Teema

Miten puuttua lapsen kiroilemiseen?

Lapsi kuulee uuden kirosanan, ja saman tien se on jo käytössä. Miten asiaan pitäisi suhtautua?

Onko parempi jättää kiroilu huomiotta vai nuhdella ja kieltää sanojen käyttö, MLL:n auttavien puhelin- ja nettipalveluiden päällikkö Tatjana Pajamäki?

– Tietyssä kehitysvaiheessa lapsi joka tapauksessa testaa kuulemiaan sanoja. Kerhossa kuultujen kirosanojen toisteleminen yhdessä voi olla suurta hupia.

– Mitä pienemmästä lapsesta on kysymys, sitä parempi on jättää kirosanat huomioimatta.

– Vähän isomman kanssa voi ehdottaa, että jos kirosanoja ihan hirveästi tekee mieli puhua, sovitaan paikka, jossa niitä voi käydä itsekseen juttelemassa. Tämä voi toimia leikki-ikäisillä. Samalla voi kertoa, että kirosanat eivät tarkoita asioita, joita puhutaan kaikkien kuullen.

– Eskarilaisten ja pienten koululaisten kanssa voi kehittää leikin, jossa keksitään kirosanojen tilalle uusia voimasanoja harmittaviin tilanteisiin.

Voiko lapselle selittää kirosanojen merkityksiä?

– Totta kai, etenkin, jos lapsi niitä kysyy tai jos kirosanoista tulee pakonomaista sanojen toistelua.

Miten puuttua teinin kiroiluun?

– Aikuiselta olisi hyvä löytyä tilannetajua. Jos nuorelle on tapahtunut jotakin suurta ja hän kertoessaan kehystää asiaa kirosanoilla, aikuisen kannattaa mieluummin kuunnella, mikä surun tai harmin taustalla on kuin takertua kirosanoihin. Mutta jos kiroilu on jatkuvaa, teinille voi sanoa, että se kuulostaa tosi ikävältä.

Mitä jos itsekin tulee kiroiltua silloin tällöin?

– On vaikea ajatella, etteikö tapa tarttuisi lapseenkin. On epäoikeudenmukaista vaatia lapselta muuta kuin itseltään. Jos siis itse kiroilee, sitä on hyvä pyytää anteeksi. Samalla asian voi tehdä inhimilliseksi: spontaanisti isossa tilanteessa pääsevä kirosana on vähän eri asia kuin puhetapa, joka on täynnä kirosanoja.

Elina Pajunen