Teema

Pyörän selkään jo kaksi-vuotiaana

Kevät ja kesä on parasta aikaa opettaa jälkikasvulle pyörällä ajon jaloa taitoa.

Apurattaat ovat ajo-opetuksen perintein kulmakivi, mutta suosiotaan kasvattavat myös polkimettomat potkupyörät, joilla lapsi pääsee pyörän selkään jo varhain.

– Perinteinen apurattailla opettelu on yhä yleisintä, mutta potkupyörien myynti on viime vuosina ollut kasvamaan päin, kertoo oululaisen Pyörä-Suvalan kauppias Jari Suvala.

Hänen mukaansa potkupyörät ovat monissa maissa selvästi suuremmassa suosiossa kuin meillä.

– Meillä käy kesäisin esimerkiksi norjalaisia matkailijoita hakemassa pyörää lapselle, ja se tarkoittaa nuorempien kohdalla miltei aina potkupyörää.

POTKUPYÖRÄ SOPII noin kaksivuotiaille ja sitä vanhemmille. Myös tasapainopyöräksi nimitetyn vempeleen juju on siinä, että lapsi oppii sen avulla jo varhain pyörän tasapainottamista. Apurattailla taito ei juurikaan kehity.

Monessa perheessä on huomattu, että potkupyörällä aloittelevat lapset usein oppivat pyöräilyn jo melko varhain.

Näin kävi esimerkiksi tamperelaisten Pasi ja Eeva Kaarneen poikien kohdalla.

– Meillä molemmilla pojilla on ollut potkupyörät alla, ja nuorempi oppi ajamaan ”oikealla” pyörällä jo kolmen vanhana. Potkupyörää kannattaa kyllä ehdottomasti kokeilla, Pasi Kaarne sanoo.

Oli opettelutapa mikä tahansa, touhussa kannattaa aina edetä lapsen kiinnostuksen tahtiin ilman pakkoa – yksi oppii pyöräilyn kolmevuotiaana, toinen kuusivuotiaana.

Myös erilaiset vaiheet opettelussa ovat järkevä tapa edetä. Esimerkiksi tasapainoa voi ensin harjoitella potkuttelemalla ja rullaamalla, sitten polkemista apurattaiden kanssa ja siirtyä lopulta polkemaan ilman apurattaita.

KUTEN MUUSSAKIN pyöräilyssä, on tärkeää että pyörä on sopivan kokoinen. Potkupyörässä satula säädetään niin, että lapsen jalat yltävät maahan ja polviin jää silloin vielä pieni kulma. Sopivuus kannattaa testata ennen ostamista.

Potkupyörien hinnat vaihtelevat parista kympistä jopa 200 euroon.

Ilman rahanmenoakin voi selvitä: jos varastosta löytyy sopivan pieni lastenpyörä, siitä voi tehdä potkupyörän irrottamalla polkimet tai kammet.

Osan pyöräilyn iloon sijoitetuista rahoista voi saada aikanaan takaisin, sillä hyväkuntoisille käytetyille potkupyörille on kysyntää netin kauppapaikoilla.

KUINKA KALLIS ja edullisempi potkupyörä sitten eroavat tositoimissa, vai eroavatko mitenkään?

Otimme testiin ja lähempään tarkasteluun kaksikon täysin eri hintaluokista. Kalleinta päätä edusti lastenpyöriin erikoistuneen brittiläisen Islabikesin Rothan, joka maksaa lähes 200 euroa.

Edullisempia ”markettipyöriä” edusti Prisman valikoimiin kuuluva noin 70 euron Jupiter Spark.

Molemmat vaativat paketista otettuna hieman kasaamista, mutta vaikeaa se ei ole.

Testimiehistönä toimivat jo kokenut potkupyöräilijä Veikka Tolkkinen, 3, ja ensimmäisen kerran pyörän satulaan totutteleva Ossi Pasanen, 2.

Heti alkuun 98-senttisellä Ossilla oli vaikeuksia saada jalka Sparkin rungon yli. Rothanin matalamman rungon päälle nousu onnistui helpommin. Satulan korkeussäätöjen jälkeen Veikka otti Sparkin heti omakseen ja rullaili pitkin asfalttia vaivattomasti. Sadeilmalla haalarin kuraantumista estäviä lokasuojia osaa arvostaa.

Ossi aloitti potkupyöräilyn tyypillisesti, eli vain kävelemällä satulassa istuen. Samalla kääntäminen ja ohjaustangosta kiinni pitämisen tärkeys tulevat selviksi.

Rothanin tangosta löytyvän kahvan merkityskin valkenee.

– Voiko siitä jarruttaa?

Molemmat pyörät osoittautuvat testiajelun perusteella kelpo laitteiksi pyöräilyn aloittamiseen.

Yksityiskohtien toteutuksessa on kuitenkin eroja, joista lisää oheisissa arvioissa.

Mutta kumpi pyörä on poikien mielestä hienompi?

– Tuo.

Rukkaset osoittavat valkoista Sparkia.

Lahjomaton testiryhmä on puhunut.