Teema

Mindfulness ja muut tietoisuustaidot ovat taas muodissa

Ulkopuoliselle tarkkailijalle länsimainen meditaatio voi näyttäytyä kliseinä.

Kun meditaatio-sanan kirjoittaa Googlen kuvahakuun, ruutu täyttyy meren rannalla lootusasennossa istuvista hahmoista. Meri lepää peilityynenä. Pinnalla kelluu lootuskukka. Laskeva aurinko värjää syvän sinisen taivaan helman oranssiksi. Oranssi on buddhalaisten theravada-munkkien viitan väri.

Jos netistä hakee meditaatiomusiikkia, saa kuultavakseen syntetisaattorilla tuotettua viiden pennin new agea. Seuraavaksi kuuluu linnunlaulua ja purojen solinaa itämaisessa puutarhassa sekä eteeristä huilun huhuilua ja harpun näppäilyä.

Historiallisina muistikuvina mieleen saattavat nousta mietiskelevä dalai-lama tai The Beatles, joka hurahti hippikaudellaan Maharishi Mahesh Yogin transsendenttiseen meditaatioon. Kuin unesta herätettynä John Lennon havahtui heti perään kirjoittamaan Maharishista pilkkalaulun Sexy Sadie: ”Teit kaikki naurettaviksi”.

Nyt meditaatio ja sen johdannainen mindfulness ovat taas muodissa. Tietoisuustaitoja myydään ja mainostetaan kuin vitamiinipillereitä, mutta onko niistä oikeasti hyötyä muille kuin markkinavoimille? Voiko meditaatio auttaa tai peräti parantaa?

Arto Pietikäinen on kouluttajapsykoterapeutti ja työterveyspsykologi. Hänelle mindfulness on työväline ihmisten auttamisessa.

 Tässä on olemassa kaksi aivan erilaista käyttöaluetta, Pietikäinen korostaa.

 Ensimmäinen on ammattilaisten käyttämä pitkäaikainen ja säännöllinen psykologinen hoito vaikkapa masennukseen, ahdistukseen ja krooniseen kipuun. Liki 700 tieteellistä julkaisua puoltaa mindfulnessin käyttöä.

Pietikäisen mukaan harjoitteet auttavat ihmistä kohtaamaan psyykkisen ja fyysisen kipunsa uudella tavalla. Suhde siihen muuttuu joustavammaksi. Elämänlaatu kohenee. Omaa tilaa ei tarvitse enää yrittää paeta.

 Mutta varsinkin alussa kyse on rankasta prosessista. Ihmiselle ei ole mukavaa kohdata vaikeita ajatuksiaan, tunteitaan ja kipujaan.

Toinen käyttöalue on Pietikäisen mukaan huomattavasti kevyempää tyyppiä. Se voi näyttäytyä vaikkapa naistenlehtien juttuina tai mindfulness-iltapäivänä työpaikalla.

 Ei sellaisesta varmaan haittaa ole, mutta lieneekö hyötyäkään? Jonkinlainen harhakuva voi kuitenkin syntyä, että on olemassa tällainen nopea poppakonsti. Muotivillitys on omiaan viemään pohjaa pitkää sitoutumista vaativilta harjoitteilta.

Mona Moisala sai lukioikäisenä aivoinfarktin ja päätyi sittemmin aivotutkijaksi. Hän on meditoinut reilun vuoden ajan 20 minuuttia joka päivä. Apuna on kymmenkunta euroa kuussa maksava kännykkäsovellus.

Moisalan mielestä meditaatio ei ole ihmeiden tekijä. Sen sijaan se on loistava stressinhallintatyökalu.

 Ja sitä on tutkittu jo suhteellisen paljon, hän muistuttaa.

 Esimerkiksi vuodelta 2014 on meta-analyysi, joka yhdistää 47 aiempaa tutkimustulosta ja niissä mukana olleet yli 3 500 ihmistä. Se osoittaa, että keskimäärin meditaatio lisää psyykkistä hyvinvointia ja vähentää ahdistusta sekä masennusta. Jonkin verran se lieventää myös stressiä ja kipua.

Moisalan mielestä kynnys meditaation aloittamiseen on matala. Jatkossa esteet saattavat sen sijaan nousta korkeiksi.

 Tiukasti ohjattuna mukaan pääseminen voi tuottaa vaikeuksia. Siksi moni lopettaa.

 Yksilöiden välillä on varmasti kuitenkin eroja. Myös elämäntilanteella ja vuorokauden ajalla voi olla merkitystä. Illalla työpäivän jälkeen meditoiminen voi olla vaikeaa, koska päivän kierrokset ovat päällä.

Meditaation ja mindfulnessin kaupalliset ulottuvuudet ovat tutkijan mielestä sikäli harmillisia, että ne syövät harjoitteiden arvostusta. Aina on ihmisiä, joiden päämotivaatio on saada mistä tahansa toiminnasta itselleen taloudellista hyötyä.

 Niinpä moni saattaa sanoa, ettei tarvitse meditaatiota, koska purkaa paineensa hakkaamalla halkoja tai lähtemällä lenkille. Mikäpä siinä, mutta jos ne eivät auta, ohjatut paketit ovat hyvä vaihtoehto.

Markku Myllykangas on dosentti, joka jäi runsas vuosi sitten eläkkeelle Itä-Suomen yliopistosta. Hän on tullut tunnetuksi homeopatian, reikin ja kaukoparannuksen kaltaisten hoitomuotojen jyrkkänä kriitikkona. Hänen mielestään ne ovat täyttä huuhaata.

Entä meditaatio?

 Bisnestähän siitä on tullut. Ihmisille luvataan ummet ja lammet, Myllykangas vastaa.

 Toisaalta ei varmaankaan ole pahaksi, jos välillä rauhoitutaan ja hiljennytään. Se tekee hyvää itse kullekin, mutta rauhoittua voi monella tavalla.

Dosenttia häiritsee epämääräisyys, joka meditaatioon hänen mielestään liittyy. Hän tarkoittaa ”uskonnollista hömppää”, mystiikkaa ja heppoisia lupauksia tautien paranemisesta.

 Jotkut ravaavat jopa Intiassa tapaamassa guruja, jotka ottavat rahat pois.

Silti Myllykangaskin on tietoinen meditaatioon liittyvistä tutkimustuloksista.

 Joo, aivoissa tapahtuu jotain ja jotkin alueet aktivoituvat, mutta so what? hän kuittaa.

Puheen keinoin Myllykangasta ovat yrittäneet käännyttää meditaatiota säännöllisesti harjoittavat kaverit.

 Minulla on sellaisia ystäväpiirissäni monta. He ovat patistaneet kokeilemaan ja vakuuttaneet, että ”vielä joskus tulet tajuamaan”. Mikäpä siinä. Jos niin käy, olen heti valmis pyörtämään näkemykseni, dosentti nauraa.

 Sama pätee homeopatiaan ja muihin uskomushoitoihin. Muutan kantani heti, jos niiden positiivisista terveysvaikutuksista tulee näyttöä – eli en koskaan.

Marja Vihervaara on psykiatrian erikoislääkäri. Hän sanoo tekevänsä rankkaa työtä ja eläneensä rankan elämänvaiheen. Se tarkoitti kipuja, uupumusta ja jatkuvaa infektiokierrettä.

 Ilman meditaatiota en olisi järjissäni, hän summaa.

Vihervaara on harjoittanut meditaatiota säännöllisesti viime kesästä asti. Sitä ennen hän oli satunnaisempi harrastaja.

 Avainsana on säännöllisyys. Toinen on lempeys. Ihmisen pitää olla lempeä itselleen eikä rankaista itseään esimerkiksi siitä, että ajatus harhailee.

Meditaatiotekniikoita on monta. Sen oikean valitsemiseksi yksilön on tunnettava itsensä ja kehonsa. Siinä ihmiset eivät ole Vihervaaran mielestä erityisen eteviä.

 Yhdelle sopivat zen-buddhalaisuudesta lähtevät keskittymistä vaativat harjoitteet. Toiselle taas meditaatio voi olla tärkeä osa tavallista arkea, vaikkapa vain yksi tietoinen henkäys.

Vihervaaran mukaan ihmisen aivot on rakennettu enemmän uhkia kuin myönteisiä tuntemuksia varten. Lisäksi kaikki otetaan nykyään kovin vakavasti.

Tässä asetelmassa meditaatio voi olla eräänlainen vastavoima.

 Se tarjoaa jokaiselle mahdollisuuden olla reagoimatta oman mielen tuotoksiin ja päästä tarkkailijaksi psyykensä rauhalliselle ja tyynelle tasolle, Marja Vihervaara sanoo.

Päivän lehti

4.6.2020