Teema

Sijoita lapsen kohtaamiseen ainakin vartti päivässä

Tämän tästä jostain päin pohjalaismetsiä kajahtaa hilpeä huuto.

– Team Grumpy Cats!

Vaasalainen Erholtzin perhe on löytänyt jälleen uuden geokätkön, minkä kunniaksi on syytä hieman tuulettaa.

RETKEILYÄ JA MUUTA ulkoilua rakastava perhe on huomannut, että geokätköily sopii koko porukalle.

– Kun perheessä on poika ja tyttö, joilla on ikäeroa viisi vuotta, intressit eivät aina kohtaa, Johanna Erholtz sanoo.

Yhtä lailla Erholtzit myös hiihtävät, luistelevat ja pyöräilevät tai käyvät yhdessä uimassa. Usein ulkoiluun liittyvät hyvät eväät, tavallisimmin makkaranpaistoa nuotiolla.

– Joskus kesällä lähdetään katsomaan Juhon, 12, futisharkkoja, haetaan sen jälkeen hampurilaiset ja mennään puistoon syömään. Se on sellaista arjen juhlaa.

Annan, 7, ja Juhon kanssa touhuaminen on Toni ja Johanna Erholtzille luontainen tapa elää.

– Minulle se on myös valinta. Nämä ovat parhaita ystäviäni, joiden kanssa haluan viettää kaiken mahdollisen vapaa-ajan. Päivän paras hetki on, jos pääsee joskus aikaisemmin töistä hakemaan lapsia, Toni Erholtz sanoo.

Yhteinen perheaika on myös piirtämistä, lautapelien pelaamista tai kesäisin kalastamista ja majan rakentamista. Viikonloppuisin perhe lösähtää karkkipussit kourassa sohvalle katsomaan Voice of Finlandia ja Haluatko miljonääriksi -ohjelmaa. Niin, ja iltaisin luetaan iltasatu, yhdessä.

– Yhdessä tekeminen luo yhteenkuuluvuuden tunnetta. Joka perheessä känätään, meilläkin. Riitoja ei kuitenkaan synny retkillä. On kiva huomata, että lapset puuhaavat yhdessä ikäerosta huolimatta, Johanna Erholtz toteaa.

– Jos ollaan kotona, ovikello soi ja pelit ja pleikat kiinnostavat. Kun lähdetään retkelle, näitä ei ole.

MONEN PERHEEN arjen kohtaamiset tuntuvat tapahtuvan useimmiten eteisessä, kun työ- ja koulupäivän jälkeen kiidetään kavereille, harrastuksiin ja takaisin.

Arjen keskelle voi tietoisesti raivata tilaa sekä vanhemman ja lapsen kahdenkeskisille tuokioille että koko perheen yhteiselle ajalle. Niihin vaalittu aika poikii moninkertaisena hyvänä takaisin.

– Kun perheellä on yhdessä hauskaa, tulee samalla helposti annettua hyvää palautetta lapsille, lapsiperhetyön asiantuntija Minna Kuosmanen sanoo.

– Kun lasta kehuu, hän myös alkaa toimia kehujen mukaan. Lapsen tarve on toimia niin.

Myönteinen palaute kohentaa myös itseluottamusta. Kun lapsi tuntee olevansa hyväksytty, hän alkaa luottaa siihen, että selviytyy ja uskaltaa olla oma itsensä vaikka vähän erilaisenakin.

AINA KALENTERIN kuormitukseen ei pysty heti vaikuttamaan. Silloin aika on otettava niistä hetkistä, kun se on mahdollista. Kuosmanen puhuu vartin kohtaamisista.

– Kun lapsi saa päivittäin edes viisitoista minuuttia jakamatonta huomiota, se rauhoittaa koko loppupäivää. Lapsen ei enää tarvitse hakea huomiota kielteisellä tavalla. Jos lapsi tykkää pelata lautapelejä, sitten pelataan. Jos leikkiä legoilla, sitten leikitään.

Lastenpsykiatri, perheterapeutti Janna Rantalan mielestä on tärkeää, että vanhempi osoittaa kantaneensa lasta mielessään päivän aikana.

– Puhu päivä läpi lapsen kanssa. Kerro, että olet ajatellut häntä. Huikkaa isompi lapsi viereen laittaessasi ruokaa tai pyykkejä. Kysy, mitä kuuluu.

Rantalan mukaan iso osa kiireestä on itse järjestettyä.

– Kannattaa miettiä, ketä varten näitä vuosia elää. Lapset ovat vain hetken kiinnostuneita aikuisten ajasta.