Työpaikalla laitetaan osastoja yhteen. Johto on perustellut muutokset ja saanut työntekijät vakuuttuneiksi sen tarpeellisuudesta. Miten erilaiset ihmistyypit reagoivat tilanteeseen?
Punainen tyyppi sanoo:
– Vihdoin, tätä olen odottanut. Aloitan heti hommat, mitä teen ensimmäisenä?
Hän on pakannut laatikkonsa viidessä minuutissa ja kyselee laatikko kädessä, että minne menen.
Keltainen reagoi näin:
– Oi, kuinka hauskaa ja jännittävää, pääsen muuttamaan paikkaa. Ketkä ovat tulossa tähän projektiin?
Hän lähtee kiertelemään ja tutustumaan porukkaan.
Vihreä ahdistuu, sininen kirjaa muistiota
Vihreä puolestaan saa päänsärkyä ja stressiä. Hän istuu paikallaan kauhistunut ilme kasvoillaan.
– Ei kai tässä nyt hätiköidä? Miten ihmeessä tämä nyt toimii, kun olen tehnyt Liisan kanssa töitä niin pitkään. Vaikuttaa hankalalta.
Sinistä ei vakuuteta asiasta ihan helpolla.
– Miksi näin? Onko mietitty kaikkia prosessin vaiheita?
Sininen seuraa muutosta tarkkaan, tekee muistiinpanoja ja jättää muistionsa pomolle.
Tämän takia ei kannata sysätä vastuuta pomolle
Ruotsalainen johtamistaidon konsultti Thomas Erikson jaottelee ihmiset neljään eri väriin introvertti-ekstrovertti sekä ihmissuhde-asiakeskeisyyden perusteella.
– Harva kuitenkin edustaa selkeästi yhtä väriä, vaan on yhdistelmä kahdesta tai jopa kolmesta väristä, Erikson sanoo.
Erikson esitteli eriväriset ihmiset jo myyntimenestykseen nousseessa Idiootit ympärilläni -kirjassa. Nyt hän keskittyy työelämään kirjassa Kehnot pomot ympärilläni. Samassa kirjassa on myös osio Laiskat alaiset pomoille.
Vaikka otsikot ovat provosoivia, lopulta puhutaan ihan samasta asiasta: miten erilaiset ihmiset voivat kommunikoida sujuvasti työpaikalla.
– Olen erittäin tyytyväinen, että kirjassa on molemmat näkökulmat. Jos olisin kirjoittanut pelkästään pomoille, jäisi 90 prosenttia ihmisistä ulkopuolelle. Työntekijät ja johto muodostavat symbioosin.
Jotta johtaja onnistuu, hän tarvitsee henkilökuntansa mukaan.
– Johtajan tärkein taito on saada viestinsä perille: oli se sitten ohjeita, tukea, kritiikkiä tai kehua, Erikson painottaa.
Myös työntekijällä on vastuu hommien sujumisesta.
– Moni sanoo, että hoitakoot pomot hommat, heillehän siitä maksetaan. Mutta kyse on sinun arkipäivistäsi, urastasi ja tulevaisuudestasi, Erikson huomauttaa.
Konsultin ensimmäinen esimiestehtävä: ”Se meni surkeasti”
Thomas Eriksonin omassa profiilissa on eniten punaista, lähes yhtä paljon sinistä ja korkealla on myös keltainen.
– Vahva punaisen ja sinisen yhdistelmä tekee minusta vähemmän herkkätunteisen ihmisen, mutta se auttaa minua hoitamaan työni oikealla tavalla. Pystyn kertomaan yritysjohtajille totuuden, vaikka he eivät pidä siitä.
Erikson on tutustunut aiheeseen myös kantapään kautta. Hän sai ensimmäisen päällikön paikkansa 24-vuotiaana.
– Se meni surkeasti. Ajauduin henkilöstön kanssa hankaluuksiin. Yleensä juodaan kahvit yhdessä ja saa pienen lahjan, kun lopettaa työpaikassa. Meillä ei ollut mitään, Erikson tunnustaa.
Konttorissa oli hiljaista ja kiusaantunutta. Sitten yksi vanhempi nainen heltyi:
– Hän sanoi: ”No, kyllä sinä vähän paransit loppua kohden”, Erikson hymähtää.
Yksi väri syynä epäonnistumiseen
Nyt vanhempana Erikson tietää, mistä se johtuu.
– Olin paljon keltaisempi nuorena. Kuljin ympäriinsä puhumassa ja höpötin liikaa. Vitsailin aivan väärissä paikoissa. Väki halusi keskustella vakavasti, ja minä löin leikiksi. En kuunnellut heitä oikeasti.
Hän on määrätietoisesti nostanut punaista ja sinistä käyttäytymistä itsessään.
Toimitusjohtaja ei ymmärtänyt tärkeintä resurssiaan
Ruotsalaisten yritysten lisäksi Erikson vierailee säännöllisesti myös Suomessa konsultoimassa johtoa.
Erään firman toimitusjohtaja otti yhteyttä luettuaan Idiootit ympärilläni. Firmassa ei homma toiminut johdon ja työntekijöiden välillä.
– Toimitusjohtaja sanoi, että asiakkaat ovat hänen tärkein resurssinsa. Ei, vaan henkilöstö on hänen tärkein resurssinsa ja hänen pitää keskittyä heihin. Työntekijät hoitavat sitten asiakkaat.
Nyt henkilökunta on tyytyväisempää ja firman kannattavuus parantunut.
Tätä väriä on eniten johtajissa
Tarkkaa tutkimustulosta siitä, mitä väriä johtotehtävissä esiintyy eniten, ei ole. Thomas Eriksonilla on kuitenkin näkemys asiasta.
– Kokemukseni mukaan punaisuutta on sitä useammin, mitä korkeammalle organisaatiossa mennään. Punaiset eivät ole välttämättä parempia pomoja, mutta he kestävät kovempia paineita kuin monet muut eivätkä luovuta, vaikka saisivat välillä nenilleen.
Ihmisten jaottelu eri väreihin perustuu William Moulton Marstonin 1920-luvulla kehittämään DISA-järjestelmään, josta toiset tutkijat ovat vähitellen jalostaneet värimallin.
– Mallin tarkoitus on lisätä ymmärrystä niitä kohtaan, jotka toimivat eri tavalla kuin minä itse. Se on toki yksinkertaistettu, mutta sen pohjalta on hyvä jatkaa keskustelua, Erikson sanoo.
Näin suomalaiset ja ruotsalaiset eroavat toisistaan
Tilastollisesti eri kulttuureissa ei ole eroa värien ilmenemisessä, vaan erivärisiä yksilöitä on kaikkialla yhtä paljon. Erikson puhuu peitoista eri kansallisuuksien päällä.
– Ruotsalaisilla se on vihreä: he puhuvat, kuuntelevat, kyselevät toistensa mielipiteitä ja haluaavat konsensusta. Suomalaiset ovat vähäpuheisia, mutta kovia tekemään töitä: siis asiakeskeisiä sinipunaisia.
– Ruotsalainen ja suomalainen yhdistelmä on hyvä. Viime vuosina suomalaisia ja ruotsalaisia yrityksiä on mennyt yhteen, ja se on toiminut hyvin. Työkulttuurit täydentävät toisiaan.
– Saksalaiset ovat sinisiä: kaikki pitää olla järjestyksessä ja dokumentoituna. Amerikassa ollaan keltaisia. He haluavat olla esillä ja puhetta riittää.
Haluatko rahaa vai elämälle tarkoituksen?
Sen lisäksi, että tiedämme, miten käyttäydymme, pitää tietää myös miksi.
Ihmisillä on työelämässä kuusi keskeistä motivaatiotekijää, jonka vuoksi he tekevät juuri kyseistä työtä. Monesti meissä vaikuttaa kaksi motivaatiotekijää.
1. Teoreettinen motivaatio. Tiedon ja totuuden halu ohjaa tekemistä. Teoreetikosta on hauska oppia ja hankkia tietoa, ja sitä pitää stimuloida, muuten motivaatio vähenee.
2. Käytännöllis-taloudellinen motivaatio. Raha kiinnostaa, ja henkilö arvostaa käytännöllisiä sekä käyttökelpoisia asioita. Hänelle aineellinen menestys ja status-symbolit ovat tärkeitä.
3. Esteettinen motivaatio. Kiinnostunut muodosta ja harmoniasta. Ei välttämättä taiteellista ilmaisuvoimaa, mutta kuitenkin estetiikan, kauneuden ja tasapainon tajua.
4. Sosiaalinen motivaatio. Haluaa auttaa toisia, on aidosti kiinnostunut ihmisistä. Ystävällisiä, sympaattisia, epäitsekkäitä ihmisiä, jotka uhrautuvat helposti.
5. Yksilöllinen motivaatio. Haluaa valtaa, muttei välttämättä poliittista. Pyrkii saamaan henkilökohtaista valtaa, vaikutusvaltaa ja menestystä. Tyypillistä johtajille.
6. Traditionaalinen motivaatio. Halu harmoniaan, yhteenkuuluvuuteen ja järjestykseen. Nämä ihmiset tarvitsevat jonkin järjestelmän, johon uskoa ja jonka mukaan elää, kuten uskonnon, poliittisen puoleen tai ideologian.
Thomas Erikson
Ruotsalainen kirjailija ja konsultti.
Julkaisi vuonna 2014 menestyskirjan Idiootit ympärilläni – Kuinka ymmärtää itseä ja muita. Se ilmestyi Suomessa vuonna 2017.
Kirjoittanut myös Psykopaatit ympärilläni -teoksen (2018).
Uusin kirja Kehnot pomot ympärilläni – miksi hyvä johtaminen on niin vaikeaa (Atena) ilmestyi tammikuussa 2019.
Kirjoittanut myös rikosromaaneita.
