Neuvo aloittelijalle: ohjasta Mustangia omin käsin

Sen kuulee jo äänestä. Tossu tallalle ja poljin alas. V8-moottori kuiskaa, räplättää, murisee ja ärjyy sen mukaan, kuinka paljon kaasua annostellaan.

Pakoäänet kaikuvat takaisin pysäköintipaikkaan ympäröivistä seinistä. Soundi menee suoraan selkärankaan. On pakko päästä ajamaan.

Mustangeja on myyty yli yhdeksän miljoonaa kappaletta vuodesta 1964 lähtien. Fordin mukaan se on yhä maailman tykätyin auto Facebookissa.

Suomessakin mallilla on satoja, ellei tuhansia uskollisia ystäviä. Heitä yhdistää oma harrastekerho Ford Mustang Owners´ Club of Finland ry.

Mustang ei nimittäin ole maailman suorituskykyisin tai edes hienostunein urheiluauto. Se on ennen kaikkea reipashenkinen ja rehti kulkupeli, johon voi kehittää pitävän kaverisuhteen. Pikkusormen koukistelijat menkööt muualle.

Uusin päivitys tuskin ainakaan vähentää kiinnostusta Mustangia kohtaan. Edellisen version muskelimaisen raskas keula on madaltunut, ja konepeltiä keventävät nyt integroidut ilmanottoaukot.

Takana tallella ovat kolmipalkkiset takavalot, jotka esiteltiin jo alkuperäisessä mallissa. Nyt valot on aikaa mukaillen ja energiaa säästäen toteutettu led-teknologialla.

Sävähdyttävä yksityiskohta on moottorin käynnistyspainike kojelaudassa. Kun ovet on avattu, painike vilkkuu punaisena niin kauan kuin kuljettaja starttaa.

Vilkun rytmi on 30 kertaa minuutissa – kuin auton sydän sykkisi.

Kuppimaiset etuistuimet imaisevat matkustajat turvallisen tuntuiseen syleilyynsä. Säätövarat riittävät pitkällekin mainiosti.

Takapenkin käyttöarvo sen sijaan lähestyy nollaa. Aikuisen jalkatila loppuu herkästi kesken, ja alas taittuva kattolinja pakottaa istumaan pää kenossa ja surkeassa asennossa.

Jo takaistuimille kömyäminen etuovien kautta olisi täysin kelvollista Hauskat kotivideot -aineistoa.

Kaiken tämän antaa kuitenkin helposti anteeksi, niin hauskaa itse ajaminen on. Auto on yhtä lailla kotonaan niin sileällä ja suoralla moottoritiellä kuin hyvinkin kiharaisella pikkupolulla.

Herkkä ohjaustuntuma on nyky-Fordien parasta antia, eikä Mustang tee poikkeusta säännöstä. Takaosan jousitusta on entisestään jäykistetty, joten auto kääntyy nöyrän vaivattomasti ja ilman korin kallistelua vaikka 180 asteen neulansilmämutkaan.

Tuntumaa vahvistaa 6-portainen käsivaihteisto. Juuri se sopii parhaiten V8-moottorin jatkeeksi, vaikka tarjolla on myös uusi ja peräti 10-portainen automaattikin.

Mustang on parhaimmillaan juuri silloin, kun koko voimalinjan toiminnan aistii sormenpäillä.

Toinen moottorivaihtoehto on 2,3-litrainen bensiinimoottori, joka sekin tuottaa 290 hevosvoiman tehon. Voin paljastaa, että silläkin pärjää mainiosti. Äänet kuitenkin puuttuvat.

Mustang-asiakkaille on tarjolla kaksi koriversiota: kovakattoinen Fastback sekä avautuvalla kangaskatolla varustettu Convertible.

Hinnasto alkaa 60 000 eurosta, ja automaattivaihteiston lisähinta on malliversiosta riippuen 3 000–5 000 euroa. Kulutus- ja päästöarvot aiheuttavat sen, että koeajoversion hinnasta 40 prosenttia on autoveroa valtiolle.

Varustepuolella Mustangiin saa ensi kertaa mukautuvan vakionopeussäätimen, joka rentouttaa ajorupeamia maantieosuuksilla. Kaistanpitoavustin ohjaa reunaviivojen yli pyrkivän auton takaisin omalle ajokaistalle, ja sen toiminta tuntuu reippaana ohjauspyörän nykäisynä kohti kaistan keskilinjaa.

Kolmas varusteuutuus on törmäyksenestoavustin, joka tunnistaa ajoneuvot ja jalankulkijat ja varoittaa kuljettajaa törmäysvaarasta.