Teemajutut

Puutalon uusi elämä on sattumien summa

Jalkakäytävälle maalattu räsymatto toivottaa vieraan tervetulleeksi vaaleankeltaiseen puutaloon Hämeenlinnan keskustassa. Ulko-oven päällä liehuu Suomen lippu lähes sadan vuoden takaa.

Yhtä vanha on itse talo, johon aukeaa juhannuksen tienoilla Matin ja Maijan Majatalo. Sisältä löytyy rakennuksen ikään sopiva, kotoisa sekoitus vanhan ajan tunnelmaa eri vuosikymmeniltä.

Majataloa pitävät Karoliina Frank ja Tapio Vekka, joiden ensimmäisten etunimien mukaan se on saanut nimensä. Sattumalta talossa muinoin asuneen pariskunnan nimet olivat myös Matti ja Maija.

Sattumia täynnä on ollut myös vuonna 1923 valmistuneen talon noin 400 neliön sisustaminen, johon meni vain kolme kuukautta.

– Sisustaminen oli helppoa, koska tämä ei vastaa ollenkaan omaa tyyliämme. Kalusteet ovat löytyneet melkein vahingossa, Frank kertoo.

Tapettien värit valittiin kaupassa, mutta ne sattuivat suunnittelematta sointumaan majoitushuoneiden kaakeliuunien sävyihin. Frankin tytär osti kirpputorilta kasan itämaisia mattoja ja räsymattoja hetken mielijohteesta, ja ne sattuivat sopimaan täydellisesti muuhun sisustukseen.

Majataloa pitävän pariskunnan oma maku on moderni. Kotona sisustus on yksinkertaista, päävärit valkoista ja harmaata.

– On ollut hauska mennä eri kentälle. Suurin osa sisustusratkaisuista on sellaisia, joita en ottaisi omaan kotiini, mutta tänne ne sopivat kuin nenä päähän, Karoliina Frank sanoo.

Punainen lankasisutuksessa on ollut, että majatalo on myös koti. Aamupalalla istutaan emännän ja isännän keittiössä. Omasta modernista kodista majatalon puolelle pääsivät Artekin pöydät ruokailutilaan.

Majatalossa on myös paljon pariskunnan omia perintötavaroita, joille ei olisi muuten ollut käyttöä. Esimerkiksi eteisessä roikkuu Frankin isoäidin tekemä ryijy.

– Se on ollut vuosikausia kaapissa, koska kuka sen nykyään haluaisi omaan kotiinsa. Tänne saa upotettua omista nurkista kaiken, mitä ei kehtaa heittää pois, Frank kertoo.

Muut kalusteet on ostettu kirpputoreilta, netistä, saatu lahjoituksina tai annettu majataloon ”ikilainaan”. Tapio Vekan mukaan onni on ollut, että vanhoja isokokoisia kalusteita löytyy nykyään halvalla.

– Kukaan ei halua esimerkiksi kookkaita kaappeja, koska ne ovat painavia eivätkä mahdu nykykoteihin. Olemme bongailleet vanhoja huonekaluja puoli-ilmaiseksi, Vekka toteaa.

Vaikka majatalo on sisustettu talovanhuksen ehdoilla, kalusteissa ei ole jumiuduttu vain yhteen aikakauteen.

– Yksi syy on budjetti, josta olemme pitäneet tiukasti kiinni. Meillä oli koko remonttiin 100 000 euroa, josta viidesosa meni keittiöön. Kompromisseja tehdään talon ehdoilla, Karoliina Frank sanoo.

Puutalon rakennutti 1920-luvulla Tuomen perhe, joka piti kangaskauppaa Hämeenlinnan torin laidalla. Kymmenen huoneen talo oli tarkoitettu kolmelle perheelle. 1970-luvusta lähtien taloa uhkasi purku parkkipaikan tieltä, mutta se palasi rakennuttajasuvulle 2000-luvun vaihteessa. Silloin tehtiin peruskorjaus, eli nyt majatalo vaati vain pintaremonttia.

Lisäksi uudet omistajat remontoivat taloon kuusi majoitushuonetta ja jokaiseen oman kylpyhuoneen. Pohjakerrokseen tulee pariskunnan oma koti, jonka sisustus vastaa enemmän heidän omaa modernia tyyliään.

Matin ja Maijan Majatalo ei yritä tavoitella ketjuhotellin tunnelmaa. Seinät saavat olla vinossa ja lattia narista jalkojen alla.

– Alusta asti ajatus oli, että niin paljon säilytetään vanhaa ja tuodaan talon tarinaa esiin kuin mahdollista, Tapio Vekka sanoo.

Alkuperäiset ovet ovat tavanomaista kapeammat. Osassa majoitushuoneiden kylpyhuoneista on ikkunat, joihin laitettiin kirpputorilta hankitut pellavasalusiinit. Yksi niistä on ommeltu entisen emännän Maijan kirjailemasta lakanasta.

Sisustuksessa onsäilytetty alkuperäisiä värejä, jotka on poimittu vanhanajan värikartasta. Majoitushuoneiden yksi seinä on värikästä ja ronskia kukkakuvioista tapettia, ja loput seinät on maalattu tapetista löytyvällä värillä.

Räväköiden kukkatapettien löytäminen ei ollut itsestäänselvyys. Keittiön ja eteisen tapetit ovat suomalaisia, mutta muut piti tilata Englannista paikallisen remonttiliikkeen kautta. Esimerkiksi Sandersonin ja Morris & Co:n vanhaa aikaa henkivät persoonalliset paperitapetit täytyi laittaa seinille perinteisin menetelmin, mihin tarvittiin ammattilaisten apua.

Suurin osa majatalon kalusteista on 1920–1950-luvuilta, ja muutama vanhempi kaappi on 1800-luvun lopulta.

– Vanhat tavarat eri vuosikymmeniltä sopivat kuin huomaamatta yhteen, ja niitä on löytynyt helposti. Alakerrassa on ylimääräisenä yksi sohva, joka ei mahtunutkaan mihinkään, Vekka kertoo.

Sisustuksessa näkyy myös rakennuksen historia. Majoitushuoneista löytyvät entisen isäntäväen, Matin ja Maijan, jäämistöstä tuolit, puhelin, lamppu sekä Maijan kampauspöytä ja kapiokirstu.

Tuoreimpia artikkeleita