Teema

Ohimenevää pahaa mieltä vai sittenkin masennusta?

Tuttu tilanne murrosikäisen kodissa: puhelias lapsi muuttuu umpimieliseksi, sulkeutuu huoneeseensa, murjottaa, tiuskii ja kapinoi. Vanhempia ahdistaa, kun nuoreen ei saa kontaktia ja huoli lapsen voinnista kalvaa mieltä.

Asiantuntijat muistuttavat, että murrosikään kuuluu mielialan vaihteluita, omiin oloihinsa vetäytymistä tai äänekästä protestointia. On hyvä muistaa, että nuori voi näyttää naamaa vanhemmilleen, mutta olla silti ystäviensä seurassa oma iloinen itsensä.

– Jos mököttää mutsille, mutta pärjää arjessa muuten, ei ole syytä huoleen. Jos alavireinen mieli on jatkuvaa ja pysyvää ja nuori oireilee myös muulla tavoin, saattaa kyse olla masennuksesta, sanoo psykologi Marika Ketola Suomen mielenterveysseurasta.

MISTÄ VANHEMPI tietää, onko nuori masentunut vai onko paha mieli ohimenevää? Hankalintahan on se, että murrosikäinen ei aina halua puhua asioistaan.

– Onhan se turhauttavaa, että nuoreen ei saa yhteyttä, eikä mihinkään vastausta. Toisaalta välillä nuoren vastaukset saattavat olla pelkkää huutoa, sanoo nuorisopsykiatrian erikoislääkäri Kim Kronström Turun yliopistollisen keskussairaalan nuorisopsykiatrian kriisi- ja vastaanotto-osastolta.

Kronströmin mukaan vanhemman tulisi pyrkiä olemaan kärsivällinen ja säilyttämään oma malttinsa. Kun nuori sitten avautuu, aikuisen on syytä olla paikalla ja keskittyä kuuntelemaan.

– Nuoren ei voi olettaa olevan halukas puhumaan koko ajan vanhemmilleen. Joskus käy jopa niin, että mitä enemmän tökkii, sitä tiukemmin simpukka sulkeutuu.

MURROSIKÄISEN nuoren vanhemmat kokevat usein itsensä avuttomiksi. Milloin sitten ollaan siinä pisteessä, että kotipuhe ei riitä ja apua tulisi saada ammattilaisilta?

– Jo se, että pohtii avun tarvetta, riittää syyksi etsiä tukea. Apua voi kysyä esimerkiksi koulusta terveydenhoitajalta tai kuraattorilta. Liian kauan ei kannata odottaa, Marika Ketola neuvoo.

Ketolalla on muutama keino, jonka avulla vanhemmat voivat arvioida nuoren tilannetta.

– Ensimmäisiä hälytysmerkkejä ovat mielialan pysyvä lasku ja mielenkiinnon kadottaminen. Kun jompaankumpaan niistä liittyy toimintakyvyn lasku, on syytä etsiä nuorelle apua. Toimintakyky on tärkein indikaattori. Jos aiemmin puuhakkaasta nuoresta tulee täysin apaattinen, eikä mikään aiemmin häntä ilahduttanut jaksa virkistää, on hänen tilanteensa huolestuttava.

Pahaenteistä on myös se, jos nuori ei suostu menemään kouluun ja lakkaa huolehtimasta päivittäisistä velvollisuuksistaan.

– Esimerkiksi jättää huolehtimatta hygieniastaan, lisää Kim Kronström.

MYÖS USEIN toistuvat päänsäryt ja selvittämättömät kiputilat yhdessä matalaksi painuneen mielialan kanssa ovat merkki, johon vanhempien kannattaa havahtua.

– Jos nuori jää usein koulusta kotiin kipujen vuoksi, esimerkiksi useamman kerran kuussa, on hyvä ottaa hänen vointinsa puheeksi. Koulusta pois jääminen ei ole enää kevyt juttu, Ketola muistuttaa.

Myös sosiaalisten suhteiden kuihtuminen kertoo jotakin. Nuori ei Marika Ketolan mukaan saisi eristäytyä kokonaan.

– Tosin yksikin merkityksellinen ikätoveri riittää.

Psykiatrisella osastolla työskentelevä Kronström lisää listaan vielä yhden asian.

– Itseään vahingoittava nuori tarvitsee apua. Viiltely on asia, johon pitää puuttua heti.

KRONSTRÖM varoittaa suhtautumasta pahaan oloon vähätellen.

– Ennemminkin kuin selittää nuorelle, että ymmärtää, miltä hänestä tuntuu, olisi hyvä kysyä häneltä, miltä hänestä tuntuu.

Nuori saattaa helposti kokea lohduttamisen pinnallisena ja vähättelevänä. Hänelle murheet ovat todellisia, vaikkeivät ne vanhemmille näyttäytyisikään niin jättimäisinä. Kronström ymmärtää hyvin, että vanhemmat ovat välillä aivan eksyksissä.

– Joskus tuntuu, että valta siirtyy nuorelle ja lapsi johtaakin orkesteria. Paradoksaalista on, että tahtipuikkoa heiluttava nuori saattaa kokea turvattomuutta.

Oli kyse sitten hoitoa vaativasta masennuksesta tai murrosiän ohimenevistä murheista, Ketolan ja Kronströmin mielestä on tärkeintä se, että vanhempi ei anna periksi. Aikuisen tehtävä on valaa uskoa nuoreen ja suunnata ajatukset tulevaisuuteen ja tukea ja auttaa ulkopuolisen avun hakemisessa, mikäli nuori kokee siihen halua tai hän oireilee runsaasti

Masentuneisuudesta kysyminen ei aiheuta oireita, vaan voi päinvastoin lievittää niitä. Myöskään nuoren itsemurha-aikeista puhuminen ei kannusta itsemurhaan, vaan saattaa laukaista tilanteen ja helpottaa nuoren oloa.