Teema

Multikopterit valtasivat kopterimarkkinat

Quadrocopteri eli nelikopteri, multikopteri, drone eli miehittämätön ilma-alus. Uudella ilmiöllä on monta nimeä.

Kauko-ohjattavat pienoishelikopterit ovat yleistyneet samalla, kun markkinoita ovat alkaneet hallita multikopterit eli moniroottoriset laitteet.

Multikopterit eli multit tulivat Suomeen noin viisi vuotta sitten. Ensin perinteisten lennokkien harrastajat alkoivat ostaa niitä ulkomaisista verkkokaupoista osina. Kun valmistajat huomasivat kiinnostuksen, koptereita alkoi tulla markkinoille lentovalmiina.

Neuvomme, kuinka hankit ja lennätät omaa pienoiskopteria.

1 Koptereita voi nykyään ostaa elektroniikka- ja kodintarvikekaupoista. Jos tietää haluamansa laitteen, niitä on myös suomalaisissa ja ulkomaisissa elektroniikkaan erikoistuneissa verkkokaupoissa tai valmistajien sivuilla.

Pienimmät kopterit ovat tulitikkuaskin kokoisia. Noin 15 – 50 sentin pituiset rautakauppamallit maksavat 20 – 200 euroa ja riittävät hyvin perustoimintojen harjoitteluun. 200 euron kopterit alkavat olla laadukkaita. Jos kopterissa on GPS, se pitää sijaintinsa ilmassa, joten sitä ei tarvitse pitää erikseen paikoillaan.

1 000 – 1 500 euroa maksavilla kamerakoptereilla saa jo ammattimaista kuvaa. Kalliiden kamerakoptereiden hinta on jopa 3 000 – 15 000 euroa, koska kamerat maksavat niin paljon.

2 Pientä kopteria voi lennättää sisällä, jotta tuuli ei vie sitä. Aloittelija voi viedä isot kopterit vaikka kentälle, jossa ei ole ihmisiä, puita, vettä tai mitään, mihin osua. Jos menisit kentälle ampumaan raketteja, se on hyvä paikka lennättämiseenkin.

Koptereilla voi olla erilaisia alkuvalmisteluja. Lennättäjän täytyy ainakin katsoa, että kaikki on paikoillaan. Osassa malleista propellien pitäisi olla hyvin kiinni, sillä niiden sutiessa tai irrotessa laite putoaa.

Jos kopterissa on GPS, sen yhteys täytyy tarkistaa. Sen lisäksi kopterin kompassi täytyy kalibroida aina ensimmäisellä lennolla.

3 Aloittelijan ei kannata ensilennolla nostaa kopteria heti taivaaseen, vaan vaikka kahden metrin korkeudelle paikoilleen. Sitten sen voi antaa leijua ilmassa, laskea alas ja nostaa taas ylös.

Hyvä käytäntö kaikille on nostaa kone ensin kahteen metriin, tehdä käännöksiä ja tarkistaa, että kaikki on kunnossa. Jos kopteri ei pysy paikoillaan vaan seilaa, jokin on huonosti.

4 Veto ohjaimesta, kopteri on ilmassa ja leijuu siellä. Aloittelijan ensilento voi olla harhaanjohtavan helppo, sillä yllättävässä tilanteessa lennättäjä menettää suunnan nopeasti.

Lennättäjältä vaatii aikaa tottua siihen, mihin kopterin nokka osoittaa. Osassa koptereita on huomiovärit edessä ja takana eri väreillä, mikä helpottaa nokan erottamista.

5 Lennättäjän pitäisi ennakoida tapahtumia, sillä nopeissa tilanteissa on vaikeaa muistaa, mihin suuntaan tai miten kopteri on ilmassa.

Kun kaikki perusliikkeet ovat hallussa, maalaisjärjellä pääsee pitkälle. Kone kannattaa pitää aina näköetäisyydellä eikä vain luottaa sen lähettämään videoon.

Kopteria ei pitäisi lennättää ihmismassojen päällä tai magneettisen säteilyn kuten voimalinjojen lähellä. Kovaa tuulta ja sateita kannattaa välttää.

Välillä ihmiset kadottavat koptereitaan kaupunkiin tai ne säikäyttävät eläimiä, vaikka turvallisuuden pitäisi aina olla etusijalla.

Jutussa on käytetty lähteinä kopteriammattilaisia Christer Karlssonia ja Mikko Mannista Pohjanmaalta.

Tiina Juujärvi