Liian moni pyöräilijä luottaa enemmän hyvään onneen kuin suojakypärään. Kuva: Katja Lehto / ARKISTO
Teemajutut

Oletko pyöräillyt maistissa juhlista kotiin? – Tulevaisuudessa se saatetaan kieltää

Pyöräturmia pahentavat samat riskit kuin autokolareita: nuori ikä, humala ja turvavarusteen laiminlyönti. Humalassa kaatunut pyöräilijä loukkaa päänsä kaksi kertaa todennäköisemmin kuin selvänä kaatunut. Pyöräonnettomuuksia tutkinut Noora Airaksinen huomauttaa, ettei poliisi tällä hetkellä saa sakottaa humalassa pyöräilystä. Monissa maissa pyöräilylle on asetettu selkeä promilleraja.

Liikenneväline on yhtä turvallinen kuin sen käyttäjäkin on. Tämä pätee yhtä lailla autoon kuin polkupyörään.

Autokolarien taustalla vaikuttaa hyvin usein varsinainen riskikasauma: kuljettaja on nuori ja kokematon, ottaa riskejä, ajaa humaltuneena tai huumeissa eikä käytä turvavyötä.

Hieman yllättäen sama pätee polkupyöräilijöiden onnettomuuksissa, havaitsi tutkija, diplomi-insinööri Noora Airaksinen.

Selvimmin pyöräilijän altistaa turmille ja loukkaantumisille reipas, yli 1,5 promillen humalatila. Toinen riskitekijä on 15–24 vuoden ikä.

Jos molemmat ehdot täyttävät, seurauksena on helposti kaatuminen ja päävamma. Sille altistaa kypärättömyys – liian moni pyöräilijä luottaa enemmän hyvään onneen kuin suojakypärään.

– Monissa Euroopan maissa on selkeät alkoholin promillerajat pyöräilijöillekin. Niitä voisi meilläkin harkita. Pyöräilyn edistäminen on kaikin puolin suotavaa, mutta pyöräilyn pitäisi olla aina myös mahdollisimman turvallista, Airaksinen sanoo.

 

Kaatuminen yleisin syy pyörätapaturmaan

Noora Airaksinen väitteli viime marraskuussa Itä-Suomen yliopiston terveystieteiden tiedekunnassa. Hänen aiheenaan olivat polkupyöräilijöille, mopoilijoille ja moottoripyöräilijöille sattuneet tapaturmat, vammojen vakavuus ja turmien tilastointi.

Aineistona olivat Pohjois-Kymen sairaalan sähköinen erikoissairaanhoidon potilasaineisto ja potilaskertomukset vuosilta 2004−2006.

Kouvolassa toimivan sairaalan vaikutusalueella asuu noin 100 000 ihmistä. Potilastapauksia oli kaikkiaan 574 kappaletta, joista pyöräilijöitä oli 217.

– Aineisto on vanha, mutta valitettavasti etenkin pyöräilijöiden näkökulmasta edelleen hyvin ajankohtainen, kun pyöräilyä halutaan edelleen lisätä ja edistää, Airaksinen huomauttaa.

Tulosten mukaan pyöräilijöiden tasapainossa ei ole hurraamista. Neljässä tapauksessa viidestä kyseessä oli kaatuminen – ja yksin, ilman ulkoista tekijää tai törmäystä.

Joka kolmannessa tapauksessa polkija sai päävamman. Kypärää käytti vain 13 prosenttia loukkaantuneista.

 

Päävammat yleisimpiä humalaisilla

Tapaturmaan joutuneista pyöräilijöistä 67 oli tapahtumahetkellä humalassa, 150 puolestaan selviä.

Ensimmäisessä ryhmässä päävamman sai 60, mutta jälkimmäisessä vain 29 prosenttia osallisista.

Sen sijaan selvänä kaatuneet loukkasivat huomattavasti useammin kätensä tai jalkansa kuin maistelleet tai juoneet. Huumausaineiden osuutta turmissa ei selvitetty.

– Suurin osa päävammoista oli aivotärähdyksiä, jotka nekin voivat olla pitkävaikutteisia. Varsinaisia traumaattisia päävammoja sattui onneksi vain muutama.

Joka tapauksessa seuraukset olivat pitkäkestoisia. Jos loukkaantunut joutui osastohoitoon, hoitojakso kesti keskimäärin lähes 8 vuorokautta eli pidempään kuin itsensä kolhineen mopoilijan ja motoristin hoitorupeama.

Pyöräilijöistä 30 prosenttia joutui jäämään sairauslomalle, joka kesti keskimäärin 35 päivää.

 

Noora Airaksisen tutkimusaineistossa näkyi alkoholin vaikutus turmiin. Kolmasosa pyöräilijöistä oli alkoholin vaikutuksen alaisena hoitoon tullessaan. He käyttivät kypärää ja loukkasivat päänsä muita herkemmin. Kuva: Kari Pitkänen

 

Tankojuoppoudesta ei sakoteta

Suomessa pyöräily alkoholin tai huumeiden vaikutuksen alaisena on kielletty vain, mikäli siitä on vaaraa muille. Poliisi voi tällöin keskeyttää ajamisen, nuhdella ja laittaa pyöräilijän kävelemään, mutta sakkoja ei määrätä.

– Minusta tulisi pohtia, pitäisikö jo pyörällä ajaminen alkoholin vaikutuksen alaisena eli vaaran aiheuttaminen itselle olla rangaistavaa, Noora Airaksinen esittää.

Ainakaan uusi tieliikennelaki, joka tulee voimaan kesäkuussa 2020, ei ole korjaamassa asiaa.

– Kaatuminen on tapaturmatyyppi, jota myös tulisi tutkia tarkemmin ja selvittää, miksi, miten, missä ja kuinka usein kaadutaan ja millaiset seuraukset sillä on, Airaksinen sanoo.

Suurin osa turmista jää piiloon

Suomessa tapahtui vuonna 2017 yhteensä 50 000 pyöräilijän tapaturmaa.

Luku perustuu niin sanottuun uhritutkimukseen, jossa haastatellaan noin 7 000 ihmistä joka vuosi.

Pyöräilijät olivat mukana joka toisessa vuonna 2017 sattuneessa 40 000 liikennetapaturmassa, yleensä kolarin vastapuolena.

Lisäksi pyöräilijöille lasketaan sattuneen 30000 erilaista liikuntatapaturmaa esimerkiksi retki-, maasto- tai alamäkipyöräilyn yhteydessä.

Suurin osa pyöräilyturmista on lieviä kaatumisia, kolhuja ja nirhaumia, joista ei ilmoiteta poliisille ja jotka eivät vaadi terveyskeskuskäyntiä tai sairaalahoitoa.

Tästä syystä ne eivät myöskään näy virallisissa vammautumistilastoissa vaan jäävät piiloon.

Viralliseen liikenneonnettomuustilastoon päätyi vain 656 pyöräilijän loukkaantumista.

Ruotsi tilastoi

Suomessa turmien kattavaa tilastointia estää se, että poliisin ja sairaanhoidon turmatietoja ei yhdistetä.

Ruotsissa vastaavat tiedot yhdistetään ja kerätään kattavasti valtakunnalliseen Strada-tietokantaan.