Teema

”Tähän sairauteen oli helppo mennä”

Ensimmäiset merkit oli helppo laittaa työstressin lukuun. Tapaamisia oli hankala muistaa, kaikki piti tarkistaa kalenterista. Lopulta yksi tapahtuma pysäytti ammattikoulun opinto-ohjaajana toimineen Juha Lehtisen.

– Lähdin ajamaan Sodankylästä Ivaloon työmatkalle. Olin ajanut parikymmentä kilometriä, kun minun piti pysähtyä tien sivuun miettimään, minne olin oikein matkalla.

Kalenterista ilmeni, että työmatka oli kyllä ohjelmassa, mutta suunta oli täysin väärä. Hänen olisi pitänyt olla jo Kittilässä.

– Ymmärsin, että nyt on muisti tehnyt sen verran isomman tepposen, että asia pitää selvittää.

Jokainen unohtaa asioita joskus. Voimme unohtaa tapaamisen, tai näemme tutun ihmisen, mutta emme millään muista hänen nimeään. Moni on kävellyt toiseen huoneeseen, mutta jo matkalla unohtanut, mitä olikaan menossa hakemaan.

– Useimmiten nämä asiat kertovat väsymyksestä ja kiireestä. Meidät keskeyttää milloin mikäkin puhelimen kilahdus tai ympärillä oleva häly, jolloin lähimuistin työskentely hajoaa, kehitysjohtaja Nina Siira-Kuoksa Lapin Muistiyhdistyksestä kertoo.

Tutkimuksiin kannattaa hakeutua, jos muisti huolettaa itseä tai läheistä.

– Olennaista on mahdollinen muutos aikaisempaan. Ovatko tavarat kateissa enemmän kuin ennen, eikö yhtäkkiä enää osaakaan sellaista arkista asiaa, minkä on aina ennen osannut. Esimerkiksi miten lumikolaa käytetään tai perunat keitetään? Häviääkö puheesta sanoja, korvautuvatko ne muilla sanoilla, asiaan kuulumattomillakin?

Vaikka muisti heikkenee ikääntyessä, sen ei tulisi haitata arkea.

– Ikääntymisen piikkiin ei oireita voi laittaa. Vaikka elinvuosia olisi kertynyt runsaasti, on lisääntyneiden muistioireiden taustalla aina jokin syy, joka täytyy selvittää.

Juha Lehtinen hakeutui työterveyshuollon kautta tarkempiin tutkimuksiin. Puolitoista tuntia kestänyt muistitesti osoitti, että kaikki ei ollut kunnossa. Jatkotutkimuksissa magneettikuvistakaan ei muistioireille syytä löytynyt, mutta selkäydinnäytteistä sen sijaan löytyi.

– Kyllä sinä olet äitisi poika, neurologi totesi.

Lehtisen äidillä todettiin Alzheimerin tauti työikäisenä. Nyt poika sai saman diagnoosin, 58-vuotiaana.

Moni voi pelätä muistitutkimuksiin hakeutumista, omalle huolelle ei haluta todennettua syytä. Siira-Kuoksa muistuttaa, että mitä aikaisemmin asia tutkitaan, sitä nopeammin löydetään apua.

– Useimmiten siellä taustalla onkin jokin muu syy, johon voidaan vaikuttaa. Muistiin voivat vaikuttaa esimerkiksi stressi, masennus, unettomuus, tietyt lääkkeet, B12-vitamiinin puutos, tulehdukset, kuten virtsatietulehdukset, ja alkoholin käyttö.

Nyt, viisi vuotta diagnoosin jälkeen Lehtinen lisäilee puita kotonaan pihalla joen rannassa olevan huvimajan tulipesään. Illalla on tulossa tuttavia illanistujaisiin. Lapinporokoira Herkki hyörii innokkaana ympärillä ja odottaa isännältä taikasanoja, kuten ”lenkille” ja ”katiskaa kokemaan”.

– Vaikka se kenties oudolta kuulostaakin, niin paremmaksihan tämä elämä on nyt viime vuosina mennyt. Pari vuotta jatkoin vielä töissä, kunnes päätin, että se oravanpyörä saa riittää. En tarvinnut siitä säästö- ja yt-myllytyksestä lisästressiä arkeen. Nyt kun katson tarkemmin ruokavalion perään ja huolehdin, että liikun säännöllisesti, oma vireystilakin on vain kohentunut.

Alzheimerin tauti näkyy Lehtisen arjessa lähinnä päivittäin otettavassa muistilääkkeessä sekä kalenterissa, jonne Lehtinen merkitsee muistiin kaikki sovitut tapaamiset ja menemiset. Menoja on niin tutun miesporukan lyhytelokuvaprojekteissa, muistiyhdistystoiminnassa kuin ”moporetkissä” Kalotin alueella. Ne ovat maksiskootterilla kavereiden kanssa taitettuja lomamatkoja.

– Rekkakortin menetin, se menee heti, jos muistisairaus todetaan. Autolla ja skootterilla ajo eivät tuota mitään vaikeuksia. Sitten jos ne moporeissut joskus kielletään, se voi olla kova paikka.

Lehtinen ei jossittele, mikä hänen tilanteensa olisi ilman lääkettä.

– Omaa sairautta tulee peilattua paljon äidin vointiin. Olenkin usein sanonut, että minulle oli helppoa mennä tähän sairauteen.

Lehtisen äiti ja isä asuvat vielä kotonaan.

– Ei äiti ilman isän apua selviäisi. Nykyisin äiti luulee, että minä olen hänen veljensä. Äiti pärjäsi sairauden kanssa kuitenkin pitkään, ehkäpä minäkin pärjään.

Omaa tulevaisuuttaan Lehtinen ei halua liikaa miettiä.

– Eihän minulla tässä sairaudessa ole mitään hätää. Ei tässä henki mene, muisti kylläkin. Mutta sitten kun tilanne pahenee, en minä sitä itse ymmärrä.

– Toivon kuitenkin, että sairaus ei muuttaisi minua aggressiiviseksi. Olenkin perheelle sanonut, että jos niin käy, niin ei muuta kuin mies neljän seinän sisälle ja rookki ulkopuolelle.

Käytännön asioista Lehtinen on halunnut kuitenkin sopia.

– Olen tehnyt hoitotahdon ja olemme sopineet myös lasten kanssa, että sitten kun emme enää täällä syrjemmässä pysty vaimon kanssa asumaan, niin taloa ei heille tarvitse säästellä. On hyvä tietää, että pelisäännöt ovat selvät, etenee tämä sitten miten etenee.