Teema

“Osa tervehtii ja osa suunnilleen pakenee paikalta” – Ovatko tuppisuut suomalaiset epäkohteliaampia kuin muut?

Teitittely on yleistymässä asiakaspalvelussa Suomessakin. Kohteliaisuus ei ole kuitenkaan vain kauniita sanoja. Eri kulttuureissa kohteliaisuutta ilmaistaan eri tavoin: Ranskassa puhutaan päälle ja Suomessa suu avataan vain, jos on asiaa. Kumpi on kohteliaampaa? Lingvistit Johanna Isosävi ja Tuuli Holttinen vertailevat suomalaisten ja ranskalaisten kielenkäyttöä eri tilanteissa.
Oven auki pitäminen on Ranskassa paljon tavanmukaisempaa kuin Suomessa. Väitöstutkija Tuuli Holttinen avaa kohteliaasti oven muille ihmisille Helsingin Stockmannin pääovilla. Kuvat: Joel Maisalmi

Suomalaiset ovat yrmeitä. He eivät tervehdi naapureitaan tai pidä ovea auki toisille.

Ranskalaiset puolestaan tervehtivät kaikkia naapureita. Jos näin ei käy, niin silloin on jotain pahasti hampaankolossa.

Niinpä Suomeen muuttanut ranskalainen hämmentyi, kun samassa kerrostalossa asuvat ihmiset kulkivat ohi kuin eivät olisi huomanneetkaan. Kylläpä suomalaiset ovat töykeitä!

Esimerkki on peräisin Johanna Isosävin tutkimuksesta. Hän on ranskalaisen filologian tohtori Helsingin yliopistossa. Isosävi on tutkinut muun muassa ranskalaista ja suomalaista kohteliaisuutta. Niistä on löytynyt isoja eroja.

– Suomessa ei ole vakiintunutta normia, keitä kaikkia tulisi tervehtiä. Ranskalaiset ovat ihmetelleet suomalaisia naapureitaan, joista osa tervehtii ja osa suunnilleen pakenee paikalta.

 

Nopeus voi olla kohteliaisuutta

Entä ovatko suomalaiset epäkohteliaita? Eivät välttämättä.

Suomessa ilmaistaan kohteliaisuutta eri lailla kuin monissa muissa kulttuureissa. Kielestämme puuttuvat vastineet esimerkiksi sellaisille kohteliaisuussanoille kuin englannin please ja ranskan s’il vous plaît. Tilanteesta riippuen ne voivat tarkoittaa kiitos tai ole hyvä.

Suomessa on luontevaa tilata kahvi sanomalla “yks kahvi”. Englantilainen ja ranskalainen saattavat puolestaan pitää tällaista käytöstä tylynä.

– Kielentutkijana ajattelen, ettei mikään ilmaisu ole kohteliaampi kuin toinen. Eri kulttuureissa on vain erilaiset arvostukset ja painotukset, kertoo ranskalaisen filologian tohtorikoulutettava Tuuli Holttinen Helsingin yliopistosta.

Holttinen kertoo, että kielitieteessä kohteliaisuus on paljon muutakin kuin tervehtimistä ja teitittelyä. Kohteliaisuus voi tarkoittaa kaikkia keinoja, joilla ihmiset sujuvoittavat sosiaalista tilannetta.

– Jos ihmisiltä kysyy, mitä kohteliaisuus on, he tuskin vastaavat, että se on nopeutta. Esimerkiksi kioskilla kohteliainta voi olla selviytyä tilanteesta nopeasti. Riittää, että sanotaan vain sen lehden tai tupakka-askin nimi, mikä halutaan ostaa.

Holttinen on tutkinut kioskiasiointia Suomessa ja Ranskassa. Selvisi, että kummassakin maassa tehokkuus on valttia.

– Siinä karsitaan kohteliaisuussanoja ikään kuin ne olisivat tukkeena nopeassa tilanteessa, Johanna Isosävi lisää.

 

Hiljaisuus on kohteliasta

Tuuli Holttinen tekee väitöskirjaa, jossa hän tutkii suomalaisten ranskanopiskelijoiden tekemiä ranskankielisiä pyyntöjä. Hän myös vertaa niitä äidinkielenään ranskaa puhuvien pyyntöihin.

Tuuli Holttinen on verrannut kioskiasiointia Suomessa ja Ranskassa. Hän on huomannut, että nopeasta tilanteesta on myös kohteliasta suoriutua nopeasti. Kohteliaisuussanoista tulee toissijaisia.

Holttinen on huomannut, että suomalaisten tekemät pyynnöt ovat aika lyhyitä. S’il vous plaît -ilmaisun käyttö yleistyy vasta edistyneiden opiskelijoiden suussa.

Se ei ole ihme, koska omassa kielessämme kohteliaisuus on usein hyvin hienovaraista.

On aivan eri asia sanoa “jätäthän kengät eteiseen” kuin “jätä kengät eteiseen”. Tietenkin käskymuoto voi olla aivan yhtä ystävällinen, jos sen sanoo oikealla äänensävyllä.

Suomen kielessä on myös konditionaali, jota käytetään etenkin toiveen tai pyynnön esittämisessä: “voisitko avata ikkunan?”

Kohteliaisuutta voi ilmaista sanattomastikin. Suomessa on kohteliasta olla hiljaa, kun toinen puhuu. Ranskassa puolestaan ihmiset puhuvat innokkaasti päälle ja reagoivat toisen sanomisiin herkeämättä.

– Suomessa hiljaisuudella osoitetaan kiinnostusta toisen kertomaa kohtaan. Puhujan vaihtuessa pidetään yleensä tauko ja jäädään odottamaan, aikooko toinen vielä lisätä jotain, Johanna Isosävi sanoo.

 

Ei ole pakko vastata

Suomessa ei tarvitse välttämättä edes vastata, ellei ole mitään sanottavaa – tai sitten toisen sanomia vasta mietitään. Monissa muissa kulttuureissa keskustelun katkeaminen tällä tavoin on kauhistuttavaa.

– Eräs ranskalainen vertasi tätä Haluatko miljonääriksi? -ohjelmaan. Ranskassa kilpailija ajattelee koko ajan ääneen samalla, kun pohtii vaihtoehtoja. Suomessa juontaja täyttää hiljaisuuden sillä välin, kun kilpailija miettii, Isosävi naurahtaa.

Ranskalaisessa keskustelussa suunvuoroja ei jaeta, vaan ne pitää itse osata poimia. Siitä seuraa usein päällekkäispuhuntaa, joka on suomalaisista usein epäkohteliasta. Niinpä suupalttia ranskalaista kuunnellaan niin kauan kuin hän jaksaa puhua.

Isosävi kertoo eräästä hänen tutkimukseensa osallistuneesta bisnesmiehestä, joka piti esityksen suomalaisille kollegoilleen.

Mies vain puhui ja puhui alusta loppuun yksin, ja ihmetteli, kun kukaan suomalaisista ei sanonut mitään.

– Vasta myöhemmin hän tajusi, ettei antanut heille tilaisuutta puhua.

 

Teitittely yleistyy asiakaspalvelussa

Tavat tarttuvat. Suomalaiset matkustelevat paljon ja opiskelevat vieraita kieliä, ja siten uudenlaista kohteliaisuuttakin voi oppia.

Isosävi kertoo, että monet hänen tutkimansa ranskalaiset pitävät suomalaisesta hiljaisuudesta. On ihanaa, kun ei tarvitsekaan olla koko ajan suuna päänä. Lisäksi herroittelu ja rouvittelu ovat Ranskassa vähenemään päin.

Tuuli Holttisen mukaan myös suomalainen kohteliaisuus on muutoksessa. Esimerkiksi pliis-sanasta on tullut käypää puhekieltä varsinkin nuorten keskuudessa.

Teitittely on puolestaan alkanut yleistyä asiakaspalvelussa aivan viime vuosina. Se voi olla peräisin keskieurooppalaisesta kulttuurista, jota yleensä pidetään kohteliaampana kuin suomalaista.

Suomalaiset uskovat siis itse omaan töykeyteensä. Holttisen mukaan ulkomaalaiset saattavat kuitenkin pitää suomalaisia ystävällisinä.

– Minun aineistossani yksi ranskalainen ajatteli, että ranskalaiset vasta epäkohteliaita ovatkin, kun eivät tervehdi tai sano s’il vous plaît, Holttinen nauraa.

 

Kirjoja pänttäämällä ei opi tilannetajua

Kielten opiskelussa käytettävät materiaalit eivät välttämättä vastaa todellista kielenkäyttöä.

Esimerkiksi sitä, milloin puhekumppania pitäisi teititellä, on vaikeaa hahmottaa pelkästään oppikirjojen kautta.

– Ranskassa kyllä teititellään paljon, mutta ranskanopettajana olen huomannut, että sitä myös liioitellaan oppimateriaaleissa, Holttinen sanoo.

Hänen mukaan teitittely opetetaan alkeiskursseilla hyvin säännönmukaisena, vaikka oikeasti ei ole oikeaa tai väärää tapaa puhutella.

Holttisen mielestä virheitä ei tarvitse pelätä, sillä jopa äidinkielellään puhujat epäröivät sopivan puhuttelutavan valinnassa.

Luokkahuoneessa on vaikea harjoitella spontaania puhetilannetta tuttujen opiskelukaverien kanssa.

Ranskalaiset teitittelevät pohjoismaalaisia enemmän.

– Puhuttelutavat tuntuvat olevan kielenopetuksessa sivuseikka. Kulttuurista tietoa pitäisi enemmän integroida opetukseen, Isosävi kertoo.

Hän ehdottaa, että oppitunneilla käytettäisiin enemmän aidoista puhetilanteista poimittuja esimerkkejä. Myös elokuvat voivat toimia hyvänä opetusvälineenä.

Holttinen ja Isosävi kannustavat kielenopiskelijoita hakeutumaan kohdekieliseen yhteisöön ja sellaisiin tilanteisiin, joissa puhuttelua tarvitaan.

– Silloin huomaa, ettei kaikki ei mene aina niin kuin oppikirjoissa, koska kaikki kielenpuhujat eivät ole samanlaisia. Vaihtelu kuuluu kieleen, Isosävi sanoo.

Kohteliaisuus

Kohteliaisuutta tarvitaan sosiaalisissa tilanteissa yhteisen elämän sujuvoittamiseen ja suhteiden ylläpitämiseen.

Positiivinen kohteliaisuus tarkoittaa esimerkiksi kehumista ja myönteisten tunteiden osoittamista toiselle. Esimerkiksi Suomea ja Japania pidetään yleensä negatiivisen kohteliaisuuden maina.

Negatiivinen kohteliaisuus tarkoittaa toisen oman tilan kunnioittamista ja etäisyyden ottamista. Esimerkiksi amerikkalaisia pidetään positiivisen sosiaalisuuden taitureina.

Jokaisessa kulttuurissa on oma kohteliaisuuskoodi. Se tarkoittaa ihmisten tietoutta siitä, millainen käytös tulkitaan kohteliaaksi.

Suomen kielessä kohteliaisuutta voi ilmaista esimerkiksi konditionaalilla (voisitko avata ikkunan), liitepartikkeleilla (olethan varovainen) tai epäsuoralla puheaktilla (onpas tällä kylmä vrt. laita patteri päälle).

Täytyykö teititellä vai saako sinutella?

Suomessa ja ruotsissa teititellään moniin muihin kieliin nähden poikkeuksellisen vähän. Monissa kielissä on tapana teititellä ainakin itseään vanhempia ihmisiä tai tuntemattomia.

Suomessa teitittelystä on pyritty luopumaan viranomaisteksteissä, mutta se on alkanut yleistyä asiakaspalvelussa.

Teitittelyn hallitsemisesta ei tarvitse ottaa stressiä. Teitittely voidaan ottaa puhuttelutavaksi esimerkiksi silloin, kun puhuteltava on arvovaltaisessa asemassa. Esimerkiksi presidenttiä on tapana teititellä haastatteluissa.

Henkilön ikä ei ole välttämättä teitittelyn peruste. Aina voi kysyä, mitä puhuttelumuotoa henkilö itse suosii.

Oikeaoppisessa teitittelyssä puhuttelupronomini on te ja verbi sitä vastaava, esimerkiksi olette. Menneen ajan liittomuodoissa pääverbi on kuitenkin yksikössä. Esimerkiksi “oletteko jo maistaneet kakkua, rouva pormestari?” on väärin, koska tekijöitä on vain yksi. Oikea muoto on “maistanut.”