Teema

Seksuaalikasvatuksen pitää alkaa jo reilusti ennen kouluikää

Edelleen me vanhemmat hämmästymme, kun lapsi esittää kysymyksiä seksuaalisuudesta.

Väestöliiton lastenpsykiatri, asiantuntijalääkäri Raisa Cacciatore kehottaa olemaan armollinen itselle.

– Millaisen seksuaalikasvatuksen me vanhemmat olemme saaneet? Emme juuri minkäänlaista.

Seksuaalikasvatukseen liittyykin paljon tietämättömyyttä ja väärinkäsityksiä, jotka haittaavat meitä aikuisia. Se johtuu puhumattomuudesta.

– Meillä on edelleen käsitys, että seksuaalisuus on sama asia kuin seksi eli yhdyntä eli aikuisten asia. Varsin suppea käsitys.

Seksuaalikasvatus tarkoittaakin paljon muuta kuin puhetta lisääntymisestä.

Cacciatoren mielestä on erinomaista, että nykyvanhemmat haluavat lastensa saavan seksuaalikasvatusta. Se näkyy muun muassa Väestöliiton nettisivuilla. Sieltä etsitään paljon tietoa, kuinka seksuaalisuudesta voi puhua eri-ikäisille lapsille ja nuorille.

– Jokaisen ei tarvitse keksiä pyörää itse. Sivuilta saa sanoja ja malleja, kuinka puhua.

Seksuaalikasvatus alkaa jo aivan nuorena. Lapselle nimetään kaikki ruumiinosat ja opetetaan kunnioittamaan omaa ja toisten kehoa.

– Oma keho on ikioma ja siitä saa nauttia.

Se tarkoittaa myös sitä, että lapselle kerrotaan rajat. Itseään ei voi hinkata kaikkien nähden, mutta omasta kehosta voi nauttia yksin ja rauhassa.

Lapsuuden seksuaalisuus on eri asia kuin aikuisten seksuaalisuus.

Cacciatore muistuttaakin, että ennen kouluikää seksuaalikasvatuksessa tapahtuu paljon asioita, vaikkei lisääntymisestä puhuttaisi vielä mitään. Varhain koetut sanat, kiellot, asenteet ja kehon tuntemukset määrittävät lapsen seksuaalisuutta, vaikka lapsuudessa kyse ei ole seksualisoituneista tilanteista.

– Ne jäävät kehon muistiin. Jos seksuaalinen itsetunto tuhotaan lapsena, aikuisena voi olla vaikea nauttia nakuleikeistä.

Cacciatore harmittelee aikuisten asennetta, jossa lasten pusuhipat ja alakouluikäisten seurustelu nähdään aikuisnäkökulmasta, vaikka se on lapsuuteen kuuluva juttu.

Kouluun mennessä lapsen pitäisi tietää elämän perusasiat eli miten vauvat tulevat.

– Viimeistään koulussa isommat kertovat asioita ja ne voivat olla hyvin värittyneitä. Isoilla lapsilla on älykännykät ja he voivat näyttää pienemmille materiaalia, joka voi järkyttää lasta.

Nykyinen opetussuunnitelma määrittelee, että 1–2-luokalla opetetaan elämän perusasiat. 3–6-luokalla on ihmisen biologiaa.

Cacciatore näkee, että ihmisen biologia tulee opetussuunnitelmassa lapsille sopivaan aikaan, jos seksuaalisuutta on jo muutenkin käsitelty. Koulun opetuksen varaan seksuaalikasvatus ei kuitenkaan saisi jäädä.

Nuoret haluavat tietää seksuaalisuudesta asioista enemmän kuin heille usein kerrotaan. Mannerheimin lastensuojeluliiton mukaan nuoret haluavat saada tietoa seurustelusta, rakastumisesta, ihmissuhteiden ylläpidosta, ristiriitojen ratkaisemisesta ja suhteiden päättämisestä.

Seurustelu ei nuorelle tarkoita automaattisesti seksiä, vaan ihmissuhdetta.

– Seurustelu on usein pitkään sitä, että tutustutaan toiseen. Nykyään internet mahdollistaa sen, että tutustutaan ensin toisen ajatuksiin ja sitten vasta tavataan.

Cacciatore ymmärtää, että oman lapsen kohdalla vanhempi miettii mahdollisia riskejä. Hän kehottaakin juttelemaan niistä lapsen kanssa rauhallisesti.

– Hyvä ohje edelleen on, että vanhempi ostaa lapselle kondomeja ja suosittelee harjoittelemaan käyttöä ennen kuin niitä oikeasti tarvitaan.

Mitä jos vanhemman ja lapsen ajatusmaailmat eivät kohtaa?

– Silloin puheyhteys helposti menee poikki. Vanhempi joutuu punnitsemaan, mikä on kannattavaa. Omaa lasta ja nuorta ei voi loputtomasti hallita. On monenlaisia käsityksiä esimerkiksi siitä, saako lapsi olla yökylässä poika- tai tyttöystävän luona. Niihin ei ole yksiselitteistä vastausta, vaan jokaisen perheen pitää punnita asiaa omalta kohdaltaan.

Jos puheyhteys katkeaa kokonaan, kannattaisi vaikeista asioista puhua jonkun ulkopuolisen tai ammattilaisen kanssa.