Teema

Ransu-kissa oli menehtyä väärään diagnoosiin

Kesäkuussa sosiaalisessa mediassa levisi laajasti kirjoitus, jossa koiranomistaja syytti eläinlääkäriasemaa hoitovirheistä ja huonoista menettelytavoista, joiden hän väitti johtaneen lopulta koiran lopettamiseen. Julkaisua jaettiin Facebookissa yli 20 000 kertaa ja kritiikin kohteena ollut eläinlääkäriketju julkaisi siihen vastineensa.

– Nämä ovat ikäviä yksittäistapauksia, joihin ulkopuolisen on mahdotonta ottaa kantaa muuten kuin huolellisesti tehtyjen potilasasiakirjojen perusteella, toteaa eläinlääkäriliiton puheenjohtaja Päivi Lahti.

Lahden mukaan ikävä piirre on, että asiakas voi kertoa mitä vain, mutta eläinlääkäri ei voi koskaan puolustautua julkisesti.

– Siksi olisi erittäin hyvä, että hoitovirheväitteet käsiteltäisiin hoitaneen eläinlääkärin ja Eviran kanssa, jolloin kumpikin osapuoli pystyisi kertomaan näkemyksensä.

Eduskunnan eläinsuojeluryhmän puheenjohtaja Ritva ”Kike” Elomaa otti yhteyttä päivityksen tehneeseen koiranomistajaan saadakseen lisätietoa tapauksesta ja selvittääkseen, onko jotain mihin eläinsuojeluryhmän olisi reagoitava.

– En usko, että hän on valehdellut. Tämä oli järkyttävää. On käsittämätöntä, että tällaista tapahtuu, Elomaa kommentoi.

Lahti kieltää, että eläinlääkärit tavoittelisivat taloudellista voittoa eläinten hyvinvoinnin kustannuksella.

– Oli työnantaja mikä hyvänsä, eläinlääkärit toimivat potilaan parhaaksi eläinlääkärin etiikan velvoittamina. Kukaan ei voi kävellä eläinlääkärin autonomian yli, hän painottaa.

Eläinlääkäri antaa hoitovaihtoehdot, joista asiakas voi valita. Jos potilaan hyvälaatuinen elämä ei jatkuisi, eläinlääkäri suosittelee lopettamista. Lopputuloksen ennustaminen ei ole aina helppoa. Siinä eläinlääkäriä auttaa kokemus ja kollegoiden konsultointi.

– Ne ovat hyvin hankalia tilanteita, kun ei ole kristallipalloa, mistä ennustaa. On operaatioita, joissa onnistumisen mahdollisuus on pieni, mutta kuitenkin joku prosentti aina toipuu, Lahti sanoo.

Jos eläinlääkärin epäillään tekevän toimenpiteitä ilman riittävää osaamista tai muuten vaarantavan potilasturvallisuutta, on kyseessä viranomaisasia. Eläinlääkärin ammatinharjoittamista ja vastaanottotoimintaa valvovat Evira ja aluehallintovirastot.

Suurin osa lemmikinomistajan ja eläinlääkärin välisistä erimielisyyksistä selviää keskenään neuvottelemalla. Lausuntopyyntöjä tulee eläinlääkintävahinkojen arviointilautakunnalle vuosittain kolmisenkymmentä. Eläinlääkäreiden neuvontapyyntöjä hoitovirhesyytöksiin liittyen on eläinlääkäriliiton asiamiehillä jatkuvasti käsittelyssä.

– Emme tilastoi niitä, mutta eivät ne mitenkään harvinaisia ole, Lahti sanoo.

Lännen Media tavoitti parikymmentä lemmikinomistajaa, jotka kertoivat toinen toistaan kurjempia kokemuksia eläinlääkärin huonosta hoidosta tai palvelusta. Monet syyttävät eläinlääkäriä valehtelusta ja keskustelun vääristelystä, minkä takia he eivät ole uskaltaneet tai halunneet viedä asiaa Eviran käsittelyyn.

– Emme missään tapauksessa neuvo eläinlääkäriä toimimaan vastoin lakia tai hyviä eläinlääkärikäytäntöjä, Lahti toteaa.

Useat lemmikinomistajat korostavat saaneensa myös hyvää palvelua ja onnistunutta hoitoa eri eläinlääkäriltä. Yksittäiset huonot kokemukset ja hoitovirheet saavat kuitenkin nostamaan mekkalan, kun hintana on ollut rakkaan perheenjäsenen tarpeeton kärsimys tai jopa menehtyminen.

Kaisa Heinon Ransu-kissa oli menehtyä vuonna 2015 eläinlääkärin virheelliseen diagnoosiin. Kissa vietiin eläinlääkäriin oksentamisen takia. Se röntgenkuvattiin ja suolistossa näkyi tumma alue, jota eläinlääkäri ei kuitenkaan pitänyt oireiden aiheuttajana. Hän lähetti potilaan kahtena peräkkäisenä päivänä kotiin ilman parannusta. Toisena päivänä diagnoosiksi annettiin diabetes.

– Suhtauduin siihen epäilevästi. Vaikka Ransulla oli ylipainoa, sillä ei ollut mitään muita diabetekseen viittaavia oireita, Heino kertoo.

Eläinlääkäri opetti Heinolle insuliinipistoksen antamisen, antoi loput hoito-ohjeet paperilla ja lähetti kotiin. Heino halusi varmistua diagnoosista ja vei kissan toisen eläinlääkärin vastaanotolle.

Samana päivänä Ransun kunto romahti äkillisesti. Syynä oli kalium-arvojen vajoaminen, joka johtui monen päivän oksentelusta. Uusi eläinlääkäri pyysi Ransusta otetun röntgenkuvan edellisestä hoitopaikasta ja totesi siitä, että kissalla on suolitukos. Se oli leikattava heti, kun kalium-arvot saataisiin kohdilleen.

Ilman leikkausta Ransu olisi kuollut suolitukokseen tai insuliiniin, jota sille turhaan pistettiin. Ensimmäisenä Ransua hoitanut eläinlääkäriasema lupasi kirjallisesti maksaa kaikki rahat takaisin. Heino kuitenkin piti eläinlääkärin virhettä niin räikeänä, että päätti tehdä lisäksi kantelun Eviraan. Siitä kuullessaan eläinlääkäriasema pidättikin osan rahoista itsellään, kunnes Eviran päätös tulisi.

– Sanoin, että eihän Evira ota kantaa maksuasioihin, mutta he sanoivat, että haluavat silti katsoa ensin Eviran kannan. Minusta se oli kiusaamista, Heino sanoo.

Heino oli yhteydessä myös kuluttajaneuvontaan, joka puolestaan oli yhteydessä eläinlääkäriketjun klinikkajohtajaan. Vaikka kuluttajaneuvoja suositteli rahojen maksamista takaisin, Heinon oli riitautettava asia kuluttajariitalautakunnassa. Vasta kun Eviran eläinlääkintävahinkojen lautakunta antoi huomautuksen eläinlääkärille, sai Heino rahansa takaisin.

– Jos olisin ensin hoksannut odottaa rahat takaisin ja sitten tehdä kantelun Eviralle, olisi jäänyt pari vääntöä välistä.

Heinon Lännen Medialle toimittamassa Eviran päätöksessä todetaan, että huolellisesti toimivan eläinlääkärin olisi tullut päätyä suolitukosdiagnoosiin. Koska kissojen verensokeri voi nousta hetkittäin useasta syystä, ei yhden verinäytteen perusteella tulisi tehdä päätelmää diabeteksesta. Evira antoi eläinlääkärille huomautuksen huolimattomasta diagnoosista ja ohjeisti häntä olemaan jatkossa tarkempi ja huolellisempi.