Teemajutut

Seittilankojen vangiksi ei tarvitse jäädä

On aikoja, jolloin olo on kuin kärpäsellä hämähäkin verkossa. Totaalisen jumissa. Mitä enemmän yrittää pyristellä irti, sitä tiukempaan pakettiin päätyy. Ulospääsy tuntuu toivottomalta, ja jonkin epämääräisen saalistajan uhka on aistittavissa aivan lähettyvillä.

Tätä ajanjaksoa voi verhota tunne nimeltä häpeä, pettymys, suru tai katkeruus. Se voi olla myös pelko, epävarmuus, yksinäisyys – tai jokin muu.

Seittiin verhoutunut olo voi tulla myös menneisyyden taakoista. Ihan kuin kulkisi hämärässä autiotalossa, jossa pöly ahdistaa henkeä ja jossa joka oviaukosta kasvoihin tarttuu uusi seittilanka. Missä täällä on ikkuna, josta saa raikasta ilmaa?

Seittilangoista irrottautuminen tai pölyjen pudisteleminen on uuvuttavaa hommaa, hidasta ja joskus epätoivoiseltakin tuntuvaa. Ja kuitenkin mahdollista. Toisinaan siihen tarvitaan toisen ihmisen apua – jonkun, joka tulee ja katkaisee langat tai avaa ikkunan ja päästää ilmaa sisään. Auttaa näkemään, mistä pääsee ulos.

Hämähäkin saalislankoihin päätyneistä hyönteisistä parhaiten pakoon pääsevät ne, joiden siivet ovat pienen pienten suomujen peitossa. Ne auttavat liukumaan seittilangoista irti.

Jäin miettimään, mitä ovat ne ihmisen siipien suomut, jotka auttavat liukumaan jumitilanteista eteenpäin.

Puhutaan voimavaroista. Pienen pieninäkin ne yhdessä auttavat pitämään toivoa yllä, yrittämään vielä uudelleen, näkemään mahdollisuuksia tai tekemään päätöksiä. Niistä kannattaa pitää huolta, niitä kiillottaa mennen tullen.

Ne ovat asioita, jotka vahvistavat omaa hyvinvointia. Kannattelevat, kun elämä on vaikeaa. Voimavarasuomuja voivat olla työstä saatu kiitos, lapsenlapsen luottavainen käsi kädessä, muisto tilanteesta, jossa asia ratkesi parhain päin. Osaamista, ystävyyttä, kädentaitoa. Asvaltin raosta esiin tunkeva lehti, joka muistuttaa, että olosuhteista huolimatta elämällä on mahdollisuus.

Kirjoittaja on toimittaja ja terapeutti.

Tuoreimpia artikkeleita