Teema

Purjehdus onnistuu ilman omaa venettäkin

– Onhan se mieletön tilaisuus olla ison purjeveneen ruorissa avaralla ulapalla Adrianmerellä, hehkuttaa Heidi Kantell.

Menossa on viikon purjehdus Kroatian saaristossa.

– Äitini ja isoäitini ovat ajaneet moottorivenettä, se kulkee suvussa. Teini-ikäiset poikani olivat innoissaan, kun äiti lähti purjehduskurssille, Inkoossa asuva Kantell kertoo.

– Mitä enemmän olen ollut merellä isolla moottoriveneellä, sitä enemmän tuntuu, että matkan tekeminen olisi se juttu, ei päämäärä.

Vesi kohisee, ajaja tähyää keulapurjeen merkkilankoja. Purje pitää saada vetämään kunnolla.

– Purjehtijalle tärkeintä ei ole aina päämäärä, vaan tuulen tavoittelu!

Se on kippari ja opettaja Jaakko Saatsin motto.

Purjehduskoulu Sea Lady Sailing opettaa niin naisia kuin miehiäkin. Aamuisin pidetään teoriatunnit ja valmistellaan päivän harjoitusten aiheet. Opettaja piirtää kuvia veneen rakenteesta, tuulen virtauksesta ja purjehdussuunnista.

Tampereen seudulta tulevat ystävykset Liisa Palmroth ja Eeva-Liisa Lejon jakavat kajuutan viikon ajan.

– Olen ollut aiemmin kavereiden veneissä painona reunalla roikkumassa, mutta nyt haluan oppia olemaan miehistön jäsen, kertoo Palmroth. Veneellä hän elää hetkessä, työasiat unohtuvat täysin mielestä.

Lejon oli jo vuotta aikaisemmin kurssilla Kroatiassa. Nyt hän on retkipurjehduksella. Kroatian Kornatin saaristo on karua kansallispuistoa, jossa yöpyminen on sallittu vain merkityissä paikoissa.

– Vesi on ollut aina minun juttuni, hakeudun veden äärelle. Eron jälkeen mietin, mitä haluan tehdä elämässäni. Purjehdus on mielenkiintoista, purjeita voi säätää loputtomasti. Se on myös meditatiivista, voi rauhoittua ja olla yhtä luonnon kanssa, Lejon sanoo.

Vuodentakaisen kurssin jälkeen hän on purjehtinut eri veneiden miehistöissä Näsijärvellä.

– Nyt sain lisää varmuutta ja kertausta, mutta opin myös uutta asiaa.

Tuorein purjehtijakurssi purjehdusseurueesta on takanaan Eva Jalavalla, joka kävi intensiivikurssin viime kesänä Helsingissä.

Väistämissäännöt palautuvat kaikkien mieleen, kun merellä mietitään, kuka väistääkään ketä.

Tikkakoskella asuvat Päivi Tyynismaa ja Jani Klemola tulivat retkipurjehdukselle innokkaina tekemään kaikkea, mitä osaavat. Tyynismaa peruutti loistavasti laituriin, kun vuorossa oli moottorilla ajon harjoittelua.

– Kaikkea on saatu tehdä. Viikon aikana nousi halu osallistua kurssille.

Klemola hoiti puolestaan lounaskokkivuoron reippaalla luoviosuudella, kun vene oli vuorotellen kallellaan kummallakin kyljellä.

– Oli jännä kokemus tehdä ruokaa keinuvalla hellalla. Emme ole koskaan ennen käyneetkään purjeveneessä.

Vendan eli vastakäännöksen tullessa toki varoitettiin, jotta keittiöväki saattoi varautua veneen kallistumiseen toiselle kyljelle.

– Tämä on iso botski, tilaa on yllättävän paljon, Klemola kehuu.

Vuokraveneellä on pituutta 14 metriä ja painoa 15 tonnia. Kajuuttoja on neljä ja keskellä tilava salonki.

Viikon viimeisenä päivänä käydään kisa toisen Sea Ladyn kurssiveneen kanssa.

– Älä anna veneen viedä naista, ohjeistaa opettaja ruorin taakse.

Välillä löysätään keulaa, sitten kiristetään isoa. Kesken purjeiden virityksen saa päähuomion paikalle saapunut delfiiniparvi.

Kisa on kuin shakinpeluuta saaristossa. Taktikointia, tuulen tavoittelua.

Vene 18 Båt -venemessut Messukeskuksessa Helsingin Pasilassa 9.–18. helmikuuta.

Päivän lehti

7.4.2020