fbpx
Teema

Suomalaisten sairauslomissa tapahtui yllättävä käänne – Uutena ilmiönä näkyy työikäisten vapaa-ajan uupumus

Suomalaisten sairauspoissaolot vähenivät ensin kymmenen vuotta, mutta kääntyivät viime vuonna pitkästä aikaa kasvuun. Mistä sairauslomien lisääntyminen oikein johtuu? Uskalletaanko nyt sairastaa aiempaa herkemmin? Entä kuinka moni liioittelee oireitaan? Asiantuntijalääkärin mukaan ihmisiä hoidetaan edelleen aivan liian sairauslomapainotteisesti.
Yhä useampi kärsii mielenterveyden häiriöistä, jotka haittaavat työntekoa.

Kun talous kääntyy kasvuun, suomalaiset alkavat taas sairastaa. Siltä ainakin näyttää, jos katsoo sairauspoissaolotilastoja. Viime vuonna sairauslomien määrä kasvoi pitkästä aikaa.

– Kyseessä on käänne. Poissaolot ehtivät tätä ennen vähentyä kymmenen vuoden ajan, kertoo tutkimustiimin päällikkö Jenni Blomgren Kelasta.

Kasvu selittyy mielenterveyshäiriöistä johtuvien sairauspoissaolojaksojen lisääntymisellä. Yleisimpiä olivat masennus- ja ahdistuneisuushäiriöt, joita on naisilla useammin kuin miehillä. Kasvua oli myös unihäiriöissä.

Mielenterveyshäiriöiden perusteella alkaneiden sairauslomien määrä kasvoi peräti 16 prosentilla vuosien 2016 ja 2017 välillä. Kaikkiaan kasvua oli 2,5 prosenttia.

Blomgrenin mukaan Kelan korvaamat poissaolot ovat lisääntyneet myös tänä vuonna, joskin hitaammin kuin edellisvuonna. Kelan tilastoissa näkyvät pitkät, yli 10 päivän sairauslomajaksot.

 

Työelämän tahti on kiristynyt

Miksi ihmisetsitten sairastelevat eniten silloin, kun talouden rattaat ovat päässeet vauhtiin?

Blomgrenin mukaan vaikuttaa siltä, että sairastuvuus ei oleellisesti lisäänny, vaan ihmisten käyttäytyminen muuttuu talouden suhdanteiden mukaan.

Kun työttömyys laskee, ihmiset uskaltavat olla useammin poissa töistä, koska pelko työpaikan menettämisestä on pieni. Toisaalta silloin, kun ajat ovat kovat ja työttömyysprosentti on korkea, työttömien joukossa on enemmän sellaisia, joilla on erilaisia sairauksia.

Nousukaudella työmarkkinat imaisevat jälleen herkemmin mukaansa myös terveysongelmaiset.

– Sitten voi myös kysyä, vaikuttaako poissaoloihin työelämän tahdin kiristyminen, Blomgren toteaa.

 

Sairauslomilla keplotellaan jonkin verran

Lyhyissä sairauslomissa näkyvät yleensä samat trendit kuin Kelan korvaamissa pidemmissä poissaoloissa. Näin arvioi Jan Schugk, joka siirtyi lokakuun alussa Elinkeinoelämän Keskusliiton asiantuntijalääkärin paikalta työeläkevakuutusyhtiö Varman projektijohtajaksi.

– Tämä on aika loogista, koska lyhyt edeltää aina pitkää poissaoloa, Schugk toteaa.

– Vuoden 2017 tietoja meillä ei ole vielä, mutta uskon että omien kyselyjemme luvut tulevat vahvistamaan tämän.

Niin yllättävältä kuin se kuulostaakin, yleisen hyvinvoinnin lisääntyminen ja onnellisuusmittausten ykkössijat eivät ole työterveyden tae. Asiaa voi Schugkin mukaan tarkastella myös toisesta näkökulmasta: sairastamisen syyt saattavat pysyä samoina, mutta se mikä muuttuu, onkin työ.

– Fyysisiin, rutiininomaisiin töihin lievä masennus ei vaikuta samalla tavoin kuin luovaan työhön, jossa pitää olla innovatiivinen. Tällaiset ominaisuudethan masennus syrjäyttää, Schugk toteaa.

Schugkin mukaan sairauslomilla keplottelua esiintyy jonkin verran.

– Kyselyiden mukaan moni myöntää joskus liioittelevansa vaivojaan, jos tarvitsee sairauslomaa. Ilmiö on kuitenkin marginaalinen, Schugk sanoo,

Joskus sairausloman pyytäminen ilman syytä liittyy Schugkin mukaan ratkaisemattomaan ristiriitatilanteeseen työpaikalla. Tilanteesta pyristellään pois hakemalla sairauslomaa, vaikka se pitäisi ratkaista työyhteisössä muilla keinoin.

 

Työn muokkaus auttaa töihin palaajaa

Työhyvinvointi on kyselyiden mukaan parantunut viime vuosina, koska esimerkiksi johtamistaitoihin on kiinnitetty aiempaa enemmän huomiota. Ihmisiä hoidetaan kuitenkin Schugkin mukaan aivan liian sairauslomapainotteisesti.

– Lääkärit saattavat määrätä masentuneelle pitkiä sairauslomia. Periaatteena on se, että sairaana ollaan poissa, ja takaisin tullaan terveenä.

Totuus ei useinkaan ole näin mustavalkoinen. Schugkin mukaan kuntoutumisen kannalta parempi vaihtoehto olisi lyhyt poissaolo, jonka jälkeen töihin palaajaa tuettaisiin muokkaamalla työtä tarpeen mukaan.

– Masennus, ahdistuneisuushäiriöt ja krooniset kiputilat eivät lähde pelkästään lepäämällä.

Sama koskee fyysisiä vammoja. Ennen suositeltiin, että töitä voi jatkaa kivun rajoissa. Nyt on menty vielä askelen pidemmälle: töitä kannustetaan jatkamaan asiantuntijan ohjaamana kivusta huolimatta.

Taustalla on ilmiö, joka tavataan kansanomaisesti ilmaista sanomalla, että sillä se lähtee, millä on tullutkin. Kipeytynyttä olkapäätäkään ei rynnätä enää heti ensimmäisenä leikkaamaan, koska fysioterapialla voidaan päästä yhtä hyviin tuloksiin.

 

“Kaikki menee sinne samaan nuppiin”

Työterveyshuollossa on Schugkin mukaan palattu perusasioihin.

Siinä missä Yhdysvalloissa voimakkaiden opioidipohjaisten kipulääkkeiden käyttö on lisääntynyt selvästi, on Suomessa suuntaus päinvastainen. Riittävä uni, lepo ja ravitseva ruoka ovat asioita, joiden merkitys on taas tunnustettu.

– Olisi ehkä hienoa, jos potilaan vaivoihin voisi tarjota jotakin uusia, raflaavia ihmehoitoja, mutta sellaisia ei oikein ole tarjolla, Schugk naurahtaa.

Nykyaikana työuupumuksen rinnalla esiintyy Schugkin mukaan myös vapaa-ajan uupumusta. Vapaa-ajan ohjelmointi on lisääntynyt koko ajan, ja jos luppoaika muuttuu suorittamiseksi, ei ihminen palaudu työn rasituksista.

Schugk muistuttaa, että ihmisellä ei ole eri päitä työ- ja vapaa-aikaa varten, vaan “kaikki menee sinne samaan nuppiin”.

– Ylisuorittajat on nostettu jalustalle ja heitä ihaillaan.

Menot