Teema

Taapero rinkkaan ja eräretkelle

Lapsen saadessaan moni eräretkeilystä ja vaeltamisesta innostunut pariskunta siirtää harrastuksen vuosien ajaksi hyllylle. Perustelu tuntuu itsestään selvältä – eihän nyt vauvaa tai parivuotiasta voi korpeen viedä!

Kyllä voi, eikä onnistunut retki edes vaadi kummoisia erikoisjärjestelyjä, sanoo omien lastensa kanssa lukuisia eri mittaisi eräreissuja tehnyt eräkirjailija ja -opas Jouni Laaksonen.

– Retkeily onnistuu mainiosti jo pienestä pitäen, mutta totta kai reissut on tehtävä lapsen ehdoilla. Kovimpiin pakkasiin, kuumimpaan auringonpaahteeseen tai pahimpaan itikka-aikaan ei pidä lähteä.

Hyvä tapa ottaa tuntumaa lasten kanssa retkeilyyn on aloittaa päiväretkillä lähiluonnossa. Lapselle elämys on jo kilometrin patikointi tulipaikalle eväiden syöntiin.

– Mitä lyhyempi matka kohteeseen on, sitä helpompi lasten kanssa on lähteä. Joka kunnasta varmasti löytyy mukavaa luontoa kuljettavaksi ja nähtäväksi.

Kuhmossa asuvien Laaksosten rakkain harrastus on eräretkeily. Perheen isä on kirjoittanut lukuisia retkeily- ja eräoppaita. Ei siis mikään yllätys, etteivät tuoreet vanhemmat aikoinaan malttaneet pysytellä pitkään neljän seinän sisällä esikoisen synnyttyä.

Kun nyt 9-vuotias tytär Unna oli nelikuukautinen, perhe vuokrasi Jerisjärveltä hyvin varustetun mökin. Hiihtoretkillä vauva tuli mukana ahkiossa, enimmäkseen makeasti nukkuen.

– Nuoremman, nyt kaksivuotiaan Vienan synnyttyä toukokuussa 2014 maltoimme olla kotona juhannukseen asti.

Kesäreissulla Etelä-Konnevedellä vauva kulki rinnan päällä kantorepussa ja enimmäkseen nukkui kävelymatkat.

– Kun pysähdyimme tauolle ja virittelin tulia ruoan valmistusta varten, myös vauva heräsi maitoaterialle, Laaksonen muistelee.

Kuinka vauva tai parivuotias sitten kulkee mukavimmin mukana kesäretkillä?

Kantoreppu on yksi tarpeellisista erikoisvarusteista, kun vauvaikäisen kanssa lähdetään kauemmas luontoon. Malleja on erilaisia: lasta voi kantaa joko edessä tai selän puolella. On tärkeää tarkistaa, että reppu antaa tukea päälle.

Kantorepulle vaihtoehto on kantoliina, jonka avulla pikkulasta voi kantaa monenlaisissa asennoissa, ja lapsi on tiiviisti kosketuksissa kantajaansa.

Laaksonen muistuttaa, että liinan käyttö vaatii perehtymistä ja erilaisten sidontojen opettelua. Kantorepun kanssa pääsee helpommalla.

Kun noin pari-kolmevuotias kasvaa kantorepusta ulos, mainio varuste on kantorinkka. Se jakaa lapsen painon oikeaoppisesti kantajan lantiolle ja olkapäille. Kantorinkassa on myös hieman tavaratilaa, mutta pääosa lapsenkantajan varusteista joudutaan jakamaan muiden aikuisten rinkkoihin.

Pyllynpesut ja vaipanvaihto onnistuvat myös vaivattomasti luonnon helmassa.

– Me olemme käyttäneet kestovaippoja. Eniten teemme päiväretkiä, jolloin vaippoja ei ole montaa tarvittu.

Vaippoja käyttävän retkeläisen kanssa ajankohdan ja retkikohteen hyttys- ja mäkäräistilannetta on hyvä ennakoida.

– Pahimpaan itikka-aikaan jossakin synkässä kuusikossa ei ole kovin mukava vaippoja vaihdella. Mutta keskikesälläkin vaikkapa kuivalla mäntykankaalla tai järven hiekkarannalla vaipanvaihto hoituu mukavasti: maahan vain liina suojaksi. Pyllyn pesu taas on helpointa kosteuspyyhkeillä.

Usean päivän retketkään eivät ole mahdottomuus.

– Meillä on silloin ollut mukana enemmän vaippoja ja kestävästä kankaasta tehty eräpussi, jonka voi täyttää vedellä ja pyykätä kestovaipat siinä.

Kun lapsi siirtyy käyttämään pottaa, se kannattaa pakata etenkin useamman päivän retkille rinkkaan mukaan.

Retkeily tapahtuu lasten tahtiin, joten aikuisilta vaaditaan oikeaa asennetta. Voi tulla raivareita ja väsymyskohtauksia, eikä jatkuva hoputus ole mukavaa kenellekään. Aikataulun pitää olla väljä.

Kaksi- tai kolmevuotiaan silmin metsä on täynnä kaikenlaista jännää, jota pitää pysähtyä katsomaan tai jolla voi leikkiä: kaatunut puu on lähemmän tutkailun arvoinen, samoin hienon värinen hyönteinen. Etenemistahti voi olla kilometri tunnissa.

Vaikka pari-kolmevuotiaat kävelevät itse mielikseen pieniä matkoja, kiukuttelu voi johtua myös kyllästymisestä kävelyyn. Silloin leikkitauko, kannettavaksi ottaminen tai naposteltava auttaa.

Jouni Laaksosen mukaan tämänikäisten kanssa sopiva päivämatka on yhdestä noin neljään–viiteen kilometriin.

Jos taas mukana on vauva, joka enimmäkseen nukkuu kantorepussa, päiväretken mitta voi olla kymmenenkin kilometriä.

Kesällä telttailukin onnistuu pienten lasten kanssa, Laaksonen sanoo.

– Meillä on ollut teltassa kaksi aikuisten makuupussia yhdistettynä ja vauva siinä välissä. Se tietysti vaatii vanhemmilta varovaista kääntyilyä. Vanhempi lapsi nukkuu omassa makuupussissa.

Autiotuvat ovat kelpo vaihtoehto varsinkin kiihkeimmän retkeilysesongin ulkopuolella, jolloin tupaan ei useinkaan satu yöksi muita. Jos tuvan jakaa muiden kanssa, voi olla ikävää jos lapsi on hyvin itkuinen ja vaikeasti nukutettava. Silloin oma teltta on ehkä parempi ratkaisu.

Vuokrakämpän varaamalla saa varmasti olla omissa oloissaan. Varustetasoon kannattaa tutustua ennalta. Joistakin kämpistä löytyvät kaikki mukavuudet, osassa taas ei ole sähköä ja vesi kannetaan itse.

Jutussa on käytetty lähteinä myös Jouni Laaksosen Retkeilijän opasta (Otava) ja Lapsiperheen retkeilyopasta (Karttakeskus).