fbpx
Teema

Omaisuuden ja henkilöstönsiirto kiehuttaa sote-soppaa

Kysyimme asiantuntijoilta 13 kysymystä uusien maakunnallisten itsehallintoalueiden käytännön järjestäytymisestä ja historiallisen muutoksen seurauksista. Terveydenhoidon ja sosiaalipalvelujen laaja valinnanvapaus voi tulevaisuudessa pistää koko paletin uusiksi.
 
1. Maakunnallistamisessa arviolta yli 200 000 työntekijän työnantaja vaihtuu. Onko mahdollista, että itsehallintoalueilla aloitetaan massiiviset yt-neuvottelut sitten, kun päällekkäisyyksiä aletaan purkaa?
– Se on mahdollista mutta varsin epätodennäköistä. Sote-henkilöstöä eläköityy vuosittain 3 000 työntekijän verran, mikä voi päinvastoin antaa tilaa uusille rekrytoinneille ja niiden kohdentamiselle.
 
2. Siirtyvätkö henkilöstömassat uuden työnantajan palvelukseen vanhoina työntekijöinä?
– Lainsäädäntö on valmistelussa. Tarkoitus on, että henkilöstö siirtyy juuri näin ns. liikkeen luovutuksena. Työsuhteen ehdot eivät muutu.
 
3. Koskeeko viiden vuoden irtisanomissuoja työntekijöitä, jotka siirtyvät kunnan palveluksesta itsehallintoalueen palvelukseen?
– Ei koske.
 
4. Lakkautetaanko kenties terveyskeskuksia, jotka sijaitsevat eri kunnissa lähekkäin, esimerkiksi reilun 10 kilometrin päässä toisistaan?
– Ei välttämättä, mutta osa palveluista voi siirtyä nettiin tai pyörien päälle.
Itsehallintoalueet päättävät toimipisteiden sijainnista. Harvaan asutut alueet tarvitsevat toisenlaisen mallin kuin tiheät kasvukeskukset.
Asetelman pistää uusiksi valinnanvapaus, joka takaa potilaalle mahdollisuuden valita palveluntarjoajan.
Tulevaisuudessa koko terveyskeskuksen käsite muuttunee perusterveydenhoidoksi ja hyvinvointipalveluiksi, joissa myös yksityiset ammatinharjoittajat ovat palveluntuottajia. Muualla Pohjoismaissa ja Euroopassa perusterveydenhoito hoituu pääsääntöisesti niin. Esimerkiksi Tanskassa maksimissaan viiden lääkärin pienet yksityisvastaanotot vastaavat 90 prosentista perusterveydenhoidosta.
Suomalainen kunnallinen terveyskeskusmalli on koko maailmassa hyvin poikkeuksellinen.
 
5. Voiko esimerkiksi itsehallintomaakunnan rajakunnan asiakas saada terveyspalvelunsa naapurikunnasta?
– Kyllä voi.
 
6. Tuleeko lääkäri kenties tulevaisuudessa potilaiden luo?
– Tätä pidetään toivottavana. Muissa maissa käytäntö on yleinen, ja Suomessakin kotilääkärimalleja sovelletaan pienessä mitassa.
 
7. Miten käy Attendon ja Pihlajalinnan kaltaisten yksityisten palveluntarjoajien, joilla voi olla kuntien ja kuntayhtymien kanssa pitkiä sopimuksia?
– Lähtökohtaisesti sopimukset jatkuvat. Ne syynätään kuitenkin yksityiskohtaisesti, jotta niitä voidaan käyttää hyväksi itsehallintoalueiden palveluissa.
Eri asia on, jos kunta tai kuntayhtymä nyt solmii pitkän sopimuksen yksityisen yrityksen kanssa. Siihen saatetaan suhtautua kriittisesti, koska kyse on sopimuksen tekemisestä toisen maksajan piikkiin. 
 
8. Paljon on puhuttu terveyspalvelujen muutoksesta, mutta mitä olennaista sosiaalipuolella tapahtuu?
– Soten so-osaa on ollut vaikeaa hahmottaa samanlaisena kokonaisuutena kuin te-osaa, sillä kenttä on hyvin pirstaloitunut. Erilaisia toimijoita ja malleja on lukemattomia.
Uuden aluehallinnon ja laajan valinnanvapauden myötä sosiaalipalvelujen hyvinvointierot voivat tasaantua ja erityisosaaminen yltää muuallekin kuin kasvukeskuksiin.
 
9. Miten paljon ely-keskusten tehtäviä siirtyy itsehallintoalueille?
– Asia on vielä auki. Siitä voi syntyä sotku.
Osa asiantuntijoista on sitä mieltä, että pelkästään sotessa on alkajaisiksi tarpeeksi vääntämistä. 
Ruotsissa maakäräjäkunnat vastaavat muutamista muistakin tehtävistä, mutta niiden budjeteista terveydenhuolto vie 95 prosenttia.
Näillä näkymin alueille siirtyy ainakin elinkeinojen kehittämistehtäviä. 
 
10. Mitä tehtäviä kunnille jää?
– Muiden muassa perusopetus, kunnallistekniikka, yhdyskuntasuunnittelu ja hyvinvoinnin edistäminen.
 
11. Mitä tapahtuu niille kuntien ja kuntayhtymien miljardiomaisuuksille ja kiinteistöille, joihin liittyvät toiminnot siirtyvät maakuntien hoitoon?
– Tämä saattaa muodostua koko savotan suurimmaksi kannoksi. Valtion työryhmä pohtii asiaa, mutta paketti on aivan levällään.
Yksi vaihtoehto on, että omaisuus tai osa siitä siirtyy uudelle omistajalle ”oikeasta arvostaan”. Siinä piilee kuitenkin keinottelun vaara, jos kunnat ryhtyvät tekemään tähän tähtääviä yliarvostamisratkaisuja. Lisäksi omaisuus on lähtökohtaisesti veronmaksajien omistamaa, ja tässä tapauksessa veronmaksajat maksaisivat omasta omistuksestaan uudestaan. Itsehallintoalueet voivat myös velkaantua heti korviaan myöten.
Muita vaihtoehtoja ovat itsehallintoalueiden kiinteistöyhtiön perustaminen tai omaisuuden jääminen kunnille ja kuntayhtymille. Tällöin itsehallintoalue vuokraisi tarvitsemansa kiinteistöt ja laitteet niiltä.
Todennäköisesti eri alueille tulee erilaisia ratkaisuja.
 
12. Onko oletettavaa, että tärkeimmät terveyspalvelut keskitetään suuryksiköihin maakuntien pääkaupunkeihin?
– Lähipalvelut jäävät lähelle. Sen sijaan sairaalatoiminta on jo nyt varsin keskittynyttä.
Esimerkiksi psykiatriset sairaalat ovat ilman soteakin siirtymässä suurten yksiköiden yhteyteen. Tätä perustellaan lähinnä päivystyksellisillä syillä.
 
13. Tuleeko tästä kaikesta lopulta yhtään mitään?
– Tulee, mutta mitä? Ainakin luvassa on paljon virkamiesselvityksiä ja vaikutusarviointeja.
Kyseessä on historiallinen hallinnollinen muutos. Isoja haasteita ovat infrastruktuurin ja henkilöstön siirto itsehallintoalueille sekä työnjaon ja johtamisen uudelleenorganisointi. 
 
 
Vastaukset ovat yhteenvetoja kommenteista, joita antoivat STM:n sosiaali- ja terveyspalveluosaston osastopäällikkö Kirsi Varhila, HUS:n toimitusjohtaja Aki Lindén, Lääkäriliiton toiminnanjohtaja Heikki Pälve, Attendon viestintä- ja yhteiskuntasuhdejohtaja Lauri Korkeaoja sekä STTK:sta lakimies Anja Lahermaa ja sosiaali- ja terveyspoliittinen asiantuntija Riitta Työläjärvi.

Menot