelemaan kotimatkalle?

Hankitko museokortin ja haluaisit nyt käyttää sitä paljon? Voiko lapsetkin raahata mukaan museoon? Ei ongelmaa, sanoo 3- ja 10-vuotiaiden äiti ja lastenkirjailija Elina Kuorelahti. Lapsikin innostuu museosta, jossa katsomisen lisäksi saa myös kokeilla ja koskea. Museoreissusta voi tehdä hauskan ja innostavan myös erilaisten leikkien avulla. Lue tästä vinkit onnistuneeseen museoretkeen.
Sienna Rönnblad kokeili Teatterimuseossa, minkälaista olisi olla enkelisiipinen ballerina. Iiris Nyrönen nautti prinsessan roolista. Kuva: Kimmo Penttinen

Kolmivuotias Iiris Nyrönen on varautunut oikealla tavalla vierailuun Helsingin Teatterimuseoon. Hän on pistänyt aamulla päälleen mustavalkoisen kissapuvun. Pitkään se ei ehdi olla hänen päällään. Nyt hän viuhtoo jo menemään viininpunaisessa mekossa, kruunu päässä ja taikasauva kädessään.

Olemme päätyneet Teatterimuseon ullakolle. Rekit pursuavat roolivaatteita ja rekvisiittaa: tekokinkkuja, naamioita, panssaripaitoja, enkelin siipiä. Lilja Nyrönen, 10, on löytänyt päälleen keskiaikaisen vaeltajan viitan. Liljan ja Iiriksen serkku Sienna Rönnblad, 11, ihastuu ballerinan asuun ja vaihtaa sen käden käänteessä ylleen.

Liljan ja Iiriksen äiti, Elina Kuorelahti auttaa pukujen etsinnässä ja lupautuu soittamaan lavalla pianoa.

Jutun lopusta löydät hänen viisi vinkkiään onnistuneeseen museoretkeen.

 

Päivitä pölyttyneet käsityksesi

Historiantutkijana ja lastenkirjailijana työskentelevä Kuorelahti kertoo, että nykyään museot ottavat lapset paremmin huomioon kuin ennen.

– Tämä Teatterimuseo on hyvä esimerkki. Tänne voi tulla leikkimään. Aikuisten on hyvä päivittää omat käsityksensä, mitä museot ovat ja mitä siellä voi tehdä. Museot ovat nykyään paljon muutakin kuin tauluja, Kuorelahti sanoo.

Kuorelahti on vastikään kirjoittanut lasten museovierailusta kertovan ja Nunnu Halmetojan kuvittaman Museoseikkailu-lastenkirjan. Siinä kolme kaverusta vierailee museoissa mummun kanssa, eikä tylsyydestä ole tietoakaan.

Myös Iiris, Lilja ja Sienna nauttivat selvästi museossa puuhailusta ja roolivaatteiden kokeilusta. Kuorelahden mielestä lapsiystävälliseen museoon kuulu se, että lapsi saa itse tehdä asioita.

– Museo ei saa kuitenkaan olla pelkkää hurlumheitä ja huvipuistoa. Tarvitaan sopiva yhdistelmä tiedollista asiaa ja katsomisen opettamista, mutta myös mahdollisuus kokeilla, elää, koskea ja yllättyä.

Lastenkirjailija muistuttaa, että lapset kokevat museot omalla tavallaan. Sekä aikuisten että lasten kokemukset ovat kuitenkin yhtä arvokkaita.

– Jos lapset jäävät pohtimaan taulun raameja tai rakennuksen arkkitehtuuria, se on heille tärkeintä. Silloin ei kannata luennoida heille Gallen-Kallelasta.

 

“Saattaa mennä neljäkin tuntia”

Siennalla on ballerinaleikit kesken lavalla, mutta hän ehtii hetkeksi pohtimaan, minkälainen on hyvä museo.

– Hyvässä museossa saa koskea. Täällä on parasta se, että saa pukeutua.

Perinteiset taidemuseot eivät Siennaa innosta, koska niissä pitää vaan katsoa taidetta, eikä sitä aina edes ymmärrä. Aika voi käydä pitkäksi.

Lilja on pitkälti samoilla linjoilla serkkunsa kanssa. Hänenkin mielestään on tärkeää, että museossa saa itse tehdä jotain. Ja katsottavaa pitää olla paljon. Tylsässä museossa on liikaa luettavaa ja vain vähän katsottavaa.

Iiris ei Kuorelahden mukaan vielä hahmota täysin, että nyt ollaan museossa. Hänelläkin on silti mielipuuha selkeästi mielessä.

– Pukeutuminen, Iiris sanoo.

Iiris ja Sienna tykkäävät käydä museoissa. Heitä ei tarvitse niihin juurikaan houkutella. Museossa saattaa vierähtää helposti tuntejakin.

– Kaksi tai kaksi ja puoli tuntia on sopiva aika. Se riippuu museosta. Jossain museossa saattaa mennä neljäkin tuntia, Sienna kertoo.

 

Ruokkivat mielikuvitusta

Kuorelahden mielestä museoissa ei ole pakko sivistyä. Jos museossa sattuu sivistymään, se on hyvä asia. Tärkeintä on viettää hyvää aikaa perheen tai ystävien kanssa ja olla utelias.

– Jos lapsi saa yhdenkin uuden oivalluksen museossa, se on hyvä asia. Jos saa kaksi, se on jo ylenpalttista.

Museot ruokkivat hänen mukaansa lapsen mielikuvitusta. Samalla lapset oppivat kuvanlukutaitoa, joka on nykyisessä kuvallisessa kulttuurissa ensiarvoisen tärkeää. Kolmivuotias ei ole vielä valmis pohtimaan kuvanlukuun liittyviä asioista, mutta 10-vuotias on siihen jo valmis.

Hän myös muistuttaa, että lasten kanssa on hyvin antoisaa mennä museoon.

– Lapset kanavoivat aikuisessa uteliasta katsetta ja leikkimieltä. He antavat uusia näkökulmia aikuiselle, koska lapset katsovat ja innostuvat eri tavalla kuin aikuiset.

 

Herkkuhetki kuuluu asiaan

Iloiset pukuleikit ovat jatkuneet jo lähes tunnin. Välillä katsellaan uusia asuja ja välillä liidellään ballerinana lavan poikki.

– Elina, mennään syömään pullaa, hihkaisee Sienna.

– Kohta mennään, vastaa Kuorelahti.

Kuorelahti kertoo, että kaakaot ja pullat kuuluvat oleellisena osana onnistuneeseen museokäyntiin.

Sienna on samaa mieltä.

– Se on pakollinen osa museoretkeä, hän vakuuttaa.

Myös Iiris kaipailee jo “kaakao-osastolle”.

Leikit jatkuvat, mutta kaakaot ja pullat alkavat vilahdella yhä useammin lasten puheissa. Vielä katsotaan kuitenkin hieman näyttelyä. Tällä kertaa lapset innostuvat toisesta lavasta, sen lavastepuusta ja korkokengistä. Iiris hyppii äidin syliin laatikon päältä.

Lopulta on aika lähteä. Kuorelahti joutuu patistelemaan lapset mukaansa. On kaakaon ja pullan aika.

 

Muistilista: Näin onnistut museoretkellä lapsen kanssa

1. Syö lounas ennen museoon menoa. Nälkäisenä museoon ei kannata mennä. Ota myös lapsen kavereita mukaan. Yhdessä lapsilla on hauskempaa.

2. Kerro lapsille ennen museoon menemistä hieman museosta ja sen näyttelystä. On hyvä kertoa, että museossa saa olla vapaasti, mutta siellä ei saa kirkua eikä riehua.

3. Onnistuneeseen museoretkeen kuuluu herkkuhetki museovierailun jälkeen tai jo sen aikana. Kaakaomukin äärellä on myös hyvä käydä läpi vierailua: mikä oli hauskaa ja miltä kokemus tuntui.

4. Museovierailu ei saa olla liian pitkä, eikä se saa olla suorittamista. Kun polttoaineet on käytetty, lähdetään pois.

5. Anna lapsen oman katseen ja toiminnan ohjata. Kuuntele ja vastaa lapsen kysymyksiin – älä keskeytä liikaa. Jos lasta kiinnostavat enemmän taulun kehykset tai lattian fossiilit, annan heidän tutkia niitä.

Lähde: Elina Kuorelahti

 

Hauskoja museoleikkejä lapsille

Sinun vuorosi museo-oppaana: Jokainen saa toimia vuorollaan museon oppaana. Oppaan tehtävänä on kertoa muille jostakin teoksesta: mitä se esittää ja mikä esine on kyseessä. Apuna voi käyttää teoksen esittelytekstiä.

 

Salaisen aarteen metsästys: Jokainen on saa olla vuorollaan salaisen aarteen omistaja. Aarteen omistaja valitsee jonkin esineen tai teoksen, muttei kerro valintaansa muille.

Muut yrittävät saada selville, mistä teoksesta, aarteesta, on kyse kyselemällä kysymyksiä, joihin salaisuuden haltija saa vastata vain kyllä tai ei.

 

Väribingo: Tehtävänä on löytää viisi väriä näyttelyhuoneen teoksista ja esineistä: vihreä, keltainen, punainen, valkoinen ja musta. Yhdestä teoksesta saa poimia vain yhden värin.

Kaikki värit löydettyään hihkaistaan “bingo”! Bingoa voi pelata vaikka museon jokaisessa huoneessa.

 

Hullut keksinnöt: Nyt on aika keksiä – luoda jotain aivan uutta! Jokainen valitsee huoneesta yhden esineen. Sen jälkeen mietitään yhdessä, mikä keksintö näistä esineistä syntyy ja mihin sitä voisi käyttää.

Jos lapsia on vain kaksi tai kolme, jokainen voi valita kaksi esinettä.

 

Lähde: www.museot.fi/lapsille

Kivat museot Helsingissä

Lapset vinkkaavat mielestään mukavimmat käyntikohteet pääkaupungin museokierrokselle.

Lilja, 10, ja Sienna, 11

Luonnontieteellinen museo

Lasten kaupunki (Helsingin kaupunginmuseo)

Kansallismuseo (erityisesti vintti)

Amos Rex

Kiasma

Iiris, 3

Teatterimuseo

Lelumuseo Hevosenkenkä

Lasten kaupunki (Helsingin kaupunginmuseo)

Amos Rex